Lue keskustelun säännöt.
yksinhuoltaja ja 2 lasta, 2 vrk.tta ilman ruokaa
30.11.2020 |
Tulee vain mieleen, että jos olisin minä niin ei lapset olisi kyllä koskaan ilman ruokaa, keinot täytyy vain keksiä jotta lapset eivät kärsisi.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole Suomessa vain oikein mahdollista jos on asiansa kunnolla hoitanut. Ensihätään seurakunnalta tai sosiaalitoimistosta saa maksusitoumuksen kauppaan, pitemmällä aikavälillä pitää sitten hakea tarpeelliset sosiaalituet, myydä ylivelkaiset asunnot ja autot ja viime hädässä jättää velat ulosottoon, ruoan osto on tärkeämpää.
No esim meille kävi noin, kun isäni kuoli. Kuolinpesässä oli varoja, mutta ensimmäisen avioliiton lapset vastustivat kaikkea pesän jakamista.
Emme saaneet apua mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole Suomessa vain oikein mahdollista jos on asiansa kunnolla hoitanut. Ensihätään seurakunnalta tai sosiaalitoimistosta saa maksusitoumuksen kauppaan, pitemmällä aikavälillä pitää sitten hakea tarpeelliset sosiaalituet, myydä ylivelkaiset asunnot ja autot ja viime hädässä jättää velat ulosottoon, ruoan osto on tärkeämpää.
No esim meille kävi noin, kun isäni kuoli. Kuolinpesässä oli varoja, mutta ensimmäisen avioliiton lapset vastustivat kaikkea pesän jakamista.
Emme saaneet apua mistään.
Tuollainen asia pitää viedä käräjille, sillä välin dokumentit asiasta sossuun/kelaan. Kuolinpesän varallisuus voidaan ottaa toimeentulotuessa huomioon vasta kun se on todellisuudessa jaettu, mutta jako pitää vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole Suomessa vain oikein mahdollista jos on asiansa kunnolla hoitanut. Ensihätään seurakunnalta tai sosiaalitoimistosta saa maksusitoumuksen kauppaan, pitemmällä aikavälillä pitää sitten hakea tarpeelliset sosiaalituet, myydä ylivelkaiset asunnot ja autot ja viime hädässä jättää velat ulosottoon, ruoan osto on tärkeämpää.
No esim meille kävi noin, kun isäni kuoli. Kuolinpesässä oli varoja, mutta ensimmäisen avioliiton lapset vastustivat kaikkea pesän jakamista.
Emme saaneet apua mistään.
Tuollainen asia pitää viedä käräjille, sillä välin dokumentit asiasta sossuun/kelaan. Kuolinpesän varallisuus voidaan ottaa toimeentulotuessa huomioon vasta kun se on todellisuudessa jaettu, mutta jako pitää vaatia.
Nämä tilanteet voivat tulla äkkiä, kun katastrofi iskee. Koskaan et voi tietää toisen koko tilannetta, tai sitä, millaisen lapsuuden tai elämän on elänyt. Ei kaikilla ole hyvää lapsuutta, säästöjä, omaisuutta, tai keinoja tai voimavaroja pitää puoliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole Suomessa vain oikein mahdollista jos on asiansa kunnolla hoitanut. Ensihätään seurakunnalta tai sosiaalitoimistosta saa maksusitoumuksen kauppaan, pitemmällä aikavälillä pitää sitten hakea tarpeelliset sosiaalituet, myydä ylivelkaiset asunnot ja autot ja viime hädässä jättää velat ulosottoon, ruoan osto on tärkeämpää.
No esim meille kävi noin, kun isäni kuoli. Kuolinpesässä oli varoja, mutta ensimmäisen avioliiton lapset vastustivat kaikkea pesän jakamista.
Emme saaneet apua mistään.
Tuollainen asia pitää viedä käräjille, sillä välin dokumentit asiasta sossuun/kelaan. Kuolinpesän varallisuus voidaan ottaa toimeentulotuessa huomioon vasta kun se on todellisuudessa jaettu, mutta jako pitää vaatia.
Nämä tilanteet voivat tulla äkkiä, kun katastrofi iskee. Koskaan et voi tietää toisen koko tilannetta, tai sitä, millaisen lapsuuden tai elämän on elänyt. Ei kaikilla ole hyvää lapsuutta, säästöjä, omaisuutta, tai keinoja tai voimavaroja pitää puoliaan.
Olen itse asiassa itsekin nähnyt nälkää isäni kuoleman jälkeen. Kuitenkin siinä tilanteessa, samoin kuin tuossakin, ei ollut oikeasti kysymys siitä että olisi mitenkään väistämätöntä nähdä nälkää. Asiat on vain hoidettu huonosti, vaikkakin ymmärrettävästä syystä. Edunvalvojanhan sitä tarvitsee jos ei pysty itse hoitamaan taloudellisia asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole Suomessa vain oikein mahdollista jos on asiansa kunnolla hoitanut. Ensihätään seurakunnalta tai sosiaalitoimistosta saa maksusitoumuksen kauppaan, pitemmällä aikavälillä pitää sitten hakea tarpeelliset sosiaalituet, myydä ylivelkaiset asunnot ja autot ja viime hädässä jättää velat ulosottoon, ruoan osto on tärkeämpää.
No esim meille kävi noin, kun isäni kuoli. Kuolinpesässä oli varoja, mutta ensimmäisen avioliiton lapset vastustivat kaikkea pesän jakamista.
Emme saaneet apua mistään.
Tuollainen asia pitää viedä käräjille, sillä välin dokumentit asiasta sossuun/kelaan. Kuolinpesän varallisuus voidaan ottaa toimeentulotuessa huomioon vasta kun se on todellisuudessa jaettu, mutta jako pitää vaatia.
Nämä tilanteet voivat tulla äkkiä, kun katastrofi iskee. Koskaan et voi tietää toisen koko tilannetta, tai sitä, millaisen lapsuuden tai elämän on elänyt. Ei kaikilla ole hyvää lapsuutta, säästöjä, omaisuutta, tai keinoja tai voimavaroja pitää puoliaan.
Olen itse asiassa itsekin nähnyt nälkää isäni kuoleman jälkeen. Kuitenkin siinä tilanteessa, samoin kuin tuossakin, ei ollut oikeasti kysymys siitä että olisi mitenkään väistämätöntä nähdä nälkää. Asiat on vain hoidettu huonosti, vaikkakin ymmärrettävästä syystä. Edunvalvojanhan sitä tarvitsee jos ei pysty itse hoitamaan taloudellisia asioitaan.
Minä olin silloin lapsi, sisko samaten. Äiti ihan sekaiain surusta. Ja tosiaan sukulaiset teki kiusaa minkä kerkesivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni oli ainakin yllätys, että sossu voi auttaa esim. asunnon kanssa, kun narsistista pyrkii eroon. Tuloni olivat 300e kotihoidon tuki, olin täysin persaukinen siis. Yritin sinnitellä mahdollisimman pitkään, kunnes asiat olivat jo todella huonosti.
Minä menisin varmaan pyytämään vaikka naapurista ruokaa jos ei lapsille olisi mitään antaa. Kamala tilanne tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole Suomessa vain oikein mahdollista jos on asiansa kunnolla hoitanut. Ensihätään seurakunnalta tai sosiaalitoimistosta saa maksusitoumuksen kauppaan, pitemmällä aikavälillä pitää sitten hakea tarpeelliset sosiaalituet, myydä ylivelkaiset asunnot ja autot ja viime hädässä jättää velat ulosottoon, ruoan osto on tärkeämpää.
No esim meille kävi noin, kun isäni kuoli. Kuolinpesässä oli varoja, mutta ensimmäisen avioliiton lapset vastustivat kaikkea pesän jakamista.
Emme saaneet apua mistään.
Tuollainen asia pitää viedä käräjille, sillä välin dokumentit asiasta sossuun/kelaan. Kuolinpesän varallisuus voidaan ottaa toimeentulotuessa huomioon vasta kun se on todellisuudessa jaettu, mutta jako pitää vaatia.
Nämä tilanteet voivat tulla äkkiä, kun katastrofi iskee. Koskaan et voi tietää toisen koko tilannetta, tai sitä, millaisen lapsuuden tai elämän on elänyt. Ei kaikilla ole hyvää lapsuutta, säästöjä, omaisuutta, tai keinoja tai voimavaroja pitää puoliaan.
Olen itse asiassa itsekin nähnyt nälkää isäni kuoleman jälkeen. Kuitenkin siinä tilanteessa, samoin kuin tuossakin, ei ollut oikeasti kysymys siitä että olisi mitenkään väistämätöntä nähdä nälkää. Asiat on vain hoidettu huonosti, vaikkakin ymmärrettävästä syystä. Edunvalvojanhan sitä tarvitsee jos ei pysty itse hoitamaan taloudellisia asioitaan.
Mistä aikuinen ihminen saa yhtäkkiä edunvalvojan akuuttiin tilanteeseen? Jos perhe on kaksi päivää syömättä, niin kuka äiti alkaa siinä tilanteessa ensimmäiseksi puuhata itselleen edunvalvojaa, haloo nyt.
Mikä juttu tämä on?
Miki yh ei ole toiminut ennen kuin ruoka loppuu? Soittanut viikkoa ennen/jättänyt jalkaisin soittopyynnön diakonille/sossuun. Aina ei saa rahaa, mutta monilla seurakunnilla on jaettavana esim. EU-ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole Suomessa vain oikein mahdollista jos on asiansa kunnolla hoitanut. Ensihätään seurakunnalta tai sosiaalitoimistosta saa maksusitoumuksen kauppaan, pitemmällä aikavälillä pitää sitten hakea tarpeelliset sosiaalituet, myydä ylivelkaiset asunnot ja autot ja viime hädässä jättää velat ulosottoon, ruoan osto on tärkeämpää.
No esim meille kävi noin, kun isäni kuoli. Kuolinpesässä oli varoja, mutta ensimmäisen avioliiton lapset vastustivat kaikkea pesän jakamista.
Emme saaneet apua mistään.
Tuollainen asia pitää viedä käräjille, sillä välin dokumentit asiasta sossuun/kelaan. Kuolinpesän varallisuus voidaan ottaa toimeentulotuessa huomioon vasta kun se on todellisuudessa jaettu, mutta jako pitää vaatia.
Nämä tilanteet voivat tulla äkkiä, kun katastrofi iskee. Koskaan et voi tietää toisen koko tilannetta, tai sitä, millaisen lapsuuden tai elämän on elänyt. Ei kaikilla ole hyvää lapsuutta, säästöjä, omaisuutta, tai keinoja tai voimavaroja pitää puoliaan.
Olen itse asiassa itsekin nähnyt nälkää isäni kuoleman jälkeen. Kuitenkin siinä tilanteessa, samoin kuin tuossakin, ei ollut oikeasti kysymys siitä että olisi mitenkään väistämätöntä nähdä nälkää. Asiat on vain hoidettu huonosti, vaikkakin ymmärrettävästä syystä. Edunvalvojanhan sitä tarvitsee jos ei pysty itse hoitamaan taloudellisia asioitaan.
Minä olin silloin lapsi, sisko samaten. Äiti ihan sekaiain surusta. Ja tosiaan sukulaiset teki kiusaa minkä kerkesivät.
Ymmärrän sinua. Itsellä narsisti vainosi ja kiusasi kaikessa, sain pelätä henkeni ja lapseni hengen puolesta. Myös ympäristö ja omat sukulaiset syyllistivät, miksi olin jättänyt "hyvän miehen". Narsisti puhui viranomaiset puolelleen. Tuntui, etten saa tukea mistään. Alkoivat rankat oikeusprosessit, ja sain pelätä menetänkö lapsenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tämä on?
Miki yh ei ole toiminut ennen kuin ruoka loppuu? Soittanut viikkoa ennen/jättänyt jalkaisin soittopyynnön diakonille/sossuun. Aina ei saa rahaa, mutta monilla seurakunnilla on jaettavana esim. EU-ruokaa.
Ehkä hän on kokenut nälkää omassa lapsuudenperheessään, ja ajattelee, että se on normaalia. Ehkä hänet on kasvatettu niin, että ei saa vaatia, ei saa pyytää kuin todellisessa hädässä.
Itse en tuntenut omaa arvoani ja rajojani. En osannut pitää puoliani, vaatia itselleni mitään. Yritin vain sinnitellä viimeiseen asti. Toiset käyttivät hyväksi minkä kerkesivät. Epätasa-arvoinen ja ankara kasvatus ja huono kohtelu lapsuudessa vanhemmilta, joita itseään oli kohdeltu huonosti omassa lapsuudessaan. Siksi.
Ei tuo ole Suomessa vain oikein mahdollista jos on asiansa kunnolla hoitanut. Ensihätään seurakunnalta tai sosiaalitoimistosta saa maksusitoumuksen kauppaan, pitemmällä aikavälillä pitää sitten hakea tarpeelliset sosiaalituet, myydä ylivelkaiset asunnot ja autot ja viime hädässä jättää velat ulosottoon, ruoan osto on tärkeämpää.