Lue keskustelun säännöt.
En halua uusperhettä, olenko vain typerys?
22.11.2020 |
Elän alle kouluikäisen lapseni kanssa kahdestaan ja säännöllisin väliajoin kuulen, kuinka elämä lipuu ohitse, on typerää olla etsimättä miestä, "kyllä sä varmasti miehen saisit" jne. Ei ole kyse siitä, etten saisi ketään.
Nautin elämästäni paljon, käyn hyvässä työssä ja muun ajan vietän lähinnä lapsen kanssa, tapaamme ystäviä, käymme harrastuksissa, elämme arkea jne. Mutta en kaipaa parisuhdetta, uusperhe on minulle monestakin syystä epämieluinen ajatus. Suurin syy taustalla on lapsen hyvinvointi, ja se, kuinka mukavaa meillä on ja kuinka kivasti kaikki menee. En kärsi sinkkuudesta, vaikka ilmeisesti pitäisi. Harmittaa muiden tarve arvostella, vaikken sinänsä muiden mielipiteistä välitä. Onko muita samassa tilanteessa?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan täysipäinen ei halua uusperhettä. On kuitenkin tosi monta muuta parisuhteen muotoa, jotka voi toimia todella kivasti. Olettaen tietenkin että sinulla on ex-puoliso joka myös huolehtii lapsesta.. Aika vaikeaksi menee kuvio jos lapsi on isänsä luona joka toinen viikonloppu ja tapaamiset rajoittuu tähän. On myös täysin ok elää ilman miestä. Miksi tässä pitäisi ketään muuta kuin itseään kuunnella?
En oikeastaan halua parisuhdettakaan, ainakaan ennen kuin lapsi on isompi. Nyt asia ei ole ajankohtainen. Lapsen isä on kuollut muutama vuosi sitten.
En sinänsä kuuntelekaan muita tässä asiassa, harmittaa vain joka suunnasta tuleva painostus siihen, kuinka minun tapani ei ole riittävä. Kuitenkin olen ihan omalla työlläni onnistunut meidät elättämään vähintään hyvin, ostamaan talon jne, ja silti jatkuvasti kuulee kuinka se ei vaan riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tuon. Juuri nyt olen alkanut ajattelemaan, että minulla on oikeastaan kaikki asiat todella hyvin nyt. Uusperhe toisi vain ristiriitoja. Pahimmassa tapauksessa mies olisi persoonallisuushäiriöinen, pettäisi tai juhlisi liikaa.
Olen menettänyt uskoni siihen, että löydän jonkun oikeasti reilun ja mukavan miehen, joka ei petä.
Näillä aatoksilla on parempi rakentaa elämää yksin.
Olen mies enkä myöskään halua uusperhettä. Naisystäviä voi pitää asumatta yhdessä. Helppoa eikä tarvi sotkea lapsia kuvioon.
Täysipainoista elämää voi elää ilman parisuhdetta. Olen eronnut 7 vuotta sitten, elämme mukavaa arkea kahdelleen lapsen kanssa. En kaipaa parisuhteen tuomaa stressiä enkä halua ottaa riskiä että mies paljastuukin kuspäänarsistiksi taikka alistavaksi besserwisseriksi. Käyn töissä ja elätän meidät helposti. Rakastan vapauttani. Olen joskus kuullut lähipiiristä että "kyllä pitäisi jo mies saada taloon" taikka "yksin ei ole hyvä olla". Vastaan vain että olen onnellinen näin. Ei parisuhde ole muutenkaan mikään automaattinen tie onneen. Nykyisin voi elää omannäköistä elämää. Nauti ap elämästäsi täysillä äläkä välitä muiden mielipiteistä! N43
Tällä palstalla saat ap nimenomaan aplodeja siitä ettet halua tuhota lapsesi elämää uusperheellä. Tilanne vähän eri, mutta täällä ollaan sitä mieltä että esim eronneen pitää elää lapsensa kautta ja vain tätä varten siihen asti kunnes se muuttaa kotoa. Eli oot just hyvä palstailija ja saat täältä tukea valintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet viisas äiti. Minäkin asustelin eron jälkeen 9v ilman miestä. Tapailla voi, mutta ei siihen lapsia tarvitse välttämättä sotkea. Nyt minulla on ihana mies. Omat lapset aikuisia. Mies hoitaa omat lapset ilman minua.
Kukaan täysipäinen ei halua uusperhettä. On kuitenkin tosi monta muuta parisuhteen muotoa, jotka voi toimia todella kivasti. Olettaen tietenkin että sinulla on ex-puoliso joka myös huolehtii lapsesta.. Aika vaikeaksi menee kuvio jos lapsi on isänsä luona joka toinen viikonloppu ja tapaamiset rajoittuu tähän. On myös täysin ok elää ilman miestä. Miksi tässä pitäisi ketään muuta kuin itseään kuunnella?