onko kukaan muuttanut erilleen ja jatkanut kuitenkin seurustelua?Kuinka kävi? Onko paluuta entiseen?

Häntä ahdistaa,kun ei ole "omaa tilaa"...



koitan ajatella tän positiivisena asiana,kun on aikaa rauhassa miettia ja huomata asioita..

ei todellakaan tuntuisi mukavalta! Eikä oikein harkitsevalta miehen puolelta. Jos olisin sinä, koettaisin totutella ajatukseen elää ilman ko. miestä. Minulla ainakin olisi mielessä se, että hän ei halua olla kanssani. Ja nimenomaan, totuushan on se, että jos mies haluaa olla kanssasi "oikeasti", lapset kuuluvat "pakettiin" myös.

Kun olisi saanut suunsa auki ajoissa....ymmärrän kyllä senkin toisaalta että muutos on ollut sille iso..isompi kun huuma vaiheessa tajusi itse..



En ikinä pystykään tajuamaan täysin,koska olen itse tottunut sellaiseen meininkiin jo vuosia...ehkä hännyt sitten tarvitsee sen aikansa ajatella mitä oikeasti haluaa

Tarkoitus siis on että selviäisi mitä oikeesti halutaan...tai mies haluaa.

miehelle "selvis" heti erilleen muuton jälkeen, mitä haluaa. Ei vain ollut tohtinut suoraan sanoa, että haluaa erota ja piti muuttoa pehmeänälaskuna eroon. Kaveri teki saman miehelleen monta vuotta sitten, joten ei liene tavatonta :(

Ihan samoin kävi meille. Ja minusta on melko raukkamaista toimintaa. Minä kuvittelin jopa muutaman vuoden, että suhteemme tulee jatkumaan ja tavallaan jatkuikin, vaikka miehen puolelta kyse oli vain pelkuruudesta - ei kehdannut/halunut osanut sanoa, ettei häntä enää kiinnostanut elää/seurustella kanssani. Niitä lohtutapaamisia ja lohtupanoja oli sitten aina harvemmin. Mutta minä pääsin vasta suhteesta siis niiden muutaman vuoden kuluttua eroon. Ja sattui muuten ihan yhtä lailla kuin jos mies olisi reilusti heti sanonut, ettei enää kiinnosta.

Vähän aikaa sitten olin tekemässä itse tarkkaan saman paskamaisen tempun seurustelukumppanilleni. Vaan muistin, kuinka kipeätä tuo välttely oli ollut ja niin päädyin sanomaan suoraan että olin erehtynyt tunteistani enkä halunut enää olla hänen kanssaan tekemisissä. Sen myötä mies kylläkin oli melkoisen raivoissaan ja surullinen mutta selvisi siitä (mielestäni ja hänenkin tämänhetkisten sanojen mukaan) ihan mallikkaasti.

Mutta: se, että mies ei nyt juuri halua enää sinua tyttöystäväkseen, ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö hän jonakin päivänä ala kaivata ihan oikeasti takaisin luoksesi. Mutta älä jatka seurustelua hänen kanssaan, jos muuttaa pois. Sano, että tulee takaisin sitten kun haluaa taas koko pakkauksen. Näin säilytät itsekunnioituksesi ja (kenties) miehen kiinnostuksen.

Kyse ei ole siitä ettei mies tahtois olla mun kanssa vaan siitä,että hänen mukaansa muutimme liian pian yhteen...hän on lapseton ja mulla on 2 lasta...



Hänen on ollut vaikea sopeutua lapsiperheen arkeen...ja ahdistaa....

Toi kyl pyöriny mun mielessä et haluaa vaan kivuttomammin eroon musta....paha olla

sitä mulle sanottua...



Mikään ei nyt tunnu hyvälle vaihtoehdolle....

aviomieheni ja lasteni isän kanssa samassa osoitteessa. Se ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen tapa kahden toisiaan rakastavan ihmisen elää yhdessä. Jos ei yhteisiä lapsia ole MIKSI pitää asua samassa osoitteessa? Kysyn tätä aivan vilpittömästi. Kumpi on arvokkaampi, rakkaus ja toimiva parisuhde vai yhteinen osoite? Kaikki elämäntavat eivät sovi kaikille kaikkien kanssa, eikä siitä tarvitse vetää liian laajoja johtopäätöksiä mitä tunteisiin tulee.

Mitä ap tarkoitat paluulla entiseen? Nykyistä epämukavaa oloa saman katon alla, vai aikaa jolloin ette vielä olleet perustaneet uusperhettä?

Mies on erehtynyt, hän luuli että yhteiselämä sujuisi, mutta se ei sujukaan. Ei se nyt niin kamalan suuri synti mielestäni ole.

Toivottavasti löydätte ratkaisun.

sit mulle iski miehen kosiessa paniikki et oonko valmis ja varma miehestä.

Muutin pois ja 3kk meni niin olin jo takas kotona. Silloin ja myös jälkikäteenkin ajateltuna oli ehdottoman oikea ratkaisu. Tajusin rakastavani miestäni enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitellakkaan. Nyt ollaan naimisissa ja kohta syntyy toinen lapsi. Meillä siis toimi tu erilleen muutto (seurusteltiin siis erossaoloaikakin)

Tsemppiä teille!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tuli vielä mieleen et oisko se miehes vaan säikähtäny kun lapsiperheen arki koitti???