Mikä on erikoisinta, mitä olet nähnyt tai kuullut luonnossa?

ja viirupöllö pariskunta lenteli siinä ihan vieressä kaartaen meitä päin! Taidettiin olla niiden reviirillä. Silloin pelotti ja kiireellä se lenkki mentiin!

Emokissa teki huikean loikan rääkäisyn kera kohti haukkaa ja lintu luovutti.

Olin kävelyllä metsäpolulla. Näin puskassa hienon maastopyörän kumollaan, ja ihmettelin miten se nyt on tuohon jätetty. Käveleskelin siitä ohi, ja pari pensasta eteenpäin oli hienoissa pyöräilytamineissa mies istumassa ja vetämässä käteen..



Musta se oli tosi kummallista, on siis tullut voitamaton halu kesken pyörälenkin! Ihan keskellä metsää. Mikäs siinä, halujaan on kuunneltava varmaan sitten.

pesukoneen yms roinaa. Ihmettelin, että mitä ne luonnossa tekevät. Eihän karhut käytä Upoa?

Kerääntyvät rantakaislikkoon joukolla.

Olen nähnyt muutamia tosi harvinaisia lintuja ja kasveja eli paljon sillä tavalla erikoista. Olen nähnyt hyökkäävän viirupöllön tulevan kohti (lensi pään yli rengastajan kimppuun), löytänyt Suomenlahden saaresta sian kallon ja hylkeen leukaluun, nähnyt 43 merikotkaa samssa paikassa (haaskalla).



Ah, nyt tiedän. erikoisin on ollut kalaverkoilla muutaman metrin syvyydestä noussut rasvakala. Melkoinen mölli :) Tunturipöllö saalistamass kaneja Helsingissä oli myös aika erikoinen näky.



Erikoisin mistä olen kuullut on tuttuni, joka näki kevätkiimaisen urossorsan panevan ikkunaa päin lentänyttä kuollutta urossorsaa.

oli, kun oltiin enojen erämökillä lapissa ja läheisessä vaarassa liikkui karhu. Seisottiin pihalla ja kuunneltiin kun se heilutti puita ja pensaita ja piti kovaa meteliä. Olin itse lapsi ja tuo on jäänyt mieleen.

Kaunista, todella kaunista.

kokemus oli nähdä salama pimeänä talvisena pakkasiltana :)

Hyönteisten maailma on kiehtova, kummallinen ja raaka paikka. Onneksi ne on niin pieniä!

Niitä vaan ei näe kalatiskillä. esim.

http://www.luontokuva.org/default.asp?V_DOC_ID=1542

http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/node/192

Ah, nyt tiedän. erikoisin on ollut kalaverkoilla muutaman metrin syvyydestä noussut rasvakala. Melkoinen mölli :) Tunturipöllö saalistamass kaneja Helsingissä oli myös aika erikoinen näky.

.

Kirkkaana kevätyönä ajoin autolla pellon ohi, siellä oli iso lauma kissoja "kokoustamassa". Kissa istuskelivat n. metrin-parin etäisyydellä toisistaan.

Heti ekalla vilkaisulla en meinannut uskoa silmiäni.

Olen nähnyt hirven vasan niin läheltä, että meinasin kirjaimellisesti astua päälle. Se ilmeisesti luotti suojaväriinsä. Nosti päätään ja katseli meitä, eli ihan elossa oli. Onneksi emä ei ollut lähistöllä tai ei ainakaan ilmaissut läsnäoloaan meille...

mutta jäi lapsena mieleen, kun näin hämähäkinverkkoon tarttuneen, hätääntyneen kimeästi surisevan kärpäsen, jota iso hämähäkki saapuikin pian koteloimaan.

mutta ei niin että joku näkis

Laittakaa näitä lisää!

Itse todistanut kollikissojen tappelua ja oli pelottavan näköistä touhua.

ja joku huusi apua. todella hädissään. en paikantanut mistä se tuli, koska järven rannssa ääni kantaa kaukaakin.



se on jääny vaivaamaan

Ketun meidän takapihalla, kateltiin sitä ikkunan läpi. Kissojen tappelun, pitää tosissaan ihan kamalaa metakkaa. Mä luulin ensin että joku lapsi itkee hädissään tai jotain, kissatappelu se oli.

sekstasimme mieheni kanssa aurinkoisella kallioluodolla. Yhtäkkiä hänen antaessaan minulle suuseksiä näin hirven uimassa ihan lähellä- isot korvat vaan heiluivat. Se aikoi rantautua samalle luodolle missä olimme, mutta pyörsikin suunnitelmansa. Mä sanon miehelle, että hirvi ja mies mumisi haaruksissani jotain mistä en saanut selvää. Pomppasin pystyyn ja osoitin merelle ja osoitin hirveä ällistyksissäni.



Oli "aika" koominen tilanne :-D

Se oli noin puoli metriä pitkä ja ehkä peukalon paksuinen käärme, joka muodostui pienen pienistä toukista. Ne siis ryömivät yhdessä eteenpäin varjoisen kuusimetsän sammalen päällä. Kauempaa katsoen se näytti aivan kyykäärmeeltä. En ollut koskaan ennen edes kuullut moisesta. Kotona vaarini osasi kertoa, että ne olivat jonkin hyönteisen pieniä toukkia. Vanhan kansanuskomuksen mukaan matoa seuraamalla löytää aarteen. Kaippa siellä on sitten kultarahoja haudattuna vanhan navettamme taakse ;-)