Laihduin 30kg, en kuitenkaan tunne itseäni onnelliseksi. Miksi?

Mikä meni vikaan?

Siihen uskominen, että ulkonäköasioihin vaikuttamalla korjaa helposti kaiken. Elämän tarkoitus on eläminen...?

1. sä kuvittelet, että onni on kiinni siitä, miltä näyttää. Siksi odotit suurta muutosta kun paino putoaa ja vahdit suupalojasi nyt. Mutta onni tulee siitä, mitä voit tehdä nyt, kun painat vähemmän. Voit paremmin harrastaa liikuntaa, shoppailla jne ja olosi on terveempi. Mene ulos ja kävelylle ja kas, suupalojakaan ei tarvitse vahtia niin tarkkaan.2. sulla ei ole mitään muuta elämän tai itsetunnon sisältöä kuin paino, ulkonäkö ja ruoka. ja näistä ruoka on se, joka tuo välittömän mielihyvän, josta nyt koet joutuvasi luopumaan. Hanki elämä! Jotain muuta nautintoa kuin suklaalevy! Mene katselemaan kukkasia, konserttin, avantouintiin (no, avovesiuintiin, mutta kyllä se vielä on tarpeeksi kylmää tuottaakseen endorfiineja), maalaa taulu, kudo villapaita, haravoi piha... Huomaat, että näistä asioista mmontaa on helpompi tehdä nyt kun olet vähän hoikempi...

Kyllä se on se kaikki muu, mikä sen onnen tuo -ja vie. Ilmeisesti sinulla on muita huolia, jotka työnsit syrjään laihdutuksen aikana ja nyt kun olet saavuttanut tavoitteesi, vanhat huolet palaavat. Ei auta muu kuin käsitellä niitä. Mutta onnea saavutuksen suhteen! Vaikka laihuus itsessään ei tuonut onnea, se kyllä auttaa pitkällä tähtäimellä. Olet merkittävästi ehkäissyt diabeteksen, sydänsairauksien ym. riskiä. Mitä jos kokeilisit vaikka shoppailua kun ahdistaa. Vaatteita löytyy varmasti aivan eri tavalla kuin 30 kiloa sitten. Ja jos ei ole varaa shoppailla, lähde lenkille. Kunto kasvaa ja saa raitista ilmaa!

ja tunnen samoin....siihen laihtumiseen on niin paljon odotuksia. Ja itselleen sanoi aina kun olen laiha voin mennä rannalla, kaikki tykkää musta jne. jne.Mut se todellisuus on sit jotain muuta. Mut saahan sitä ihailevia katseitakin

niin ei tarvi miettiä joka suupalaa. Mulla ainakin ruokailut on kääntyneet "syön elääkseni" eikä enää "elän syödäkseni".http://karppaus.info/

et niillä kiloilla ei oikeesti ole mitään merkitystä! Se on korvien välissä!Nyt sun loppuelämä, mikäli haluat olla sen -30kg, on sitä jokaisen suupalan kyttäämistä..Onnea urakalle kuitenkin! Hieno saavutus.

on tottunut jo tähän uuteen ruokavalioon.pääkoppa vaan ei pysy muutoksessa mukana

Totta kai on, TERVEYDEN kannalta. Liika ulkonäkökeskeisyys on turhaa, sillä ei hirveästi ole väliä, miltä näyttäää. Mutta terveydellä, jaksamisella, energisyydellä. Ylipaino (ja 30kg on paljon ylipainoa) on todella iso riski moneen vakavaan sairauteen, joten ihan vain terveyden kannalta muutos on ollut iso.Ehkä teillä laihduttajilla on kuitenkin ollut epärealistinen kuva siitä, miten muutos vaikuttaa muuhunkin elämään. Ihan samanlaista elämää me laihatkin eletään, iloineen ja suruineen! Nautintoa pitää löytää muusta kuin ruoasta: perheestä, ystävien seurasta, liikunnasta, hyvästä kirjasta, aurikoisesta kevätpäivästä. Ei siitä, että peilistä katsoo laiha minä.

Minulle kävi niin että laihduin ensin paljon ja sitten sattui niin, että menetin läheisen ja hupsista, lihoin todella paljon (enemmän kuin oli se lähtöpaino). Siinä vaiheessa kun oli laihduttanut, niin tuntui jotenkin todella tyhjältä. Vaikka vaaka näytti, että paino on tippunut, niin ei sitä vaan siltikään tajunnut. Edelleen piti itseään läskinä ja tuntui ettei mikään ole muuttunut. Vasta sitten kun lihoin niin tajusin, että olihan siinä muuttunut ja paljon! On kuitenkin helpompi elää normaalipainoisena kuin huomattavasti ylipainoisena. Jos pidät shoppailusta, niin nyt pääset nauttimaan siitä :) Ja on varmasti helpompaa liikkua nyt ja jaksat enemmän. Toki se tässä vaiheessa tuntuu, että ajatukset pyörii vain siinä syömisessä. Mutta kyllä sinä totut vielä! Tee muita asioita (kuin syöminen) josta nautit.

Mä pudotin raskauskiloja ja ne pois saatuani olin tosi onnellinen, olo koheni kilvan pudonneiden kilojen kanssa. Mutta aloitinkin siinä samalla lenkkeilyn ja muun liikunnan, nyt tuntuu kivalta kun liikkuminen on helppoa ja siitä liikunnasta saa mielihyvää. Muuttunut ulkonäkö ei sitten ollutkaan se pääasia. suosittelen kokeilemaan.

se onni löytyy ihan omien korvien välistä.

hommasi isot tissit, kun se luuli, että elämä paranee. Mikään ei muuttunut. Yhä se kulkee poolokauluksissa tissit piilossa ja kukaan muu ei huomaa eroa kuin se itse ja itselle siitä ei ollutkaan itsetunnon kohotusta.

ehkä vuosien kuluttua huomaatkin elämäsi parantuneen!