Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mielialalääke ei auta pelkotiloihin
11.11.2020 |
Kyllähän multa on se suurin ahdistus hälvennyt kun olen käyttänyt tätä lääkettä. Silti edelleen jostain tulee ne samat epäluuloisuuden tunteet ja että toi kyylää.
Myös naureskelua kuulen päänsi sisällä. Tilannetta ei helpota se että olen kipeä muualtakin kuin vain mielestäni.
Mutta joo minkälainen todistus pitäisi hankkia että sosiaalitoimisto ei pakottaisi väen vängällä kuntouttavaan. Olen saamassa kohta taas uuden ahdistus kauden kun niin hirveän paljon soittelevat jostain typistä.
Pitää varmaankin marssia lääkäriin ja pyytää työkyvyttömyys todistus tiedän että en kykene tämän sairauden kanssa ihmisten ilmoille.
Haluan olla omissa oloissani ja silloin tunnen pystyväni tekemään asioita kunnolla.
En muutenkaan kykene syömään kun kaikki katselee. Osa paniikkihäiriötäni tämä, jonka mummoni on aiheuttanut. Hän mm. suuttui kovasti jos en kehunut hänen tekemää ruokaa ja en syönyt sitä.
Tässä vähän avautumista mitä tunnen... En vaan voi tälle mitään mutta pakko raportoida.
Kommentit (12)
Olen joskus muutama vuosi sitten ollut niin sanotusti muumilaaksossa eli suljetulla kun flippasin taas. En ymmärrä mikä siinä on vaikea pysyä tolkuissaan.. Tiedättekö te?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkin varmaan, mutta nuo oireesi ovat traumaperäisiä, ja hyvin varhaisia kokemuksia. Mielialalääkkeet eivät välttämättä auta, mutta psykoterapia auttaa. Et kertonut, että käytkö jo terapiassa, mutta sen pitäisi olla ensisijainen paikka pelkotilojen työstämiseen.
Joo ymmärrän että traumasta on kyse. Tuntuu niin huvittavalta että sen on osittain aiheuttanut nuo kammottavat ruokailu tilanteet. Välttelen niitä aina viimeiseen asti mikäli pystyn.
Ja luulen että jos saisin olla muumilaaksossa hetken yksinäni se varmaan helpottaisi. Entiedä mutta luulen niin.
Mulla on myös se että kunhan saan olla omissa oloissani kaikki sujuu hyvin. Ahdistuksen ja pelkotilojen lisäksi sairastan moninivelreumaa, mutta en tarpeeksi pahaa ollakseni työkyvytön. Aikaisemmin tein työtä jota sain tehdä yksin ja omaan tahtiin, mutta sitten tuli työpari ja työhön käytettävä aika vedettiin niin minimiin etten fyysisesti enkä henkisesti enää kyennyt siihen. Olen ollut myös kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta se 5 tuntia 4pvä/vko siellä oli raskaampaa henkisesti kuin mikään aikaisempi oikea työ. Ymmärrän että siellä on kaikenlaisia ihmisiä "kuntoutumassa", mutta oma mielenterveys ei kestänyt olla niiden muiden mieleltään sairaiden kanssa. Älyssäni kun ei mitään vikaa ole niin sellainen turhanpäiväinen näpertäminen ja olevinaan tekeminen turhautti suunnattomasti ja etenkin kun niille muille kuntoutujille piti yksinkertaisetkin asiat selittää ja neuvoa useita kertoja. Aikoinaan opiskelin ravintola-alalle ja nautinkin siitä työstä kunnes nivelet alkoivat oireilemaan. Ja mitä kipeämmäksi tulin, sitä enemmän aloin vihaamaan kanssakäymistä asiakkaiden kanssa. Sitten siirryin tekemään kotisiivouksia ja avustamaan vanhuksia arkisissa asioissa. Se oli ok kunnes tosiaan tuli työpari ja aikataulut vedettiin tiukoille. Nyt en enää tiedä mitä alaa alkaa opiskelemaan, kun kaikki on niiiiiin tiimityötä, sosiaalista ja ylitse pursuavan innokasta.
Niin, se työmarkkinatuki ei ole vastikkeetonta. Nämä kuntouttavat työtoiminnat on suunniteltu ihan siitä syystä, että ihminen ei jämähdä kotiin. Työhön lähteminen on aina vaikeampaa, jos sinne kotiin on jäänyt omiaan näpertämään.
Varmaan jaksat syömättä olla sen neljästä kuuteen tuntiin mitä nämä kestävät.
Alkoholi auttaa jännitykseen hyvin. Oletko jutellut tästä lääkärin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, se työmarkkinatuki ei ole vastikkeetonta. Nämä kuntouttavat työtoiminnat on suunniteltu ihan siitä syystä, että ihminen ei jämähdä kotiin. Työhön lähteminen on aina vaikeampaa, jos sinne kotiin on jäänyt omiaan näpertämään.
Varmaan jaksat syömättä olla sen neljästä kuuteen tuntiin mitä nämä kestävät.
Ymmärrätkö, että kommenttisi vahingoittaa ap:tä? Varmaan ymmärrät ja teit sen tahallasi. Kuulostaako sinusta nyt siltä, että ap:n este työmarkkinoille tai suurin ongelma muutenkaan on 'kotiin jämähtäminen'? Tai että pakottaminen sosiaalisiin tilanteisiin parantaa hänen tilannettaan?
SSRI-lääkkeet ovat hyödytöntä paksaa, jolla rahastetaan tyhmiä lampaita. Kokeile mielummin vaikka psilosybiiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SSRI-lääkkeet ovat hyödytöntä paksaa, jolla rahastetaan tyhmiä lampaita. Kokeile mielummin vaikka psilosybiiniä.
Mua SSRI-lääke ainakin auttoi pahimman ahdistus ja masiskauden yli.
Terveisiä toiselta muumilaaksolaiselta. Omiin trauman aiheuttamiin pelkotiloihin sain apua traumaterapiasta. Sain lähetteen terveyskeskuslääkäriltä psykiatrin poliklinikalle ja siellä auttoivat tekemään hakemuksen. Lääkitys toki on auttanut myös. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SSRI-lääkkeet ovat hyödytöntä paksaa, jolla rahastetaan tyhmiä lampaita. Kokeile mielummin vaikka psilosybiiniä.
Miksi pitäisi saada päänsä vielä entisestään sekaisin jollain psykedeeleillä.
Lähete psykiatrian poliklinikalle, pitää kartoittaa enemmän voi olla esim skitsofrenia oireiden perusteella ja tähän tarvitaan hieman vahvempi lääkitys kuin masennukseen
Alue: Aihe vapaa
Tiedätkin varmaan, mutta nuo oireesi ovat traumaperäisiä, ja hyvin varhaisia kokemuksia. Mielialalääkkeet eivät välttämättä auta, mutta psykoterapia auttaa. Et kertonut, että käytkö jo terapiassa, mutta sen pitäisi olla ensisijainen paikka pelkotilojen työstämiseen.