Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe on kestämistä
21.11.2020 |
Välillä tuntuu, että elämäni on sietämistä. Elän uusperheessä ja meillä on kolme lasta. Yksi minun (10 v.), yksi miehen (17v.) ja yksi yksi yhteinen (1v.). Sietämistä aiheuttaa mieheni tytär, joka inhoaa yhteistä lastamme. Ei puhu ilkeästi hänelle, mutta jättää täysin huomioitta eli ei puhu, ei paijaa/leiki tms. Sivuuttaa siskopuolensa olemassaolon. Näin on ollut alusta asti. On pitänyt taaperoa sylissä koko vuoden aikana muutamia kertoja, kun joku on hänet syliin laittanut. Välit minun kanssa ovat suhteellisen ok, vaikka ei myöskään ole koskaan pitänyt minusta kovinkaan paljoa. Yritän olla välittämättä tästä ja järkeillä asioita, mutta vaikuttaa minuun silti. Joka päivä joudun elämään tässä oudossa tilanteessa omassa kodissa ja sietämään tätä passiivista/negatiivista käytöstä. Miehen mielestä ongelmaa ei ole ja asia ratkeaa itsestään, kun aikaa kuluu. Koitan kestää vielä muutaman vuoden tytärpuolta ja jospa sitten ammattikoulun päätyttyä miehen tytär muuttaisi pois. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja lapset asuvat vakituisesti luonamme. Oma lapseni on luonut alusta saakka läheisen ja luonnollisen suhteen taaperoomme. Siinä ei tarvinut ohjata tai neuvoa, kun hellyys tuli luonnostaan. Miten muut kestätte uusperheiden ihmissuhdekiemuroita? Vinkkejä vailla!
Kommentit (284)
Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.
Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kuviot ei oo helppoja. Joko lapsilla hiertää. Tai toisen exä tekee kaikkea kiusaa. En halua koskaan uusperhettä. Haluan pitää oman kodin.
Siis miksi teinin pitäisi leikkiä ja paijata sinun lastasi? Jos hän ei pidä lapsista, miksi pitäisi esittää muuta jos kuitenkin ihan neutraalisti suhtautuu?
Miehesi tytär oli siis 10 v, kun loitte tuon uusperheen. Miten hän alunalkujaan hyväksyi sinut? Isän ja äidin ero on saattanut olla kova paikka, hän ehkä ajatteli salaa, että vanhemmat palaavat vielä yhteen. Tuo pieni vauva murskasi haaveet. Rankka paikka ollut tällä tytölläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kokisitko asian noin, jos kyseessä olisikin 17-vuotias poika?
Oma lapsesi oli niin pieni, että hänellä ei varmaan ole muistikuvia muunlaisesta perheestä. Siksi hänen on helpompi hyväksyä vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten toimisit jos oma lapsesi inhoaisi uusperheen ankkurilasta? Niinpä niin. Uusperheen elämä on helvettiä kaikille muille paitsi kiimoissaan nussiville ja niillekin helvetti eli arki alkaa parin vuoden kuluttua suhteen alusta. Ainahan voi lähteä uudelle kierrokselle, lohduttaudu sillä.
Tiedätkö mitä, ihan ydinperheessäkin voi olla sama tilanne. Kun lapsi on itse teini-ikäinen ja perheeseen tulee siinä vaiheessa vauva. Ei se aina ole helppo tilanne. Tuo ikä on muutenkin sitä aikaa kun lapsi alkaa ottaa etäisyyttä lapsuuden perheeseen. Jos ihan ydinperheessäkin sisarusten ikä ero on 16 vuotta, jää näiden sisarusten suhde helposti vähän etäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää vielä tuossa vaiheessa tehdä lisää lapsia?
Harmittaako ettette saa teinistä ilmaista lapsenvahtia?
Miksi jätit ensimmäisen miehesi?
Oletko ylpeä itsestäsi?
1v. ja 17 v. kuuluvat eri sukupolviin. Teinien elämä keskittyy täysin oman navan ympärille ja vanhemmista irtautumiseen, ja siitä ei pidä syyllistää eikä loukkaantua. Te elätte vauvaelämää, teinillä on oma elämä. Eikä kaikki sitä paitsi edes tykkää pikkulapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kahden uusperheen välissä kasvanut tyyppi. Ihan hirveää, kun joutuu ottamaan kotiinsa asumaan vieraita ihmisiä. Ja pitää joka toinen viikko mennä asumaan toiseen paikkaan, taas vieraiden ihmisten luokse.
Anteeksi nyt, kun sanon suoraan, mutta pidän uusperheen perustavia aikuisia äärimmäisen itsekkäinä. Tämä täytyy nyt sanoa ääneen - jospa edes joku uusperheestä haaveileva heräisi ja tajuaisi miettiä myös lapsiaan! Seurustelkaa, mutta asukaa omissa kodeissanne. Älkää raahatko lastenne elämään jotain random tyyppejä omien mielihalujenne vuoksi. Ugh, olen puhunut.
Näinhän se on, kestämistä. Kaverillani on ihana uusi mies, mutta kaikki viikonloput säätämistä kun lapsia on yhteensä monta. Ei yhtä ainutta vapaapäivää siten, että olet ainoastaan oman perheesi kanssa. En ikinä kestäisi, vaikka miten ihana mies olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hali sulle ap, elä välitä latistajakiusaajista. Kyllä se siitä, kaikkea hyvää teille.
Vierailija kirjoitti:
Hali sulle ap, elä välitä latistajakiusaajista. Kyllä se siitä, kaikkea hyvää teille.
Aah, olen niin voimaantunut kun sain rikkoa lasten kodin ja uutta kikkeliä. Taas hetken ennen uutta kikkeliä. Koska minä minä minä. Tsemiä sulle hei, on tosi raskasta.
Vakavasti, kuinka moni teistä uusperheellisistä on itse rikkinäisestä kodista? Ymmärrättehän uusperheen vaikutuksia lapsillenne? Ymmärrättekö myös ettei lapset kerro teille totuutta kun tivaatte ”oletko onnellinen”. Eihän lapset kerro koskaan totuutta, myöhemmin se saattaa ilmetä teille hyvinkin ilkeillä tavoilla.
Voisin kuvitella että tuo tilanne tulisi ihan ydinperheessäkin, jos ikäero on tuo. Uusi sisarus on iso muutos vanhemmalle lapselle. Kun itse kasvaa lapsuudesta ulos, monet pienet lapset alkavat vaikuttaa todella rasittavalta tai epäkiinnostavilta huutokitinöineen. Sisarus ei vielä ole kovin hyvä kommunikoimaan noin pienenä, ja sen kanssa ajan viettäminen olisi lähinnä hoitamista ja hoivaamista, ja siihen isommalla sisaruksella ei välttämättä ole luonnollista viettiä. Kun molemmat kasvaa tilanne voi muuttua.
Jos tyttö suhtautuu pikkusisarukseen ja sinuun asiallisesti, sinuna antaisin asian olla ja kehittyä omalla painollaan.
Ei kait 17 vuotiasta joku taapero kiinnosta. Odotit varmaan, että saat ilmaisen lapsenvahdin
Näissä kuvioissa omat halut on tärkeimmät kuin lapsen, säälin näitä kahden kodin lapsia, jotka ei voi tilanteelle mitään ku vanhemmat haluu, itsekästä touhua.
Yksi asia näissä uusperhe-avautumisissa on aina sama, ja sen arvaa jo ennen kuin lukee avauksen loppuun. ”Muuten kaikki on ok mutta MIEHEN lapset on _____ ” (lisää tähän negatiivisia adjektiiveja)
Miten voikin olla, että aina naisen omat lapset edellisestä liitosta sekä ne yhteiset on upeita, ja ongelmia aiheuttaa vain ja ainoastaan miehen lapset.
Please säästääkää lapsenne tuolta paskalta.
Ton takia ei tule uusperhettä ikinä.