Onko edes teoreettisesti masentuneen asbergerin ym. pää hajalla olevan mahdollista löytää kumppani?
Normaalit ihmiset tuskin haluavat tällaisen kanssa edes jutella mutta entä sitten samojen ongelmien kanssa painivat? Tosin onko myöskään kahden hullun järkevää olla yhdessä?
Kommentit (29)
Se on asperger :D
Ja itse kysymykseen, niin varmaankin jos kelpuutat itsesi kaltaisen kumppaniksi.
Itse oon noita, mutta onnekseni tai epäonnekseni kaunis, niin kumppaniehdokkaita riittää.
Hoida itsesi ensin edes jotenkin parempaan kuntoon. Muuten asiat menevät vain pahemmiksi.
Ensin kannattaa hoitaa pää kuntoon niin hyvin kuin se on mahdollista. Parisuhde tuo mukanaan omat haasteensa ja siinä on osattava ottaa huomioon myös kumppanin tunteet ja ajatukset. Jos oma mielenterveys on hajalla, niin se voi olla joko vaikeaa tai lähes mahdotonta. Aspergerin suhteen riippunee siitä, miten paljon oireyhtymä vaikuttaa käytökseesi ja elämääsi. Kaikki eivät as-ihmistä kumppanikseen halua mutta ymmärtäväisempiä, ehkä itsekin as-piirteisiä ihmisiä kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Itse oon noita, mutta onnekseni tai epäonnekseni kaunis, niin kumppaniehdokkaita riittää.
Ei kai noidilla yleensäkään juuri oo ongelmia kumppanin hankinnassa?
Täytän kriteeristön. Olen miettinyt, että tekisin toista ihmistä kohtaan väärin, jos hankkiutuisin parisuhteeseen. En haluaisi itselleni vastaavat diagnoosit omaavaa kumppania.
Tässä maassa taitaa olla enempi pää hajalla olevia ihmisiä kuin niitä joilla ei ole. Joten todennäköisyytesi ovat melko hyvät kumppanin löytämisen suhteen.
Riippuu ihan siitä, mitä kumppanilla tarkoitat. Jos on tavoitteena pinnallinen, kiihottumisen perustuva yhdessäolo, niin silloin voi olla työlästä, mutta ei ehkä silti mahdotonta. Jos taas haluat ystävyyden pohjalta lähtevää syvempää yhteyttä, niin vastaus on hyvin todennäköisesti "kyllä".
Vierailija kirjoitti:
Se on asperger :D
Ja itse kysymykseen, niin varmaankin jos kelpuutat itsesi kaltaisen kumppaniksi.
Kirjain sinne tai tänne eikai se mitään haittaa.
Kelpuutan kyllä mutta siis tarkoittaen että molemmat tajuaa toisiaan. Ja siis minä en seurustelusta mitään ymmärrä tai naisista paljoa koska minä olen elämäni aikana jotain noin 6 kertaa käynnyt treffeillä tai tapaamisessa ja tässä kaikki, ei muuta joten olen ihan aloitustasolla mitä tähän asiaan tulee. Helpompi se varmaan olisi jos toinen olisi vähän kokeneempi ja siis olisi samankaltainen niin tietäisi mistä on kyse jos minua on vaikea ymmärtää tai tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Hoida itsesi ensin edes jotenkin parempaan kuntoon. Muuten asiat menevät vain pahemmiksi.
En oikein tiedä saako tästä itseään enää juuri parempaan kuntoon ja jos saisi siinä menisi vuosikausia ja se on jo liikaa minulle ja muille kun on jo 34 ja tämän ikäinen kokemustasoltaan nolla oleva mies ei ole tässä vaiheessa enää kovassa huudossa eikä varsinkaan jos mennään vuosia vielä eteenpäin.
loppuun kulunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on asperger :D
Ja itse kysymykseen, niin varmaankin jos kelpuutat itsesi kaltaisen kumppaniksi.
Kirjain sinne tai tänne eikai se mitään haittaa.
Kelpuutan kyllä mutta siis tarkoittaen että molemmat tajuaa toisiaan. Ja siis minä en seurustelusta mitään ymmärrä tai naisista paljoa koska minä olen elämäni aikana jotain noin 6 kertaa käynnyt treffeillä tai tapaamisessa ja tässä kaikki, ei muuta joten olen ihan aloitustasolla mitä tähän asiaan tulee. Helpompi se varmaan olisi jos toinen olisi vähän kokeneempi ja siis olisi samankaltainen niin tietäisi mistä on kyse jos minua on vaikea ymmärtää tai tajuta.
Onko sinulla ollut koskaan hyvää ystävää? Sillä tavalla naisia kohdellaan, kuin hyvää ystävää, arvostaen. Voit olla hänen seurassaan sellainen kuin olisit hyvän ystävän seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, mitä kumppanilla tarkoitat. Jos on tavoitteena pinnallinen, kiihottumisen perustuva yhdessäolo, niin silloin voi olla työlästä, mutta ei ehkä silti mahdotonta. Jos taas haluat ystävyyden pohjalta lähtevää syvempää yhteyttä, niin vastaus on hyvin todennäköisesti "kyllä".
Jos mahdollista älkää käyttäkö liian vaikeita sanamuotoja tai lauseita koska en välttämättä ymmärrä niitä oikein. Mutta siis ihan parisuhde missä molemmat tykkää toisistaan ja haluaa viettää aikaa toistensa kanssa. Ihan siis normi parisuhde.
Tämä on ikävä kärjistys mutta en malta olla sanomatta. Monesti tuntuu, että he, jotka haluavat itselleen kaikkein maanisimmin ja voimallisimmin kumppania ovat heitä joilla on -yksinkertaistaen- heitä, joilla on eniten pää sekaisin. Toki halu löytää itselleen kumppani ja saada kokea rakkautta ja vastavuoroisuutta Sen yhden ja erityisen rinnalla on perin yleisinhimillinen. Mutta hyvin haastava parisuhteesta saattaa tulla, jos itse on "sekaisin" ja odottaa (, vai olisiko oikeampaa sanoa, että vaatii) kumppanin tuovan tilanteeseen muutoksen.
Tottakai on. Mutta kannattaa keskittyä tuomaan esiin niitä hyviä ominaisuuksiasi, ja itsekin opetella näkemään itsesi positiivisemmassa valossa. Eivät nuo aloituksen seikat varmasti ole ainoita tekijöitä jotka sinut määrittävät. Älä myöskään ajattele sen kumppanin mitenkään "parantavan" sinua, se on raskas taakka kenelle vain, eikä toimi. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
loppuun kulunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on asperger :D
Ja itse kysymykseen, niin varmaankin jos kelpuutat itsesi kaltaisen kumppaniksi.
Kirjain sinne tai tänne eikai se mitään haittaa.
Kelpuutan kyllä mutta siis tarkoittaen että molemmat tajuaa toisiaan. Ja siis minä en seurustelusta mitään ymmärrä tai naisista paljoa koska minä olen elämäni aikana jotain noin 6 kertaa käynnyt treffeillä tai tapaamisessa ja tässä kaikki, ei muuta joten olen ihan aloitustasolla mitä tähän asiaan tulee. Helpompi se varmaan olisi jos toinen olisi vähän kokeneempi ja siis olisi samankaltainen niin tietäisi mistä on kyse jos minua on vaikea ymmärtää tai tajuta.
Onko sinulla ollut koskaan hyvää ystävää? Sillä tavalla naisia kohdellaan, kuin hyvää ystävää, arvostaen. Voit olla hänen seurassaan sellainen kuin olisit hyvän ystävän seurassa.
Minulla ei ole ollut hyvää ystävää tai pysyviä kavereita, lähinnä silloin ollut kavereita kun ollut koulussa. Olen osittain sellainen erakkotyylinen tai tuo on väärä sana mutta henkilö joka ei halua kokoajan mennä siellä täällä menoissa jne joissa ei viihdy ja liiat sosiaaliset tilanteet joissa on paljon ihmisiä väsyttää. Pitäisi löytää toinen aikalailla samanhenkinen ihminen.
loppuun kulunut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, mitä kumppanilla tarkoitat. Jos on tavoitteena pinnallinen, kiihottumisen perustuva yhdessäolo, niin silloin voi olla työlästä, mutta ei ehkä silti mahdotonta. Jos taas haluat ystävyyden pohjalta lähtevää syvempää yhteyttä, niin vastaus on hyvin todennäköisesti "kyllä".
Jos mahdollista älkää käyttäkö liian vaikeita sanamuotoja tai lauseita koska en välttämättä ymmärrä niitä oikein. Mutta siis ihan parisuhde missä molemmat tykkää toisistaan ja haluaa viettää aikaa toistensa kanssa. Ihan siis normi parisuhde.
Kuulostaa siltä, että sinulle voisi sopia ystävyyden pohjalta kehittyvä parisuhde. Siis sellainen, että ensin ystävystytte ja jos molemmat ihastutte toisiinne, niin voitte päättää alkaa seurustella. Ystävyys on hyvä pohja parisuhteelle, koska silloin molemmat pitävät aidosti toisistaan ihmisinä ja viihtyvät toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ensin oma pää kuntoon.
No ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin oma pää kuntoon.
No ei näin.
No kyllä vaan niin. Kuten jo sanottu, niin parisuhde tuo omat haasteensa siinä, että myös kumppanin tunteet ja toiveet on kyettävä ottamaan huomioon. Parisuhde voi myös aktivoida mm. pelkoja hylätyksi tulemiseen ja arvottomuuteen liittyen. Jos ihmisen mielenterveys on jo valmiiksi huonoissa kantimissa, niin nämä kaikki asiat käyvät todennäköisesti liian sietämättömiksi kestää. Se taas väistämättä heijastuu parisuhteessa siihen toiseen osapuoleen. Kumppani ei ole terapeutti eikä hänen velvollisuutensa ole uhrata omaa hyvinvointiaan siksi, että toisen osapuolen pää ei kestä parisuhteen herättämiä ahdistuksia.
terveisin mt-ongelmainen osapuoli parisuhteessa ollut
On, jos olet hyvännäköinen.