Mikä huutokaupoissa ihmisiä oikein kiehtoo? Vaikuttaa suurelta joukkoharhalta..

Huutokaupoista saa joskus kivoja juttuja. Ongelma on vaan, että se on joukkopsykoosia. Muistan kerran, kun ajattelin, että tuosta yhdestä pöytälampusta voisi maksaa 20 Euroa. Siinä oli edellä pari samantyyppistä ja niitä ei huutanut kukaan. Kun tuo kolmas tuli ja meklari oli laittamassa jo pois, niin kiljaisin tuon tarjoukseni. Eikös siitä porukka innostunut ja hetken päästä hinta olikin 50 euroa. Realismia oli, että lamppu ei tn. ollut edes parinkympin arvoinen, mutta tykkäsin väristä. Huutokauppa perustuu usein siihen pelkoon, että joku toinen saisi liian "halvalla" jotain.

Sosiologi voi tutkia huutokauppa-asiakkaiden koulutustason ihan piruuttaan.

Luulevat köyhäksi jos se tavaran saaminen jää rahasta kiinni.

Kilpailuvietti ja jännitys yhdessä. Sehän voi olla käänteistä, että jännittää joutuuko itse maksamaan huutokohteen vai kärsiikö joku toinen. Näitä näkee jatkuvasti jos seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Kilpailuvietti ja jännitys yhdessä. Sehän voi olla käänteistä, että jännittää joutuuko itse maksamaan huutokohteen vai kärsiikö joku toinen. Näitä näkee jatkuvasti jos seuraa.

Siis ikäänkuin uhkapelaamista, täysin arvottomista roinistakin.

En ole koskaan ollut, mutta olen aina pitänyt selvänä huutokauppojen sosiaalista puolta. Varmastikin vakiokävijät tuntevat toisensa. Joskus joku ajattelee löytävänsä hyvän diilin ja joskus joku jopa löytää.

Sellaista kisakatsomon ja festivaalin tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpailuvietti ja jännitys yhdessä. Sehän voi olla käänteistä, että jännittää joutuuko itse maksamaan huutokohteen vai kärsiikö joku toinen. Näitä näkee jatkuvasti jos seuraa.

Siis ikäänkuin uhkapelaamista, täysin arvottomista roinistakin.

Periaatteessa kai niin, että myyjä tai toiset huutajat korottavat siihen saakka kuin katsotaan sopivaksi, mutta joskus voi ryöstäytyä käsistä, ja sen vuoksi aina muistutetaan, että huutokaupassa pitää ensin päättää minkä verran on valmis maksamaan jostakin kohteesta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut, mutta olen aina pitänyt selvänä huutokauppojen sosiaalista puolta. Varmastikin vakiokävijät tuntevat toisensa. Joskus joku ajattelee löytävänsä hyvän diilin ja joskus joku jopa löytää.

Sellaista kisakatsomon ja festivaalin tunnelmaa.

Minulla ainakin juuri näin. Tässä lähimaakunnassa hyvin pitkälti samat ihmiset kulkevat huutokaupoissa ja jos joku puuttuu niin kysellään, ettei kai ole mitään sattunut. Itse kuulun näihin ja vaikka ei ilmoituksessa olisi juuri mitään mielenkiintoista, niin mentävä on, jos ei muuta niin tapaamaan tuttuja, joita ei muualla näe. Harvoin edes ostan mitään muuta kuin makkaran, viimeksi tosin sain erittäin halvalla tavaran, jota olen etsinytkin.