Älkää tehkö lapsistanne pelien orjia
Se on todella todella surullista katsottavaa ;(
Minulla on esimerkiksi kerran viikossa neljä neljäsluokkalaista harjoittelemassa harjoittelemassa lukemista ja kirjoittamista. Parilla lapsella on jo entuudestaan keskittymisen vaikeuksia, mutta nyt hommasta ei tule enää yhtään mitään. Lapset ovat aivan Fortniten ja jonkun muun pelin, jonka nimeä en nyt muista, pauloissa. He eivät pysty ajattelemaan muuta kuin tuota peliä. Puhuvat siitä koko ajan. Koulunkäynti ei kiinnosta vähääkään ja keskittyminen on aivan rapautunut. He vain makoilisivat lattialla ja pitäisivät jotain kummaa ölinää, jos saisivat tehdä mitä haluavat. Olen todella huolissani. Vanhemmille olen puhunut, he tavallaan ymmärtävät, mutta eivät rajoita, koska lapsi on sitten kotona turhautunut ja vanhempi ei kestä sitä. Jonkun äiti ei haluaisi, että lapsi ei pelaa, mutta äidin mukaan jää muuten ulkopuoliseksi kaikesta. Joten hänkin sitten pelaa. Joillakin on rajoituksia, joillakin ei. Ne, joilla on joki aika, löytävät kyllä niiden luo, kenen luona saa aina pelata.
Yritimme kerran pelata ihan tavallista lautapeliä. Se on kuulemma ihan tylsää. He eivät kykene siihen ilman aikuisen vahvaa ohjausta. Jo pelkästään istuminen on vaikeaa. "Nyt on Matin vuoro", "Ota noppa ja heitä sitä." "Liiku kolme eteenpäin" jne. Keskenään siitä ei tulisi yhtään mitään, vaan homma päätyisi siihen, että he makaavat lattialla ja puhuvat jostain pelistä ja kun eivät pysty siihen, niin ulisevat jotain. Kyseessä suomalaiset "hyvien perheiden lapset", jonka vanhemmat haluavat, että lapsi menestyy koulussa. Ja sitten on koulun syy, kun ei mene niinkuin haluaisivat. Luokassa on kuulemma huono työrauha, opettaja ei saa kuria häiriköihin jne..
Miksi sinä annat lapsesi pelata? Ja vielä pelejä, joita ei saisi edes pelata iän perusteella?
Olen ollut opettajana 20 vuotta ja lasten keskittymiskyky ja sitä myötä motivaatio ja osaaminen on laskenut kuin lehmän häntä ja alaspäin mennään koko ajan:(
Kommentit (9)
Minusta koko idea, että annetaan ihan pientenkin lasten pelata tappamispelejä, on tosi ihmeellistä. En anna lasteni pelata niitä, vaikka sitten jäisivät niistä piireistä ulkopuolelle. Jotkut pelit taas ovat erittäin opettavaisia, mutta mitään väkivallalla mässäilyä en voi sietää ja se ei lapsille, kuuluisi sellainen ollenkaan. Olet oikeassa, lapset koukuttuvat äärimmäisen herkästi vielä mielelleen liian hurjiin peleihin ja jotkut jopa suuttuvat silmittömästi vanhemmilleen käyvät kimppuun jne, jos yrittävät rajoittaa pelaamista.
Aikuiset ei kestä lasten tunteita joten huumaavat ne peleillä, videoilla yms.
Meillä lapset saavat pelata rajoituksetta, edellyttäen että koulu sujuu hyvin ja muutakin harrastetaan välillä. Ja on sujunut, ovat luokkiensa kärkeä kaikki. Tietävät, että jos alkaa mennä huonosti, pelaamiseen tulee heti rajoituksia, joten pitävät itse koulunkäynnistään huolta. Ei tarvitse edes läksyjä kuulustella tai tarkistaa. Meillä tämä keppi/porkkana-systeemi on toiminut, mutta ymmärrän kyllä, ettei sovi kaikille.
Itsekin olen aktiivinen pelaaja ollut lähes koko ikäni, enkä ymmärrä miksi lapsilta pitäisi näin hieno harrastus kieltää, kun se antaa niin paljon. Mieluummin pelien kuin telkkarin tai somen orja.
MUTTA... Peleissä ja pelaajissa on eroja. Omat lapset eivät pelaa mitään ammuskelupelejä. Eivät ole edes kiinnostuneet niistä. Kyllä minä muistan jo omasta lapsuudestani tyypit, joita kiinnosti vain ampumis- ja jääkiekkopelit, ei mitkään muut. He olivat, sanotaanko, vähän toisenlaista porukkaa...
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ei kestä lasten tunteita joten huumaavat ne peleillä, videoilla yms.
Siis eivät kestä lapsen tunneilmaisua.
Ennen vanhaan kun ei vielä ollut tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteitaan olisi lapsi tehty hiljaiseksi kurittamalla.
Lähitulevaisuudessa kaikki nettiliikenne ja pelaaminen menee vahvan tunnistautumisen taakse, jolloin alaikäiset eivät pääes enää käyttämään mitään. Tämän saisi nytkin helposti aikaan haastamalla peliyhtiöt oikeuteen siitä,että antavat alaikäisten pelata pelejään EU-aluella , ilman iän tarkastusta. Veikkaan, että EU tähänkin kohta puuttuu, kuten on puuttumassa kaikkeen muuhunkin nettiliikenteeseen ja somen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saavat pelata rajoituksetta, edellyttäen että koulu sujuu hyvin ja muutakin harrastetaan välillä. Ja on sujunut, ovat luokkiensa kärkeä kaikki. Tietävät, että jos alkaa mennä huonosti, pelaamiseen tulee heti rajoituksia, joten pitävät itse koulunkäynnistään huolta. Ei tarvitse edes läksyjä kuulustella tai tarkistaa. Meillä tämä keppi/porkkana-systeemi on toiminut, mutta ymmärrän kyllä, ettei sovi kaikille.
Itsekin olen aktiivinen pelaaja ollut lähes koko ikäni, enkä ymmärrä miksi lapsilta pitäisi näin hieno harrastus kieltää, kun se antaa niin paljon. Mieluummin pelien kuin telkkarin tai somen orja.
MUTTA... Peleissä ja pelaajissa on eroja. Omat lapset eivät pelaa mitään ammuskelupelejä. Eivät ole edes kiinnostuneet niistä. Kyllä minä muistan jo omasta lapsuudestani tyypit, joita kiinnosti vain ampumis- ja jääkiekkopelit, ei mitkään muut. He olivat, sanotaanko, vähän toisenlaista porukkaa...
Minä pelasin lapsena (ja pelaan vieläkin) ammuskelupelejä eikä musta mitään pyssyhullua tullut. Oikeastaan skippasin jopa puolipakolliset varhaisaikuisuuden pyssyleikit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saavat pelata rajoituksetta, edellyttäen että koulu sujuu hyvin ja muutakin harrastetaan välillä. Ja on sujunut, ovat luokkiensa kärkeä kaikki. Tietävät, että jos alkaa mennä huonosti, pelaamiseen tulee heti rajoituksia, joten pitävät itse koulunkäynnistään huolta. Ei tarvitse edes läksyjä kuulustella tai tarkistaa. Meillä tämä keppi/porkkana-systeemi on toiminut, mutta ymmärrän kyllä, ettei sovi kaikille.
Itsekin olen aktiivinen pelaaja ollut lähes koko ikäni, enkä ymmärrä miksi lapsilta pitäisi näin hieno harrastus kieltää, kun se antaa niin paljon. Mieluummin pelien kuin telkkarin tai somen orja.
MUTTA... Peleissä ja pelaajissa on eroja. Omat lapset eivät pelaa mitään ammuskelupelejä. Eivät ole edes kiinnostuneet niistä. Kyllä minä muistan jo omasta lapsuudestani tyypit, joita kiinnosti vain ampumis- ja jääkiekkopelit, ei mitkään muut. He olivat, sanotaanko, vähän toisenlaista porukkaa...
Minä pelasin lapsena (ja pelaan vieläkin) ammuskelupelejä eikä musta mitään pyssyhullua tullut. Oikeastaan skippasin jopa puolipakolliset varhaisaikuisuuden pyssyleikit.
Mutta pelasitko VAIN ammuskelupelejä? Kyllä itsekin pelasin Wolfensteinit, Doomit ja Duke Nukemit, mutta ne olivat vain pieni osa pelaamista, kaikenlaista muutakin tuli pelattua.
Samaa mieltä mutta syyllinen on juurikin ne aikuiset jotka haluavat lapsille pelejäetteivät käytä mielikuvitusta ja minusta Sosiaalinen media pitäisi antaa vasta 12 vuotta täyttäneille eli puhelin jossa on netti vasta silloin. Nykyään tokaluokkalaiset ottavat itsestään kuvia.
Olen itsekkin vasta 16 mutta tiedän että some ei ole hyvä asia vaikka media niin kertookin