Miksi kokouksissa jotkut ovat joko hiljaa tai vaihtoehtoisesti jäävät jankkaamaan samaa asiaa?

Kokoukset ovat syvältä. Siksi.

Itse olen usein hiljaa, koska olen pudonnut kärryiltä, kun joku selittää sekavasti ja toinen jankkaa vastaan yhtä sekavasti. Jos sama asia olisi kirjallisena ja voisin ajatella kaikessa rauhassa, tajuaisin kyllä.

Mutta minkäs teet, kun työnantaja luulee, että kokoukset ovat se autuaaksitekevä asia. Huomenna taas iltapäivällä kokoustamaan!

Mun piti joku aika sitten kysyä työkaverilta, että eihän hänestä tuntunut, että olisin torpannut hänen ideansa täysin. Hän kertoi siis kokouksessa miten hän oli hoitanut erään asian (ja ei ollut ihan firman mukainen toimintatapa), jolloin sitten itse perustelin todella, siis todella monella tavalla miksi sitä ei jatkossa kannata tehdä niin. Eikä tarkoituksena ollut siis mitenkään teilata häntä, vaan just varmaan halusin, että hänelle ei jää epäselväksi miksi näin ei voi tehdä, hän kun ei ollut ollut töissä vielä kovinkaan kauaa. Mutta kun hän oli jo tehnyt sen asian sillä omalla tavallaan, niin varmaan jäi olo, että "mokasi" ja että hänen virhettään oikein alleviivattiin. Sanoi kyllä itse, että kaikki ok, mutta ihan oikeesti toivon nyt, että joku olis vaan keskeyttänyt mut ja sanonut et mennään seuraavaan asiaan....

Jotkut ovat hiljaa, koska ei ole asiaa. Tai odottavat, että pääsevät tekemään töitään. Kokouksia on turha venyttää. Enemmistöosuus kokouksiin menevästä ajankäytöstä on muutenkin turhaa.

Vviiiihaaaaaaan kokouksia. Välillä tekis mieli vaan hakata nyrkillä pöytää ja sanoa sille aiheen vierestä jankkaajalle että turpa kiinni.

Musta tuntuu, että omalla kohdalla tää johtuu tietynlaisesta ujoudesta ja siitä, että pelkään etteivät muut ymmärrä mitä tarkoitan, TAI että ymmärtävät väärin. Noiden asioiden pelossa sitten varmaan selitän yhdeltä kantilta ja toiselta ja kolmannelta. Oon kyllä myös muiden asioiden läpikäymisessä hyvin perusteellinen ja haluan tietää kaikki yksityiskohdat. Joskus myös tuntuu, että kun olen usein muuten hiljaa, mutta sitten taas toisaalta tuntuu, että pitäisi olla sosiaalinen ja pitäisi sanoa jotain, että muut ei huomaa sitä ujoutta. Niin odotan vaan just kokouksissakin sitten koko ajan sopivaa hetkeä, että saisin vihdoin oman ääneni kuuluviin asiassa johon minulla on jonkinlainen mielipide ja sitten jään siihen roikkumaan, että saan edes jotain sanotuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat hiljaa, koska ei ole asiaa. Tai odottavat, että pääsevät tekemään töitään.

Noin se ainakin minulla on, odotan vain että kokous on ohi ja pääsen jatkamaan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vviiiihaaaaaaan kokouksia. Välillä tekis mieli vaan hakata nyrkillä pöytää ja sanoa sille aiheen vierestä jankkaajalle että turpa kiinni.

Sanoispa joku välillä mulle :D Onneks sentään itse tajuan, että jankkaan ja ehkä pysyn suurin piirtein aiheessa kuitenkin. Ja sitten tajuan olla taas mikki kiinni seuraavat päivät. Ap

Minä olen silloin hiljaa kun jotkut muut pälpättävät suunvuoroa antamatta. En ala huudella sekaan. Silloin myös olen hiljaa, jos on turha ja typerä kokous, odotan vain että se loppuisi. Miksi ylipäätään pitäisi puhua, jos ei ole asiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat hiljaa, koska ei ole asiaa. Tai odottavat, että pääsevät tekemään töitään.

Noin se ainakin minulla on, odotan vain että kokous on ohi ja pääsen jatkamaan töitä.

Joo ja eihän siinä siis mitään! Parempi kun ei sanokaan mitään turhaa. Lähinnä tarkoitin nyt tällä aloituksella sitä, että olen 95% ajasta hiljaa ja sitten yleensä kun saan sen suuni auki, niin lopputulos ei olekaan kovin hyvä, suunniteltu tai tiivistetty.... Ap

Meilläkin yks laiska ja läski hupparimies vaan hölöttää ja valittaa kaikesta. Yleensä sen jutuista ei tajua puoliakaan.

Aloittajalle: Mitä kokouksissa olen joutunut istumaan, niin käytöksesi kuulostaa ihan normaalilta. Harvat siellä osaavat viestiä mitenkään järkevästi. Useimmat puhuvat niin, että kaikki eivät ymmärrä, riippumatta siitä ovatko äänessä usein vai harvoin.

Matalasta älykkyysosamäärästähän nuo johtuvat molemmat. 

Tunnistan kyllä tyypin. 

Voi kun kerrankin olisi kokous, että käytäisiin niitä asioita läpi, ilman pitkiä vitsailuja ja tekonauramisia.

Joskus itse asiat jäävää kokonaan auki ja sopimatta, kun on muka niin hauskaa ja hupaisaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun piti joku aika sitten kysyä työkaverilta, että eihän hänestä tuntunut, että olisin torpannut hänen ideansa täysin. Hän kertoi siis kokouksessa miten hän oli hoitanut erään asian (ja ei ollut ihan firman mukainen toimintatapa), jolloin sitten itse perustelin todella, siis todella monella tavalla miksi sitä ei jatkossa kannata tehdä niin. Eikä tarkoituksena ollut siis mitenkään teilata häntä, vaan just varmaan halusin, että hänelle ei jää epäselväksi miksi näin ei voi tehdä, hän kun ei ollut ollut töissä vielä kovinkaan kauaa. Mutta kun hän oli jo tehnyt sen asian sillä omalla tavallaan, niin varmaan jäi olo, että "mokasi" ja että hänen virhettään oikein alleviivattiin. Sanoi kyllä itse, että kaikki ok, mutta ihan oikeesti toivon nyt, että joku olis vaan keskeyttänyt mut ja sanonut et mennään seuraavaan asiaan....

Kohottelen kulmiani tälle tekstille, mutta hyvä että huomasit olevasi pölkky. Pidä jatkossa mielessä että kehut annetaan kaikkien kuullen ja kritiikki kahden kesken. Pystyt pätemään ihan kahden keskenkin, jos on pakko, tällöin vaan et nolaa toista samalla. Jos tuntuu että menit yli rajan, niin varmana menit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun piti joku aika sitten kysyä työkaverilta, että eihän hänestä tuntunut, että olisin torpannut hänen ideansa täysin. Hän kertoi siis kokouksessa miten hän oli hoitanut erään asian (ja ei ollut ihan firman mukainen toimintatapa), jolloin sitten itse perustelin todella, siis todella monella tavalla miksi sitä ei jatkossa kannata tehdä niin. Eikä tarkoituksena ollut siis mitenkään teilata häntä, vaan just varmaan halusin, että hänelle ei jää epäselväksi miksi näin ei voi tehdä, hän kun ei ollut ollut töissä vielä kovinkaan kauaa. Mutta kun hän oli jo tehnyt sen asian sillä omalla tavallaan, niin varmaan jäi olo, että "mokasi" ja että hänen virhettään oikein alleviivattiin. Sanoi kyllä itse, että kaikki ok, mutta ihan oikeesti toivon nyt, että joku olis vaan keskeyttänyt mut ja sanonut et mennään seuraavaan asiaan....

Kohottelen kulmiani tälle tekstille, mutta hyvä että huomasit olevasi pölkky. Pidä jatkossa mielessä että kehut annetaan kaikkien kuullen ja kritiikki kahden kesken. Pystyt pätemään ihan kahden keskenkin, jos on pakko, tällöin vaan et nolaa toista samalla. Jos tuntuu että menit yli rajan, niin varmana menit.

Joo. Tässä tapauksessa hän siis aloitti kysymällä voiko tämän asian tehdä näin, johon perustelin, että ei voi tehdä koska x, y. Sitten hän sanoi, että teki sen niin kuitenkin. SITTEN vielä jatkoin perustelua uusilla jutuilla a ja b. Eli nuo loppuperustelut oli tässä se ongelma. Toivoinkin, että olisin vain jättänyt perustelut niihin mitä alussa kerroin. Mutta en tosiaan tajunnut sitä siinä vaiheessa, kun suu vaan käy...

Jännität