Miten lääkärit päättävät alan, johon erikoistuvat?
Osalla on varmaan jonkinlainen kutsumus, esim. lastentautien erikoislääkäri. Tai syövän tutkimukseen keskittyvä lääkäri. Mutta entäs ne loput? Vaikea kuvitella, että vaikkapa kilpirauhanen olisi niin mielenkiintoinen, että ihminen ajattelisi teini-ikäisestä lähtien, että haluan endokrinologiksi. Varmaan näinkin voi olla, mutta mietin vaan, valikoituukohan joidenkin erikoisala esim. niin, että joku opettaja ehdottaa, että ota sä Jarkko vaikka noi rauhaset hoitaaksesi, ja Jarkko on siihen vain, että no vaiks.
Kommentit (11)
Tietysti valikoituu. Tai sen mukaan, minne sattui menemään ekaan kesätyöpaikkaan. Tai sen mukaan, millä alalla on helpompi yhdistää työ ja perhe-elämä, tai sen mukaan, että sairaalassa x, joka on mukavan matkan päässä, voi erikoistua alaan a, mutta alan b opinnot vaatisivat muuton kaupunkiin y.
Tai gynekologia. Joskus miettinyt sitäkin Jarkon valintana.
He hakevat ja sitte isommat lekurit päättää onko sopiva aloittamaan, ja arviointeja on tiedossa lisää sitten.
Ja pitää olla myös paikka erikoistuvalle, ja ohjaaja.
Varmaan jonkin verran ihan kysyntä määrittää alavalintaa? Eli millaisia erikoistumispaikkoja on avoinna ja kenet tulevan esimiehen tunnet.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti valikoituu. Tai sen mukaan, minne sattui menemään ekaan kesätyöpaikkaan. Tai sen mukaan, millä alalla on helpompi yhdistää työ ja perhe-elämä, tai sen mukaan, että sairaalassa x, joka on mukavan matkan päässä, voi erikoistua alaan a, mutta alan b opinnot vaatisivat muuton kaupunkiin y.
Tämä luulisin ja myös kiinnostus alaan.
Kukaan ei viitsi erikoistua alaan 6 vuotta apulaislääkärinä, jos ala ei kiinnosta yhtään.
Ihan oman mielenkiinnon ja henkilökohtaisten kykyjen mukaan. Ja kokeilemalla eri vaihtoehtoja/aloja.
Pillu on aina kiinnostanut joten siksi aikoinani valitsin gynegologian ja hyvä niin. Sillä on tienannut sen verran ettei tarvitse enää olla työelämässä. M50v
Ei ole helpointa tai vaikeinta alaa. Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita. Joku halua alla potilaiden kanssa kontaktissa, kaikki eivät. Jollain aloilla on paljon päivystystä, joillain ei juurikaan. Toiset tekevät mielellään käsillään, toiset eivät. Lisäksi on nähtävissä, että erikoisaloille hakeutuvat samantapaiset tyypit, esim. kirurgit ovat usein nopeita ja suoraviivaisia, toiset ovat pohdiskelevampia ja keskustelevat mielellään toisten kanssa ratkaisuista, tekevät tiimityötä.
Joskus erikoisala löytyy, jos sattuu olemaan töiden kanssa tekemisissä kyseisin alan kanssa, esim. juuri endokrinologia saattaa löytyä näin.
Sitäpaitsi erikoistymiseen on nykyään ihan hakumenettely hakemuksineen, motivaatiokirjeineen ja haastatteluineen.
Ei jokainen joka haluaa voi erikoistua seksikkääksi helikopterilääkäriksi . Tai juuri sellaiseksi aivokirurgiksi.
Vaan he hakevat jos on omalle tuntuvia erikoistuvan paikkoja avoinna jossain, päätökset tekee muut,ja se paikan saaminenkaan ei vielä tarkoita että se paikka pysyy .
Mikä on helpoin ja vaikein ala?