Empaattisuus

En tiedä, mutta se on kummasti hälventynyt vuosien myötä, jos se koskaan oli mitenkään vahvana edes. Jotakuta liikuttaa jotkin asiat, mulla vaikeuksia muistaa olla saman asian äärellä esim. läsnä. En mä tietysti itsekään kestä tiettyinä hetkinä nähdä vaikka kiduttamista tai toisen ihmisen kiusaamista ja se on tätä vaivaamaan. Muina hetkinä kaikki omat asiat kuitenkin imee liikaa voimia ja oikein jaksa enää liikuttaa. En tiedä johtuuko se myös sitten siitä etten osaa vain auttaa ja elänyt suurimman osan elämästä syrjäytyneenä? Ymmärtää välillä, muttei osaa siltikään tarjota mitään kunnollista myötätuntoa kenellekään, eikä välttämättä avautumiset löydä riittävällä tavalla perille. En tiedä miten reagoida niihin? On mm. kroonista masennusta ja se on välillä kivasti lamaamaan. Lisäksi tulee ajoittain jaksoja, jolloin vaikea pysyä mistään perillä. Mt-taustaa siis.

Kenelläkään mitään tuonkaltaista? Voiko sitä myötätuntoa ja auttamista jotenkin oppia aikuisiälläkin?