Kysymys pitkässä parisuhteessa eläville; tuleeko koskaan ajatusta että tekisi mieli "mittauttaa markkina-arvo" sinkkumarkkinoilla?
Hah, ehkä vähän tyhmä otsikko, mutta minua kiehtoo tällainen ajatusleikki. Paljon tulee sivusta seurattua kavereiden seuranhakua, lähinnä tinderissä. Olen itse naimisissa miehen kanssa jonka kanssa aloimme seurustella jo teini-ikäisinä, joten hän on lähes kaikilla mittapuilla ensimmäiseni ja ainoani. Nyt olemme nelikymppisiä, edelleen onnellisesti naimisissa, lapset kouluikäisiä ja omakotitalo rakennettuna. Koskaan emme ole toisiamme pettäneet, jotain pieniä ihastuksia vuosien varrelle on mahtunut, mutta nekin ovat lopulta vain tuoneet vipinää omaan suhteeseemme. Elämämme on vakaata ja turvallista, monen mielestä varmaan tylsääkin. Suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä, eikä tämä aloituskaan ole muuta kuin hassu ajatusleikki...
Ajatuksissani ajattelen olevani "kuumaa kamaa", omassa ikäluokassani. ;)
- 40v
- normaalipainoinen (167cm/66kg)
- katseenkestävä. Meikkiä käytän vain kevyesti, vapaapäivinä pärjään ilmankin.
- Hiuksissa oma väri, luonnonkiharat olkapäille saakka.
- ei tatuointeja, lävistyksiä. Korvakorut on.
- harrastuksina lenkkeily, lukeminen, valokuvaus, vaeltaminen.
- haaveena oma kesämökki.
- en polta, alkoholia käytän pari kertaa vuodessa, kohtuudella.
- vakituinen työpaikka, amk tason koulutus.
- tasainen ja joustava luonne, hyvä stressinsieto.
Hah, tämä nyt tosiaan näin pilke silmäkulmassa tehty aloitus. Kertokaahan te muutkin pitkässä suhteessa elävät millaisia tarjokkaita olisitte. :D
Kommentit (20)
Ei kiinnosta pätkääkään. Olen tämän miehen kanssa elämän loppuun asti, kumpi sitten kuoleekin ensin. Jos itse jään yksin eloon, niin en toista yritä etsiä tilalle, koska läheskään yhtä hyvää ei ole tarjolla.
No, ihan rehellisesti sanoen olen täysi nolla. Jos tämä parisuhde loppuu ennen aikojaan, niin elelen sitten ihan sinkkuna.
En kelpaisi kenellekään, koska olen vanha, lihava ja introvertti. En edes osaisi rakastaa ketään muuta.
Ei kiinnosta yhtään nämä tinder -markkinat. Jos ero tulee, nautin elämästä yksin.
Ei tule. Kumpikin meistä menestyisi parisuhdemarkkinoilla hyvin edelleen ilman someakin. Miksi vaarantaa hyvää suhdetta.
Mieheni tekee sitä joka perjantai ihan työpaikallaan.
Tulee, menen silloin parhaan ystäväni kanssa viihteelle. Mummotunneli toimii.
Ei.
Parisuhde ja perhe-elämä on sujunut ainakn meillä niin, että mitään syitä ei kummallakaan ei ole lähteä tuollaiseen pelleilyyn.
Sitähän ei varmaksi ei kukaan voi missään perheessä sanoa, etteikö jompikumpi puolisoista olisi koskaan pettänyt toista.
Mutta sitä mitä ei tiedä, sitä ei sydän sure.
Ei oikeastaan. Kun katselee noita kuuskymppisiä sinkkukavereita, jotka on testanneet ja testaa edelleen, ei käy kateeksi. Tässä iässä kun ne ihanat ja jännät miehet on melko puliasteella ja muut on melkoisia vässyköitä.
Niin ja olen melko tylsä tyyppi. En jaksaisi enää joka viikonloppu meikata ja lipittää viiniä ja glittertoppi päällä ja se uusi punainen kananpersetukka päällä heittää korkkareita kattoon muiden voimanaisten kanssa
Ei todellakaan, tinder kuulostaa ihan kauhealta ja koko systeemi nykyään.
Minä ja mies ollaan molemmat puhuttu että jos erottais niin yksin oltais molemmat.
Kyllähän minä varmaan jonkun saisin, toinen juttu sitten on että haluaisinko vaivoiksi enää ketään. En osaa ajatella että enää niin syvästi rakastuisin että parisuhteeseen ryhtyisin.
Ei, tiesin olevani ns. Kuumaa kamaa.
Erosin 45 vuotiaana 20 vuoden avioliiton jälkeen. Ja olin oikeassa.
Ei juolahtaisi mieleenkään, mutta toivoisin että ukko menisi joskus mittauttamaan suosiotaan että saisin joskus olla yksin.
No ei tee mieli. TIEDÄN että markkina-arvo on pyöreä 0. Toisaalta ei haittais pätkääkään jos ukko löytäs nuoremman.
N51
Mitä helvettiä? 😳 25 vuotta naimisissa, ja aivan viimeinen ajatus mikä koskaan tulisi mieleen. Miksi ihmeessä haluaisin? Mitä minä sillä tiedolla tekisin? 😳
Ei. Tuli testattua riittävästi kolmekymppisenä ekan eron jälkeen. Onneksi. Se oli hienoa aikaa, mutta en kaipaa siitä mitään. Nyt mukavasti naimisissa ja asiat kunnossa.
Mitä oon katsellut noita nelikymppisenä kaverin deittailuita niin olen tyytyväinen parisuhteessa. Aika vähän siellä täysijärkisiä on.
Naisilla näyttää olevan aika yksmielinen kanta. Löytyykö palstalta miehiä vastaamaan?
Ei todellakaan kiinnosta.Yhden miehen nainen kun olen. Eikä edes nyt,kun minusta on tulossa/olen sinkku-kinkku.