Koronaan suhtautuminen

Ai no niinpä, nythän mä hokasin. Meillä ollaan etätyössä. Ehkä kutsuja vaan ajatteli kivasti itseään, että ei riskiä :( 

Ap

Ei. He vaan osaavat suhteuttaa asian.

Mun kokemus taas on, että ne, jotka eivät työssään voi suojata itseään virukselta, eivät koe tarpeelliseksi tehdä sitä vapaa-ajallaankaan. Minkä kyllä hyvin ymmärränkin. 

Oletko miettinyt, että oma suhtautumisesi voisi olla hivenen tiukkaa? Toisen perheen luona kyläily on todella pienen riskin toimintaa, etenkin kun olisitte oletettavasti olleet ainoat vieraat eikä kyseessä ollut mikään suuri kokoontuminen.

Kuinka pitkään ajattelit jatkaa tuollaista lähes täyttä eristäytymistä? Mitä arvelet sen tekevän sinun ja perheesi mielenterveydelle?

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, että oma suhtautumisesi voisi olla hivenen tiukkaa? Toisen perheen luona kyläily on todella pienen riskin toimintaa, etenkin kun olisitte oletettavasti olleet ainoat vieraat eikä kyseessä ollut mikään suuri kokoontuminen.

Kuinka pitkään ajattelit jatkaa tuollaista lähes täyttä eristäytymistä? Mitä arvelet sen tekevän sinun ja perheesi mielenterveydelle?

Nyt on poikkeusaika, kuten sota-aikana. Siitäkin selvittiin. Ennen vanhaan ei ollut autoja, leffateattereita, hampurilaisravintoloita, bileitä, jatkuvaa nautiskelua ja kivaa vaan kyhjötettiin syrjäisässä mökissä melko eristyksissä ja siitäkin selvittiin. 

Nyt ei tarvitse muuta kuin kotoilla mukavasti mahdollisimman paljon ja sä meinaat ettei mielenterveys sitä kestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, että oma suhtautumisesi voisi olla hivenen tiukkaa? Toisen perheen luona kyläily on todella pienen riskin toimintaa, etenkin kun olisitte oletettavasti olleet ainoat vieraat eikä kyseessä ollut mikään suuri kokoontuminen.

Kuinka pitkään ajattelit jatkaa tuollaista lähes täyttä eristäytymistä? Mitä arvelet sen tekevän sinun ja perheesi mielenterveydelle?

Nyt on poikkeusaika, kuten sota-aikana. Siitäkin selvittiin. Ennen vanhaan ei ollut autoja, leffateattereita, hampurilaisravintoloita, bileitä, jatkuvaa nautiskelua ja kivaa vaan kyhjötettiin syrjäisässä mökissä melko eristyksissä ja siitäkin selvittiin. 

Nyt ei tarvitse muuta kuin kotoilla mukavasti mahdollisimman paljon ja sä meinaat ettei mielenterveys sitä kestä?

Jonain pä7vänä häpeät että vertaat omaa ylireagountia sota-aikaan.

Terveydenhuollon työntekijät ymmärtävät mistä on kyse wikä siksi ole tarvetta hysteriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, että oma suhtautumisesi voisi olla hivenen tiukkaa? Toisen perheen luona kyläily on todella pienen riskin toimintaa, etenkin kun olisitte oletettavasti olleet ainoat vieraat eikä kyseessä ollut mikään suuri kokoontuminen.

Kuinka pitkään ajattelit jatkaa tuollaista lähes täyttä eristäytymistä? Mitä arvelet sen tekevän sinun ja perheesi mielenterveydelle?

Nyt on poikkeusaika, kuten sota-aikana. Siitäkin selvittiin. Ennen vanhaan ei ollut autoja, leffateattereita, hampurilaisravintoloita, bileitä, jatkuvaa nautiskelua ja kivaa vaan kyhjötettiin syrjäisässä mökissä melko eristyksissä ja siitäkin selvittiin. 

Nyt ei tarvitse muuta kuin kotoilla mukavasti mahdollisimman paljon ja sä meinaat ettei mielenterveys sitä kestä?

Jo se, että vertaat tätä tilannetta sota-aikaan, kertoo siitä että ylireagoit voimakkaasti. Oletko loppuelämäsi kotona ilman ystäviä, jos tautia ei saadakaan kuriin, mikä on täysin mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, että oma suhtautumisesi voisi olla hivenen tiukkaa? Toisen perheen luona kyläily on todella pienen riskin toimintaa, etenkin kun olisitte oletettavasti olleet ainoat vieraat eikä kyseessä ollut mikään suuri kokoontuminen.

Kuinka pitkään ajattelit jatkaa tuollaista lähes täyttä eristäytymistä? Mitä arvelet sen tekevän sinun ja perheesi mielenterveydelle?

Kyse oli kyläilystä pidemmän matkan päähän. Meillä on lähipiiri ihan naapurustossa; omat vanhemmat ja lasten luokkakaverit, joiden kanssa lapset ovat koulussa ja koulun jälkeen. Emme ole eristäytyneet enempää kuin on tarpeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, että oma suhtautumisesi voisi olla hivenen tiukkaa? Toisen perheen luona kyläily on todella pienen riskin toimintaa, etenkin kun olisitte oletettavasti olleet ainoat vieraat eikä kyseessä ollut mikään suuri kokoontuminen.

Kuinka pitkään ajattelit jatkaa tuollaista lähes täyttä eristäytymistä? Mitä arvelet sen tekevän sinun ja perheesi mielenterveydelle?

Nyt on poikkeusaika, kuten sota-aikana. Siitäkin selvittiin. Ennen vanhaan ei ollut autoja, leffateattereita, hampurilaisravintoloita, bileitä, jatkuvaa nautiskelua ja kivaa vaan kyhjötettiin syrjäisässä mökissä melko eristyksissä ja siitäkin selvittiin. 

Nyt ei tarvitse muuta kuin kotoilla mukavasti mahdollisimman paljon ja sä meinaat ettei mielenterveys sitä kestä?

Sodan jälkeen rauhan tultua olikin sitten aikakauteensa nähden monin paikoin kaikkien aikojen bileitä. Erinäisiä voitonjuhlia nääs.

Luulenpa, että tämän pandemian jälkeen ihmiskunnalla menee biletysvaihteen osalta nupit kaakkoon. Asia on ikään kuin verrattavissa siihen, kuinka lehmillä ilo purkaantuu joka kevät, kun pääsevät kuukausien navetassa olemisen jälkeen laitumille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, että oma suhtautumisesi voisi olla hivenen tiukkaa? Toisen perheen luona kyläily on todella pienen riskin toimintaa, etenkin kun olisitte oletettavasti olleet ainoat vieraat eikä kyseessä ollut mikään suuri kokoontuminen.

Kuinka pitkään ajattelit jatkaa tuollaista lähes täyttä eristäytymistä? Mitä arvelet sen tekevän sinun ja perheesi mielenterveydelle?

Nyt on poikkeusaika, kuten sota-aikana. Siitäkin selvittiin. Ennen vanhaan ei ollut autoja, leffateattereita, hampurilaisravintoloita, bileitä, jatkuvaa nautiskelua ja kivaa vaan kyhjötettiin syrjäisässä mökissä melko eristyksissä ja siitäkin selvittiin. 

Nyt ei tarvitse muuta kuin kotoilla mukavasti mahdollisimman paljon ja sä meinaat ettei mielenterveys sitä kestä?

Jo se, että vertaat tätä tilannetta sota-aikaan, kertoo siitä että ylireagoit voimakkaasti. Oletko loppuelämäsi kotona ilman ystäviä, jos tautia ei saadakaan kuriin, mikä on täysin mahdollista?

Eikö niihin ystäviin muka voi pitää muulla lailla yhteytä kun nykyään on pelit ja vehkeet? Mun ystäväni oli kaksi vuotta rapakon takana ja joka viikko oltiin skype yhteydessä, hyvin meni sillä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, että oma suhtautumisesi voisi olla hivenen tiukkaa? Toisen perheen luona kyläily on todella pienen riskin toimintaa, etenkin kun olisitte oletettavasti olleet ainoat vieraat eikä kyseessä ollut mikään suuri kokoontuminen.

Kuinka pitkään ajattelit jatkaa tuollaista lähes täyttä eristäytymistä? Mitä arvelet sen tekevän sinun ja perheesi mielenterveydelle?

Nyt on poikkeusaika, kuten sota-aikana. Siitäkin selvittiin. Ennen vanhaan ei ollut autoja, leffateattereita, hampurilaisravintoloita, bileitä, jatkuvaa nautiskelua ja kivaa vaan kyhjötettiin syrjäisässä mökissä melko eristyksissä ja siitäkin selvittiin. 

Nyt ei tarvitse muuta kuin kotoilla mukavasti mahdollisimman paljon ja sä meinaat ettei mielenterveys sitä kestä?

Jo se, että vertaat tätä tilannetta sota-aikaan, kertoo siitä että ylireagoit voimakkaasti. Oletko loppuelämäsi kotona ilman ystäviä, jos tautia ei saadakaan kuriin, mikä on täysin mahdollista?

Ei vaan sanoin että tämähän on paljon helpompi tilanne, ei tarvitse kuin kotoilla mukavasti. ei siitä pitäisi mielenterveys mennä. Minusta on ylireagointia jos mielenterveys menee jos pitää kotoilla.