Hankalat ja kaikkitietävät mummut ja papat
Niin. Monella varmaan tullut vastaan iäkkäämpi ihminen, joka katsoo oikeudekseen aukoa loukkaaviakin mielipiteitään läheisille tai jopa ventovieraille? Jos yrität kertoa oman kantasi tai selittää, että nykyään asiat nähdään vähän toisin, esimerkiksi nyt vaikka lasten piiskaaminen, niin vastapuoli yleensä on kuin ei kuulisi ja jatkaa oman mielipiteensä jankkaamista epäystävälliseen sävyyn.
Itselläni tällaista ei onneksi löydy lähipiiristä, mutta tuttavilta kyllä. Ja vastaan on tullut kyllä täysin vieraita mummuja ja pappoja jotka väen vängällä haluavat tulla kertomaan, mitä teen väärin, vaikka eivät itse tilanteesta tiedä mitään.
Lähinnä mietin, että ovatko nämä ihmiset olleet tällaisia koko ikänsä, vai tapahtuuko muutos vanhenemisen myötä? Onko kellään ollut "mahdollisuutta" olla todistamassa ihan mukavan ihmisen muuttumista hankalaksi vänkääjäksi? Ja en nyt tarkoita muistisairauden aiheuttamaa luonteen muuttumista.
Toivottavasti en itse muutu hankalaksi vanhemmiten :D
Kommentit (7)
Meillä on parikin tällaista kaikkitietävää vanhaa naista suvussa. Yli 80-vuotiaita. Viimeksi sain kunnon haukut ”kun koko ajan roikut siellä netissä”. Yritin selittää, että työasiani ovat pääasiassa tietokoneella ja osan töistä teen jopa siellä netissä. Ei, selitys ei kelpaa. Pitäisi tehdä jotain hyödyllistä ja kunnollista työtä.
Lukemattomia samanlaisia esimerkkejä löytyisi. Mielipiteet ja asenteet on jämähtäneet 70-luvulle. Sinnikkäin ilmoittaa vielä kaikki hinnat markoissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on parikin tällaista kaikkitietävää vanhaa naista suvussa. Yli 80-vuotiaita. Viimeksi sain kunnon haukut ”kun koko ajan roikut siellä netissä”. Yritin selittää, että työasiani ovat pääasiassa tietokoneella ja osan töistä teen jopa siellä netissä. Ei, selitys ei kelpaa. Pitäisi tehdä jotain hyödyllistä ja kunnollista työtä.
Lukemattomia samanlaisia esimerkkejä löytyisi. Mielipiteet ja asenteet on jämähtäneet 70-luvulle. Sinnikkäin ilmoittaa vielä kaikki hinnat markoissa.
Heh. Tuo on jo jotain.
Utelee koko ajan lapsenlapsesta ja alkaa sitten määräillä, miten eri tilanteissa tulisi toimia.
Toisesta korvasta ulos.... no problem.
Voisiko tuo olla osittain siitä johtuvaa osittain, että maailma on muuttunut niin nopeasti ja vanhemman ihmisen astenteet ja tiedot maailmasta eivät ole pysyneet perässä. Tai selvästihän se näin on. Mutta mistä kumpuaa se jääräpäisyys ja muka oikeus puuttua joka asiaan. Puuttuivatko jo omassa nuoruudessaan. Vai katsovatko sen iän tuomaksi oikeudeksi? Oliko se ihan fine, että 50-luvulla vanhempi väki puuttui joka asiaan ja nuoremmat vaan kiltisti kuunteli. Onko tämäkin joku jämähtänyt asenne vuosikymmenien takaa, että vanhempien pitää olla koko ajan pätemässä ja nuorempien totella. Eivät ymmärrä, että nykyään ei ehkä toimita ihan niin.
Eli kuuntelivat itse sitä jäkätystä nuorempina ja se kuului asiaan ja nyt toteuttavat tätä mallia nuorempiinsa, kun ikää on riittävästi. Toki yritän olla välittämättä, mutta jos kainalossa on rimpuileva uhmaikäinen, joka ei halua lähteä päiväkodista ja yritätä vaan saada sen kiukkuavan mukelon kotiin mahdollisimman nopeasti, niin se että siihen pyyhältää joku mummeli kertomaan, että "se joka vitsaa säästää..." ja laitappa nyt se lapsesi kuriin ei todellakaan ainakaan auta asiaa ja kiristää omaa pinnaa entisestään.
ap
Eräs oli työikäisenä aika kauhea, mutta se johtui väsymyksestä. Nyt eläkkeellä on ollut leppoisampi, mutta viime aikoina muuttunut kontrolloivaksi.