Lue keskustelun säännöt.
Voiko 8v lujatahtoisen lapsen saada vielä kuriin ?
16.05.2009 |
On pilalle passattu tapaus. Määräilee, käskee ja jopa suorastaan simputtaa vanhempiaan.
Jos tästä hetkestä alkaen kieltäytyy tottelemasta lasta ja vaatii tätä tekemään itse?
Siitä tosin seuraa paljon huutoa, tavaroiden viskomista. Sitten menee loppupäivä kun yrittää saada laittamaan ne tavarat takaisin paikoilleen.
Jäähyä en tuon kanssa ala käyttämään, mutta huoneeseen olen käskenyt ja sielä sitten ne tavarat lentää ja hajoaa. Annanko viskoa rauhassa vai menenkö väliin ja yritän saada lopetaamaan ,vaikka väkisin ?
Tosin se voi vaan pahentaa raivoamista. Jäähylläkin vaan kerää sitä vihaa ja lopulta kun jäähy on ohi räjähtää. Häntä on aika vaikea enää väkisin saada sylissäkään pidettyä, kun on jo niin iso ja voimakas.
Voinko vaatia tuon ikäiseltä, että tekee itse välipalansa ja aamu-ja iltapalat ? Tosin taitaa jättää ne väliin jos yrittää pakottaa itse ottaamaan kaapista ruokaa ja voitelemaan leipänsä.
Ensi syksystä alkaen joutuu kuitenkin selviämään yksin kouluun ja koulun jälkeen kolmisen tuntia. Joten pitäisi jo pystyä itsekin toimimaan ilman palvelua.
Voinko siis vielä saada arkemme sujumaan, jos nyt otan itseäni niskasta kiinni ja lopetan lapsen pillin mukaan pomppimisen ? Vai onko tuo jo liian vanha oppimaan kunnioittamaan vanhempiaan ? Isäänsä kyllä tottelee paremmin, mutta tämä harvemmin käskeekään mitään tekemään tai muutenkaan kasvattaa lasta.
Kommentit (5)
Mutta aikaa ja hermoja siihen vaaditaan. Voisitte myös ehkä käydä perheneuvolassa saamassa tukea projektiinne, ne ihmiset on juuri sitä varten.
Tärkeintä on, että ei lepsuile. Minkä asian päättää, siinä pysyy, vaikka asiaa tahkottaisiin seuraava kuukausi. Ja palkkioita! Toimisiko hänellä vielä jääkaapin ovessa oleva tarra- ym. palkkiotaulukko, jonne jokaisesta erityisen hankalan asian onnistumisesta saisi merkinnän (tarran tms.), ja kun olisi tietty määrä tarroja, saisi jonkin palkkion (ei välttämättä lelua vaan esim. pääsisi jonnekin vanhemman kanssa tms.)
Minun mielestäni tavaroiden rikkomiseen pitää puuttua heti. Ensin täytyy kuitenkin miettiä, MIKSI lapsi raivoaa näin voimakkaasti. Saako hän mielestään sinulta liian vähän huomiota? Onko teillä ollut suuria elämänmuutoksia lähiaikoina (ero, muutto, vauva tms.)? Vai eikö lapsi vain yksinkertaisesti osaa hillitä liian voimakkaita tunteitaan?
Minun mielestäni tuon ikäinen osaa kyllä jo levittää voileipänsä itse (meillä sitä tekee jo nelivuotias), mutta hän hakee jotakin passausta vaatimalla. Mitä? Siihen en osaa vastata.
Tsemppiä teille! Suosittelen sitä perheneuvolaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sen verran isokin että TUNTEET on hallittavissa paremmin kuin 5- vuotiaalla.
Asioista voi puhua ja asioita sopia.
Lapsi ei määrää. Se on piste. Antaa huutaa ja rissata! Et tee niinkuin se sanoo. Jos hajottaa paikkoja niin sanot ettei uutta tule. Etkä osta!
Jos annat periksi niin silloin lapsi määrää. Eikä lapselle voi sellaista valtaa koskaan antaa. Voit antaa kaksi vaihtoehtoa, joista LAPSI voi valita. Joskus. Mutta aina ei lapset tartte tykätä.
Lapsi voi tehdä itse välipalansa. Ruuan kypsentäminen taitamattomalle on tietty asia erikseen mutta kyllä voi avata kaapin ja ottaa sieltä kurkun ja viipaloida siitä leivällensä. Jos ei syö, ei syö.
Kyllä nälkä possun kotiin ajaa! Ja se syö kun sen tulee nälkä.
Eikä kannata lähteä ihan siihenkään että leikkaat valmiiksi kurkkuja ja muuta odottamaan. Ei ainakaan ennenkö teillä tilanne rauhottuu ja lapsi käsittää että teillä MYÖS sinä määräät.
Jos annat periksi, mies ei niin lapsi ei tottele sinua. Ei tartte olla ilkeä lapselle tarkotuksella. Mutta teette säännöt, joita noudatetaan.
Muuten jää arestiin, jää viikkoraha saamatta, ei kaverit tule, kännykkä pois, tietokone pois.
Jos hajottaa, ei uutta tule. Tavaran arvo pitää oppia. Se on aina pois jos joutuu palkkapussista maksamaan korjausta tai uutta roinaa.
Ja jos joku sanoo EI pitää uskoa.
Ei puhuta mistään pillin mukaan pomppimisesta, vaan siitä että ei täälä kukaan muukaan toimi yksinvaltiaana.
Lapset toimii miten sanotaan. Ei ne tekisi muuta kuin söisi jäätelöä valmiiksi tarjoiltuna, mutta ei elämä ole sitä. Teet vaan sudenpalveluksen.
Jossain vaiheessa lapsen kaverit kyllästyy kun yksi päättää ja rissaa kun asiat ei mene miten HÄN haluaa. Se on vaikeaa MYÖS lapselle itselleen. Usko pois!
Säännöt ja toisten kunnioittaminen ei ole mikään "kun mua huvittaa".
Yksi iso plussa on että sää pystyt auttamaan lasta paljon kun se ymmärtää mitä sanot. Se vastus jonka saat on varmasti valtava.
Mutta säännöt kaikille selviksi, ettekä anna periksi.
Se vaatii toki todella paljon määrätietoista ja periksiantamatonta toimintaa vanhemmilta, varsinkin kun tuollainen ei-haluttu käytös on jatkunut jo noin kauan. Mutta siis minun ohjeeni opettajana teille on, että pysytte itse lujina ja rauhallisina, pidätte molemmat vanhemmat saman linjan ja kestätte sen valtavan raivoamisen, jonka tämän uuden linjan vetäminen varmasti aiheuttaa. Ääntä saa korottaa ja sillä tavalla osoittaa lapselle, että nyt on sääntöjä rikottu. Sylissä voi yrittää rauhoitella pitelemällä lujasti ja puhumalla samalla rauhoittavasti. Kaikille tämä toki ei toimi. Omaan huoneeseen lapsen voi laittaa jäähylle, mutta aikuisen täytyy silloin valvoa, ettei tavaroita hajoa, niinkuin kerroit. Tärkeintä on se, että te pysytte lujina, ilman sitä lapsen käytös ei voi muuttua. Ja nyt kannattaa todella olla asialla, kun miettii tuota ensi syksyn kouluun lähtöä ja koulupäivän jälkeen yksin oloa. Tuollainen käytös valitettavasti voi poikia monenlaisia ongelmia koulussa, kaverisuhteissa yms. Vanhempien kunniottaminen on lähtökohta lapsen käyttäytymisessä, hänen ei missään nimessä pidä antaa simputtaa vanhempiaan. Sitä opittua tapaa lapsi käyttää myöhemmin muidenkin ihmisten kanssa. Mielestäni on hienoa, että kysyit neuvoa ja apua tilanteeseen! Tsemppiä ja voimia suureen urakkaan! Työtä on paljon, mutta kun alat huomata lapsen käytöksessä muutoksia, huomaat varmasti, että vaivaa kannattaa nähdä.
t. toinen äiti ja opettaja
ps. Vielä siitä aamu- ja iltapalasta... Niiden tekemistä ei voi laittaa yksin lapsen vastuulle, niistä huolehtiminen kuuluu vanhemmalle. Niitä kannattaa tuon ikäisen kanssa vaikka tehdä yhdessä, jotta lapsi oppii, mitä aamu- ja iltapalaksi kuuluu syödä. Samoin kannattaa toimia välipalan kanssa. Sitten kun lapsi tietää, mitä esim. aamulla syödään, niin hän voi jotain ruokaa etsiä myös itse kaapista. Mutta vastuu on tuosta asiasta vanhemmalla.
Toki muutos pitääkin tehdä kerralla, mutta ei yhtäkkiä, vaan ensin asiasta keskustellaan. Eli mulla tuli mieleen, että mitä jos istuisit isän kanssa alas ja kirjoittaisitte perheen säännöt sääntötauluksi. Sitten taulu seinälle ja keskustelette lapsen kanssa, että meillä on nyt tällaiset säännöt ja näitä noudatetaan.
Ajattelin tuossa sitä, että kun lapsi tietäisi selkeästi etukätten mitä häneltä odotetaan, niin ehkä se lievittäisi vastaan tappelemista.
Asia ei varmastikaan ole näin yksinkertainen, mutta tuossa nyt jotain ideaa osaksi teidän elämänmuutosta.