Lue keskustelun säännöt.
Onko sopivaa esittää "vaatimuksia", kun sijoitusnarttu menee pennutettavaksi?
03.11.2020 |
Minulla on ensimmäistä kertaa koira sijoituksessa ja nyt vastaan on tullut tuntemuksia ja ajatuksia, joihin en ollut osannut varautua. Olin perehtynyt kyllä sopimuksiin ja laillisiin juttuihin hyvin, mutta käytännön huolia en osannut edes ajatella. Tunteita, jotka herää, kun se oma koira mahdollisesti pitäisikin luovuttaa useammaksi kuukaudeksi takaisin kasvattajalle.
Ongelma ei ole itse koirasta luopuminen. Tahdoisin vain, että koiraani (vielä siis kasvattaja on omistaja ja minä haltija) hoidetaan tavalla, jonka itse olen katsonut parhaaksi. Tahtoisin saada koiran "samassa kunnossa" takaisin.
Itselleni on tärkeää, että koiran kynnet pysyy lyhyenä ja leikkaankin niitä viikottain. Kynnet kasvavat nopeasti ja pari kuukautta voi pilata sitkeän työni. Koiralla myös kertyy hammaskiveä ja tahtoisin, että kasvattaja jatkaa koiran hampaiden harjausta. Toivoisin myös, että kasvattaja syöttäisi valitsemansa kuivamuonan lisäksi lihaa ja muutamaa lisäravinnetta (sinkki ja d-vitamiini).
Kasvattajalla on muitakin koiria ja ymmärrän, että saattaa hoitaa koiriaan suurpiirteisemmin kuin minä. Ruokintatoiveiden esittäminen saattaa myös olla rajojen yli astumista?
Kasvattajat ja sijoituskoirien omistajat; Millaisia toiveita ja "vaatimuksia" on sopivaa esittää kasvattajalle? Miten tätä asiaa kannattaisi lähestyä, sitten kun pennutuksen aika koittaa?
Kommentit (16)
Vaatia et voi, mutta toivoa voit tottakai. Ja jos haluat koiran syövän jotain tiettyä ruokaa, niin laita ruokasäkki mukaan. Muuta et voi oikein tehdä. Tosin koiralla on isompi tarve ruualle ja vitamiineille raskauden ja imetyksen aikana, luulisi kasvattajan tietävän sinä aikana mitä tekee.
Kasvattaja on yhä koiran omistaja, joten voi tehdä oikeastaan mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot se, joka siitä koirasta on tähän asti huolehtinut, joten tiedät parhaiten nuo hommat. Eli ihan hyvin voit kertoa kasvattajalle kynsistä ja hampaista.
Jos jollakin on varaa esittää vaatimuksia, se olisi kasvattaja (koska on koiran laillinen omistaja). Se koirahan ei varsinaisesti ole siis sinun.
Kiitos vastauksista.
Ymmärrän, että kasvattaja on toistaiseksi koiran omistaja. Olen kuitenkin käytännön vastuussa koirasta kaiken muun paitsi jalostuskäytön osalta.
Ihmisillä on niin eri näkemykset koiran hoidosta ja eikä kasvattajuus itsestään kerro mitään ihmisen tavasta hoitaa koiraa.
Uskon kasvattajani olevan hyvä ja luotan häneen suurimmalta osin. Luotan, että hän osaa valita sopivan yhdistelmän. Luotan, että hän kohtelee koiraani hyvin. Luotan, että koiran ja pentujen hyvinvointi on hänelle etusijalla.
Kasvattaja ei kuitenkaan ole minulle tuttu ennestään, enkä tiedä hänen tapojaan. Siksi lähdinkin kyselemään, että missä menee teidän kokemuksen mukaan sopivuuden raja? Onko kohtuullista odottaa saavansa koiransa samassa kunnossa kuin se kasvattajalle lähti? Ottaen huomioon toki tiineyden ja imetyksen tuomat muutokset? Vai kuuluuko asiaa vain se, että minun on hyväksyttävä, ettei koira kotiin palatessaan ja omistukseeni siirtyessaan ehkä ole siinä kunnossa kuin toivoisin? Ja se nyt vaan on osa sijoituskoiran omistamista?
Ap
Etkö ollenkaan tutustunut kasvattajaan etukäteen, kun päädyit hankkimaan koiran juuri häneltä? Yleensä ennen pennun ottamista perehdytään useampaan rodun kasvattajaan ja tehdään valinta vasta sitten.
Itselläni on ollut sijoitusnarttu ja otin sen vasta monien suositusten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja ei kuitenkaan ole minulle tuttu ennestään, enkä tiedä hänen tapojaan.
Mitä kautta koira on sinulle päätynyt?
Kuinka paljon itse olisit valmis ottamaan vastaan kasvatus- ja ruokkimisohjeita koiran oikealta omistajalta? Jos et yhtään, niin miksi odotat muilta enemmän kuin itseltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja ei kuitenkaan ole minulle tuttu ennestään, enkä tiedä hänen tapojaan.
Mitä kautta koira on sinulle päätynyt?
Kuinka paljon itse olisit valmis ottamaan vastaan kasvatus- ja ruokkimisohjeita koiran oikealta omistajalta? Jos et yhtään, niin miksi odotat muilta enemmän kuin itseltäsi?
Mun mielestä olisi fiksumpaa olla vastailematta ketjuun, jos koirien kasvatus ja sijoitusnartun käsite eivät ole tuttuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Etkö ollenkaan tutustunut kasvattajaan etukäteen, kun päädyit hankkimaan koiran juuri häneltä? Yleensä ennen pennun ottamista perehdytään useampaan rodun kasvattajaan ja tehdään valinta vasta sitten.
Itselläni on ollut sijoitusnarttu ja otin sen vasta monien suositusten jälkeen.
Tutustuin kasvattajaan kuten tutustun muihinkin tapaamiini ihmisiin. Koiriani en valitse kasvattajan perusteella saati muiden ihmisten mielipiteiden perusteella, vaan koirien perusteella. Valitsin kasvattajan siksi, että halusin juuri hänen yhdistelmästään pennun. Sijoitukseen pentu tuli, koska kasvattaja sitä ehdotti ja tahtoi sijoittaa juuri sen pennun, joka oli itselleni sopivin. Otettuani selvää sijoituksesta, tämä tuntui sopivalta.
Sijoitustoiminta onkin itselleni ihan uusi jutru, enkä osannut varautua näihin tunnepuolen huoliin. En siis vieläkään kadu sijoituskoiran ottamista, yritän vain tasapainotella, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Ap
Kasvattajissa on paljon eroja. Osa huolehtii kaikista koiristaan hyvin. Osa käsittelee sekä omia ja sijoituskoiria pelkästään jalostusmateriaalina. En tiedä kumpaan sakkiin omasi kuuluu. Itse en ottaisi enää koiraa sijoitunartusta. Emän stressi ja huoli on iso, kun joutuu pariksi kolmeksi kuukaudeksi eroon omasta oikeasta perheestään ja stressi siirtyy myös pentuihin, sekä hormoneissa että kåytöksessä. Oma koira on sijoitusnartun pentu ja sen huomaa. Aiemmat oli kasvattajan kotona omista koirista syntyneitä. Kasvattaja hoitaa koirat niin kuin hoitaa. Sinulla ei valitettavasti ole siihen juuri sanomista. Toivottavasti menee kaikki hyvin ja saat vielä terveen koiran takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtautuvatko kasvattajat keskimäärin sijoitusnarttuihin asenteella "se on minun koirani ja houdan sitä niin kuin halua"? Oma kouraninon sijoitusnartun pentu, eikä koirani kasvattaja ainakaan puhunut nartusta tuohon sävyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja ei kuitenkaan ole minulle tuttu ennestään, enkä tiedä hänen tapojaan.
Mitä kautta koira on sinulle päätynyt?
Kuinka paljon itse olisit valmis ottamaan vastaan kasvatus- ja ruokkimisohjeita koiran oikealta omistajalta? Jos et yhtään, niin miksi odotat muilta enemmän kuin itseltäsi?
Mun mielestä olisi fiksumpaa olla vastailematta ketjuun, jos koirien kasvatus ja sijoitusnartun käsite eivät ole tuttuja!
Tiedän tasan tarkkaan mistä on kyse, koska sekä oma sisar että ystävä kasvattavat koiria. He eivät koskaan anna pentua sijoitukseen niin, että tämä koiran saava ihminen ei tuntisi kasvattajaa lainkaan.
Olen todella kiinnostunut kuulemaan, miten ap on pennun saanut ilman että tuntee kasvattajan. Koska sinä tunnut tietävän, miten tällainen koiran vaihto tapahtuu, niin kerro ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Etkö ollenkaan tutustunut kasvattajaan etukäteen, kun päädyit hankkimaan koiran juuri häneltä? Yleensä ennen pennun ottamista perehdytään useampaan rodun kasvattajaan ja tehdään valinta vasta sitten.
Itselläni on ollut sijoitusnarttu ja otin sen vasta monien suositusten jälkeen.
Tutustuin kasvattajaan kuten tutustun muihinkin tapaamiini ihmisiin. Koiriani en valitse kasvattajan perusteella saati muiden ihmisten mielipiteiden perusteella, vaan koirien perusteella. Valitsin kasvattajan siksi, että halusin juuri hänen yhdistelmästään pennun. Sijoitukseen pentu tuli, koska kasvattaja sitä ehdotti ja tahtoi sijoittaa juuri sen pennun, joka oli itselleni sopivin. Otettuani selvää sijoituksesta, tämä tuntui sopivalta.
Sijoitustoiminta onkin itselleni ihan uusi jutru, enkä osannut varautua näihin tunnepuolen huoliin. En siis vieläkään kadu sijoituskoiran ottamista, yritän vain tasapainotella, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Ap
Kummallista, jos ette ole kasvattajan kanssa tämän sijoituskuvion takia tutustuneet ja tehneet yhteistyötä. Tokihan hänen pitäisi tietää siitä, millaiseen muonitukseen ja hoitoon koira on tottunut. Ehditte toivottavasti vielä jutella ja sopia näistä asioista ja siitä, kuinka usein voitte koiraanne tavata sen ollessa pentulomalla.
Tietysti voit kertoa kasvattajalle toivomuksesi, kukas sen voisi kieltää? Nartun hyvinvointi takaa myös pentujen hyvinvoinnin, minkä luulisi olevan kasvattajan etu. Yleensähän se pentueen "lupaavin" narttupentu menee sijoitukseen. Yleensä kasvattaja myös välillä kertoo kuulumiset kuvien kanssa ja varmaan saisit myös käydä katsomassa, mutta koiran kannalta se voi olla stressaavaa "erota taas".
Menee ohi: Itse olin kasvattajan kanssa monta kertaa tekemisissä, oli lähin paikka, josta sai rodulle sopivaa ruokaa pienellä paikkakunnalla. Ei tullut kuitenkaan ihmeellistä näyttelymenestystä ja astutusyrityksen ajoitus meni pieleen. Toista kertaa ei edes yritetty ja sain koiran omakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut mitään ongelmia luovuttaa pennutusta varten. Kahdesti. Toisaalta kasvattaja oli meille hyvin tuttu ihminen, niin että jos jotain vaatimuksia olisi ollut, niin olisi ne kehdannut kyllä esittääkin. Ja eiköhän se kasvattaja osaa koiraa hyvin pitää
Vierailija kirjoitti:
Vaatia et voi, mutta toivoa voit tottakai. Ja jos haluat koiran syövän jotain tiettyä ruokaa, niin laita ruokasäkki mukaan. Muuta et voi oikein tehdä. Tosin koiralla on isompi tarve ruualle ja vitamiineille raskauden ja imetyksen aikana, luulisi kasvattajan tietävän sinä aikana mitä tekee.
Kasvattaja on yhä koiran omistaja, joten voi tehdä oikeastaan mitä haluaa.
Voi vaatia. Koirahan on sinun ja sinun vastuulla. Tee sopimus missä kuvaat koiran kuntoa ja hoitoa ja edellytät että saat samassa kunnossa takaisin. Oikeus saada varmasti myös käydä katsomassa välillä. Muuten olisi aika hämärä homma.
Eiköhän kokenut kasvattaja osaa huolehtia koiran kynsistä ja hampaista sekä synnyttävän ja imettävän nartun ruokinnasta. En olisi huolissani.