Olen alkanut pohtia rationaalista eli järkiperusteista itsemurhaa
En tunne omakseni nykyistä enkä tulevaa maailmaa. En odota työllistyväni nyt enkä tulevaisuudessakaan. En usko pariutuvani nykyisessä tai tulevassakaan maailmassa. En usko löytäväni enää uusia harrastuksia tai uusia ystäviä. Toisin sanoen en näe itselläni minkäänlaista tulevaisuutta. Itsetuntoni sekä uskoni maailmaa kohtaan ovat nollissa. Jos tilanne on tällainen, mitä järkeä on enää jatkaa? Eikö itsemurha olisi tällaisessa tapauksessa rationaalinen ratkaisu, jolla säästäisi sekä itseään että yhteiskuntaa?
Ihan tosissani olen alkanut ajatella asiaa viime aikoina. En pidä siitä, mutten löydä siihen ratkaisuakaan, siis sellaista joka ei ole kuolema. Todella uuvuttavaa ja turhauttavaa.
Ehkä elämä ei vaan ole kaikille.
Kommentit (30)
Sama. Jokainen määrittelee itse, mitä on elämisen arvoinen elämä, ja jos ei se ole mahdollista, itsemurha voi aivan hyvin olla tietoinen ratkaisu ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jokainen määrittelee itse, mitä on elämisen arvoinen elämä, ja jos ei se ole mahdollista, itsemurha voi aivan hyvin olla tietoinen ratkaisu ongelmaan.
Tietoinen ehkä, ei rationaalinen tai järkevä
Enemmänkin sairas
Venäjän iso karhu on saanut seipään syvälle sisuksiinsa. Nyt se kouristelee kuolontuskissaan. Kuolontuskien parahtelut ilmenee tälläkin palstalla palstaiigorien säälittävinä ininöinä.
Niin ap. Pietarin trollitehtaan suomenkielinen osasto on epäonnistunut täydellisesti. Sinullekin tulee kohta lähtö etummaiseen monttuun. Gospodi pomiluj!
Itke iigori itke! Me nauramme sinulle porukalla! Vtuttaako kun ryslandia olikin noin heikko että sinne tunkeuduttiin heittämällä?
Vierailija kirjoitti:
Venäjän iso karhu on saanut seipään syvälle sisuksiinsa. Nyt se kouristelee kuolontuskissaan. Kuolontuskien parahtelut ilmenee tälläkin palstalla palstaiigorien säälittävinä ininöinä.
Aah hah hah 🤣
Jos sinulla on terve kroppa, käytä sitä. Muuta et tarvitse. Aloita ihan mikä tahansa harrastus, jossa voit kehittyä. Se ajaa sinua eteenpäin elämässäsi.
Itsetuhoisuuteen on saatavilla apua. Ensimmäinen askel on kertoa tilanteesta jollekin.
Mieli Kriisipuhelin antaa keskusteluapua 24/7 numerossa 09 2525 0111
Viitekehys, josta elämää tarkastelet, on hyvin kapea. Työ, panosuhde, harrastus. Ajattele lapsia ja eläimiä, eivät ne mieti tuollaisia. Nauttivat hetkestä ja elävät askel kerrallaan. Niin kannattaa elää työttömänkin. Harkita vaikka uskoon tulemista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jokainen määrittelee itse, mitä on elämisen arvoinen elämä, ja jos ei se ole mahdollista, itsemurha voi aivan hyvin olla tietoinen ratkaisu ongelmaan.
Tietoinen ehkä, ei rationaalinen tai järkevä
Enemmänkin sairas
Itse näen, että loputon kärsiminen ei-minkään takia on sairasta. Mitä järkeä on jatkaa hengittämistä, kun ei koskaan pysty saavuttamaan sellaista elämää, jota haluaisi elää? Jokainen toki taaplaa tyylillään.
Suomessa aika normitilanne. Et ole ainoa. Aitoja ihmisiä vaikea löytää, sopivia, hyväksyviä. Aina voi silti mennä mukaan, vaikka kokeen vuoksi, vaikka shamaaniryhmään jos ei muuta keksi. Mikä on sun juttu? Luonto voi helpottaa myös vähän jos on lähellä.
Jaa. Ehkä niin. Elä meitä laita päättämään.