Lue keskustelun säännöt.
Oletteko hankkineet lapsia puhtaasti "järkisyistä"? Miten kävi?
06.11.2020 |
Olen elämässäni tilanteessa, jossa seuraavat pari vuotta ovat lähes ideaaleja lapsen saamiselle (taloudellisesti, työn ja uran kannalta, tietysti myös biologisesti koska eipä tässä enää nuorruta). Tämän otollisempaa hetkeä perheen perustamiselle ei varmasti tule enää myöhemmin. Mieheni todella haluaa perheen ja isäksi tuleminen on hänen suuri unelmansa.
Ongelma on kuitenkin se, että en koe juuri mitään tunteita asian suhteen. En erityisesti halua lasta, mutta toisaalta en kauhistukaan ajatusta. Järjellä ajateltuna nyt jos koskaan kannattaa lapsi tehdä, jos siihen hommaan aikoo ruveta. Minulla ei kuitenkaan ole vauvakuumetta enkä koe olevani mitenkään äidillinen.
Oletteko hankkineet lapsia tällaisessa tilanteessa? Oletteko tyytyväisiä päätökseen? Haluan uskoa, että lapseen kuitenkin rakastuisi päätä pahkaa, mutta pelottaa, jos niin ei käykään.
(Koska tähän kuitenkin joku tarttuu, niin kyllä, tiedän, että päätös tehdä lapsia ei vielä tarkoita, että niitä lapsia heti tulisi.)
Kommentit (16)
Olin alle 30-vuotiaana samassa tilanteessa. En suorastaan halunnut lapsia välttämättä, mutta tuntui että olisi oikea hetki niitä hankkia jos on hankkiakseen. Päätin sitten kuitenkin olla tekemättä lapsia vain "varmuuden varalta". Nyt jälkikäteen katsottuna, lapsen teko silloin olisikin ollut virhe. Olisin varmasti sopeutunut siihen, mutta olisin joutunut joustamaan ja luopumaan niin monesta muusta minulle tärkeästä asiasta elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tilanne juuri päinvastainen. Minä tiesin haluavani äidiksi , isä epäröi.
Tämän takia piti vain toimia kuten sydän käskee, jätin ehkäisyn pois ja muutaman kuukauden päästä olinkin odottamassa esikoistamme :)
Toisen "vahingon" jälkeen se paskiainen kuitenkin jätti meidät, mutta tämä vain osoittaa että lapset on tehtävä, miehiin ei vain voi luottaa!
No siis lapsistahan maksetaan! Seittemän on jo tehtynä yheksän eri äijän kanssa! Yli tonni tulee kuussa noista tilille bilerahaa! Ruokaa ne saa päiväkodissa ja koulussa ja naapurissa, ja isovanhemmat ostaa vaatteet ja lelut! Mun ei tartte paljon töissä käydä! Tän järkevämpää syytä lastentekoon ei olekaan! En tajua, miten lapsettomat tulee edes toimeen!
Eiköhän ne lapset nimenomaan jätetä tekemättä järkisyistä.
Hyvin kävi, vauvaan ei tarvita mitään vauvakuumetta. En tee elä,ässä muitakaan päätöksiä kuumeilujen tai hormonihöyryjen sekoittamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehän voitte sopia jo etukäteen, että jos sinä et koe äidillisiä tunteita vielä sittenkään kun lapsi on syntynyt, niin mies saa kantaa päävastuun lapsen kasvatuksesta ja hoidosta, eikä sinun tarvitse osallistua siihen enempää kuin on välttämätöntä. En tarkoita, että tällaista olisi pakko sopia, mutta se on yksi vaihtoehto.
Älä hanki lasta, ellet sitä halua 100%. Lapsi ei ansaitse vanhempia, ei edes toista, joka ei häntä olisi halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa.
Olin pitkässä parisuhteessa velamiehen kanssa ja oisin voinut jäädä siihen suhteeseen ja lapsettomaksi ihan hyvin mutta ero tuli täysin lapsi-asiaan liittymättömistä syistä. Seuraava mies josta tuli nykyinen halusi lapsen ja mun ainut ajatus on aina ollut vain että en halua missään tapauksessa enempää kuin 2 lasta ja en edes sitä toista jos ensimmäinen on todella hankala. 0 on ok, 1 on ok, 2 on ok, 3 tai enemmän ei ole ok.
Mies halusi alkaa yrittää kun tilanne oli sopiva ja saatiin esikoinen. Kun esikoinen oli 2, alettiin yrittää toista ja saatiin toinen kun esikoinen oli vähän yli 3. Mitään vauvakuumetta minulla ei ollut ja päätökset yrittämisestä tehtiin järjellä.
Olen tyytyväinen vaikka en ole äidillisin äiti tai rakasta lapsiani niin kuin lapsia ehkä ajatellaan rakastettavan. Paljolti oma rakkauteni on kummunnut alusta asti siitä että lapset muistuttavat minulle rakasta isäänsä. Semmosta hullaantumista ei tullut minulla koskaan. Nykyään käy välillä mielessä enimmäkseen positiivisena ajatuksenanettä mitä oon mennyt tekemään kun kuuntelee toisen vitsailuja ja toisen hyvinkin aikuismaista väittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Tehän voitte sopia jo etukäteen, että jos sinä et koe äidillisiä tunteita vielä sittenkään kun lapsi on syntynyt, niin mies saa kantaa päävastuun lapsen kasvatuksesta ja hoidosta, eikä sinun tarvitse osallistua siihen enempää kuin on välttämätöntä. En tarkoita, että tällaista olisi pakko sopia, mutta se on yksi vaihtoehto.
Näin tekisin tilanteessa, jossa en erityisemmin halua lasta, mutta voisin sellaisen silti jostain syystä tehdä, ja mies haluaisi lasta erittäin paljon.
Jos mies ei tähän järjestelyyn suostu, se myös paljastaa, että hän ei sittenkään halua lasta kovin kovasti, mikä onkin erittäin hyvä saada selville ennen kuin ehkäisy jätetään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koin vauvakuumeen ensimmäistä kertaa siinä vaiheessa kun oma vauva oli parin kuukauden ikäinen. Silloin tajusin miten uskomattoman ihana asia oma vauva on. Raskaus oli yllätys mutta maailman paras sellainen. ❤
Kyllä.
Siinä vaiheessa kun kuulin että mun fuckbuddy oli myynyt firmansa ja saanut useamman kymmenen milliä, minä pamahdin paksuksi heti!
Jännä juttu miten rahalla on vaikutus hedelmällisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on se puoli että sitä lasta ei voi palauttaa jos ei huvita. Mutta varmaan ryhdyt kuitenkin hommaan koska niin "kuuluu tehdä"
Vierailija kirjoitti:
Tehän voitte sopia jo etukäteen, että jos sinä et koe äidillisiä tunteita vielä sittenkään kun lapsi on syntynyt, niin mies saa kantaa päävastuun lapsen kasvatuksesta ja hoidosta, eikä sinun tarvitse osallistua siihen enempää kuin on välttämätöntä. En tarkoita, että tällaista olisi pakko sopia, mutta se on yksi vaihtoehto.
Oikeasti kannattaa harkita varsinkin jos miehesi kerran sitä lasta niin kovasti haluaa. Ei äidin välttämättä ole pakko olla se päävelvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin kyllä, että haluan joskus omia lapsia. Kavereilla alkoi niitä jo olemaan. Minulla ei vaan ollut koskaan mitään vauva-kuumetta, en edes pitänyt lapsista.
Olimme seurustelleen jo vuosia ja ajattelin, että nyt kai sitten täytyy, kun miehellä vaikutti vauva-kuume olevan. En edes rakastanut miestäni mitenkään "sairaan paljon".
Lapsia tuli lopulta useampi. Rakastan heistä jokaista ja intoilin kovasti vauva-aikana. En vaihtaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tilanne juuri päinvastainen. Minä tiesin haluavani äidiksi , isä epäröi.
Tämän takia piti vain toimia kuten sydän käskee, jätin ehkäisyn pois ja muutaman kuukauden päästä olinkin odottamassa esikoistamme :)
Toisen "vahingon" jälkeen se paskiainen kuitenkin jätti meidät, mutta tämä vain osoittaa että lapset on tehtävä, miehiin ei vain voi luottaa!
Niin kehen ei voi?
Kyllä. Varsin nuorena, olin 22 äidiksi tullessani. Aika oli toisenlainen, lapsia vain "kuului olla", joten suostuin yhteen saadakseni homman pois alta, ja koska arvioin, että katuisin sitä vähemmän kuin lapsettomaksi jäämistä. Oli ammatti, avioliitto ja asuntolaina.
Sain hankalan lapsen, joka osoittautui murrosiässä nepsyksi. Puoliso vaihtui vuosien varrella toiseen, kohdattiin vakavia sairauksia ja tavallisempia vastoinkäymisiä. Lapsi täyttää nyt 20, on jo onnistuneesti maailmalla ja rakastan häntä täysin ehdoitta, vaikka perhe-elämä polttikin minut loppuun pahimmassa vaiheessa. Olen kuitenkin toipunut ja kiitollinen; vain neljä vuotta myöhemmin valinta lapsen hankkimiseksi ei olisi enää ollut edes mahdollinen.