Uskaltaisitteko tehdä vielä lapsen, jos olemassa olevalla lapsella on vamma/vika/geenivirhe
Uskaltaisitko vielä yrittää raskautta, jos lapsellasi olisi joku peritty geenivirhe/kromosomivirhe/tms.
Ja mahdollisuus seuraavalle 50/50.
Seurauksena mm. viiveinen kehitys.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Moni tekee lapsia ja kutsumasi "virheet" paljastuu ajan myötä.
Näin kävi meille kaikista seulonnoista huolimatta, otettiin niptikin - se ei tod. ole mikään tae.
Nyt pitää miettiä uskallammeko uudelleen yrittää lasta.
Ap
Uskalsin, tosin vähän eri tilanne. Saimme tietää menetettyämme yhden lapsen että kannamme molemmat mieheni kanssa harvinaista geenivirhettä. Kun asia selvisin viimein usean keskemenon jälkeen odotin jo toista lastamme emmekä haluneet tehdä hänelle mitään ylimääräisiä testejä. Mahdollisuus raskauden keskeytykseen jos lapsella olisi geenivirhe ollut. Saimme terveen lapsen ja hänen jälkeensä vielä yhden.
Vierailija kirjoitti:
Uskalsin, tosin vähän eri tilanne. Saimme tietää menetettyämme yhden lapsen että kannamme molemmat mieheni kanssa harvinaista geenivirhettä. Kun asia selvisin viimein usean keskemenon jälkeen odotin jo toista lastamme emmekä haluneet tehdä hänelle mitään ylimääräisiä testejä. Mahdollisuus raskauden keskeytykseen jos lapsella olisi geenivirhe ollut. Saimme terveen lapsen ja hänen jälkeensä vielä yhden.
Mistä tuo geenivirhe olisi raskauden aikana selvinnyt? Meille sanottiin ettei voi selvittää mistään etukäteen..,
Ap
Jos esikoisella kyseessä geenivirhe niin kyllä seuraavassa raskaudessa tarjotaan mahdollisuus selvittää onko sikiöllä sama geenivirhe.
Aika iso prosentti, riippuen mitä aiheuttaa, jos vamma on lievä, sellainen mikä ei heikennä elämänlaatua esim. pienikasvuisuus niin miksipä ei..
En todellakaan jos olisi 50 % mahdollisuus sairaaseen lapseen. Älytön ajatuskin.
En.
Sisarukseni oli erityislapsi ja se on kyllä saanut harkitsemaan lapsettomaksi jäämistä. Ainakaan en uskaltaisi tehdä toista lasta ennen kuin ensimmäinen olisi noin 8 vuotias ja nähty miten koulu alkaa sujua.
Yhdellä entisellä avovaimolla oli aivoaneyrusma joka puhkeaa helposti. Appi, toinen puoli jäi tunnottomaksi, ex-avokki toipui. Hänen tyttärensä 4v kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Jos esikoisella kyseessä geenivirhe niin kyllä seuraavassa raskaudessa tarjotaan mahdollisuus selvittää onko sikiöllä sama geenivirhe.
Ei läheskään kaikki selviä lapsivesitutkimuksessa.
En missään nimessä. Kuka haluaa lapselleen, perheelleen ja yhteiskunnalle tuollaista taakkaa?
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jos olisi 50 % mahdollisuus sairaaseen lapseen. Älytön ajatuskin.
Samaa mieltä, tai luovutetuilla sukusolulla. Silläkin on väliä, miten vakavasta sairaudesta olisi kyse.
Kyllä ja olen tehnyt kaksi muuta yhden jälkeen, jolla on vakava geenivirhe, joka aiheuttaa erittäin vaikean vammaisuuden.
Vuosien varrella on selvinnyt, että me vanhemmat emme ole sairauden kantajia, vaikka niin meille on kerrottu. Kyseessä on lapsella syntyvaiheessa muodostunut geenivirhe ja hän voi antaa sen 50 % omille lapsilleen. Sisaruksillaan siis ei ole ollenkaan tätä sairasta geeniä eivätkä he voi olla kantajia.
Geenit ovat ihmeellinen asia, suosittelen tutustumaan geenien ihmeelliseen maailmaan.
En koeta kyllä lähteä itse rakentamaan lapsiani. Panen vain ja annan luonnon ja ajan hoitaa lapseni muovailun, yksisoluisesta noin puolimetriseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esikoisella kyseessä geenivirhe niin kyllä seuraavassa raskaudessa tarjotaan mahdollisuus selvittää onko sikiöllä sama geenivirhe.
Ei läheskään kaikki selviä lapsivesitutkimuksessa.
Jep, tämä juuri sellainen mitä ei voi selvittää.
Meillä miehellä löydettiin nyt tämä geenivirhe, koska molemmat vanhemmat testattiin.
Lapsemme kehitys siis jäljessä, eli puheen- ja kielenkehityksen viive, laaja-alainen kehityksen viive.
On 4v, mutta ei esim.ole vielä oppinut kuivaksi vaikka on yritetty kyllä. Puhuu ja liikkuu, mutta puhe ei ikätasolla.
Mieheni on oireeton eikä hänellä ole ikinä ollut mitään viiveitä missään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika iso prosentti, riippuen mitä aiheuttaa, jos vamma on lievä, sellainen mikä ei heikennä elämänlaatua esim. pienikasvuisuus niin miksipä ei..
Ajan myötä voi paljastua muitakin diagnooseja sen lievän vamman lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika iso prosentti, riippuen mitä aiheuttaa, jos vamma on lievä, sellainen mikä ei heikennä elämänlaatua esim. pienikasvuisuus niin miksipä ei..
Ajan myötä voi paljastua muitakin diagnooseja sen lievän vamman lisäksi.
Kuinka niin? Onko tämä tavallista?
Mistä sairaudesta tässä nyt puhutaan? On minullakin mahdollisesti geenivirhe ja jos on niin lapseni perivät sen 50%:n todennäköisyydellä. Tämän selvittyä oli lapset jo tehty. Sairaus on hyvin hitaasti etenevä ja muistuttaa aikalailla normaalia ikääntymistä vaivoinee, ei mitään kovin ihmeellistä. En ole vielä edes jaksanut käydä testeissä onko minulla tämä geeni vai ei. Jos ei niin ei lapsillakaan. Toki jos miehelläni olisi sama harvinainen geenivirhe ja lapsi olisi perinyt sen molemmilta vanhemmilta 25%:n todennäköisyydellä, olisi yhdistelmä ollut tappava jo lapsuudessa. Meillä oli kuitenkin jo terveet lapset tehty eli ei ole mitenkään voineet tuota komboa saada. Mielestäni riippuu paljon taudin vakavuudesta, en luultavasti yrittäisi lasta jos en voisi pitää mahdollisesti vammaista lasta/myöhäinen abortti. Ja jos sen todennäköisyys olisi tuo 50%. Tai yrittäisin ehkä sitten lahjoitetuilla sukusoluilla tms. En tiedä voiko Suomessa esim. joku läheinen (jolla ei samaa geenivikaa) toimia lahjoittajana? Harkitsisin jotain sellaista ehkä.
Miksi alapeukkuja niin paljon? Ovatko tällaiset aiheet tabu? Eikö näistä saa keskustella?
Onko väärin haluta täysin terve lapsi? Toki tuollaiset mainitut virheet aiheuttavat lapselle erilaisia oireita, mutta myönnän että en uskaltaisi. En välttämättä kestäisi. Hyvin arvaamatonta ja arpapeliä, että millaisia ongelmia tulee. Jos kyseessä olisi pienikasvuisuus, kieliviive tai muu niin ehkä sitten, mutta jos eivät jää tuohon niin olisi kyllä hankalaa. Juuri tuo arvaamattomuus. Vähän eri tapaus, mutta ystäväni tuttu teki juuri abortin, koska selvisi että lapsi olisi ollut kehitysvammainen. Vaikea päätös (olivat lasta yrittäneet hyvin pitkään), mutta ymmärsivät, etteivät pystyisi kasvattamaan kehitysvammaista lasta. se ei sovi kaikille eiäk se tee heistä huonompia ihmisiä. Hankala sanoa kun en itse ole vastaavassa tilanteessa. Tuollaiset voi aiheuttaa niin erilaisia vaikeuksia lapselle, nämä geenivirheet siis. Itsekin välillä mietin onko sama ku perheessäni on pienikasvuisuutta (olemme aika lyhyitä) ja laajasti oppimisvaikeuksia tai viiveitä puheessa (minulla ainakin oli ja kävin puheterapiassa pitkään).
Kyllä. Moni tekee lapsia ja kutsumasi "virheet" paljastuu ajan myötä.