Lue keskustelun säännöt.
10-vuotias haluaa aina tehdä vanhemman kanssa jotain ja vaatii vanhemman pitävän seuraa
01.11.2020 |
Mitä tehdä tai keksiä tilanteessa, jossa 10-vuotias tyttö haluaisi aina vain tehdä minun eli äidin kanssa asioita päivittäin? Harvoin on kaveriseuraa koulun jälkeen ja tyttö odottaa, että työpäivän jälkeen lähden ulkoilemaan, pelaan pelejä, piirtelen jne. hänen kanssaan ja "viihdytän" koko ajan. Koen tämän ajoittain raskaaksi, koska töiden jälkeen on kuitenkin ruuat tehtävänä ja kotihommia, raskas työpäivä takana. Aina ei vaan jaksaisi vielä olla ainoana vihdyttäjänä.
Mitä teidän 10-vuotiaat tekevät, onko samaa ilmiötä muilla? Itse tuon ikäisenä olin aina kavereideni kanssa ja leikin heidän kanssaan ulkona tai sisällä. Ei minua vanhemmat tuon ikäisenä enää "viihdyttäneet" vaan itse piti keksiä tekemiset. Ajattelen myös, että tuon ikäisen pitäisi jo saada aikansa itsekin kulumaan sen verran, että voisin esim. käydä ulkoilemassa tms. itsekseni.
Kommentit (51)
Ota mukaan tekemään kotihommia. Tuon ikäinen osaa hyvin jo auttaa ruaanlaitossa sekä siivoamisessa.
Toinen juttu on ohjatut harrastukset, sieltä voisi löytyä samanhenkisiä kavereitakin.
Itse teen jotain juttuja yhdessä, mutta lenkkeilen ja urheilen yksikseni. Ei 10v tarvitse koko ajan seuraa äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran tyttösi selkeästi kaipaa seuraa, niin oletteko katsoneet jotain harrastuksia hänelle? Joku lapsille suunnattu taidekurssi voisi olla hyvä, jos ei kuitenkaan kaipaa mitään liian ohjattua toimintaa.
No en kyllä jaksa viihdyttää lapsia päivittäin. Mulla on kylläkin kolme lasta, mutta yksi näistä. 12v, on sellainen, että tykkää eniten olla mun kanssa.
Käydään tietenkin uimassa tms ja just tultiin kahvilasta yhdessä kotiin. Voin pelata esim. Unoa tai Afrikan tähteä, mutta en jatkuvalla syötöllä. Hänellä on onneksi harrastus, jossa on neljänä päivänä treenit. Auttaisiko teilläkin joku harrastus?
Nuo kaksi muuta lasta meillä, 10v ja 15v ei kumpikaan halua tehdä mun kanssa juuri mitään, ovat aivan koko ajan kavereidensa kanssa.
Kyllähän lapselle voi sanoa, että nyt täytyy tehdä ruokaa/siivota, keksi muuta sillä aikaa. Kyllä sitä tekemistä keksii kun hetken tylsistyy. Tai otat tytön mukaan ruoanlaittoon ym. 10v on kuitenkin vielä sen verran pieni, että tarvitsee vanhemman seuraa vielä pitkään - etenkin kun niitä sisaruksia ei ole. Onko mitään harrastuksia?
Kyllä lapsen tulee osata olla yksin ja leikkiä omiaan. Pyytää luokkakaverin käymään, joku harrastus voisi olla hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nähtävästi jokin mielenterveysongelmainen availemassa mitä sekompia keskustelunaiheita.
Nyt ne lääkkeet naappuun, vauhtia vähän liikaa.
Kyllä minusta aikuisena on rankan työpäivän jälkeen parasta rentoutumista, kun kokkailen ja 9-vuotias silppuaa salaattia ja kertoo koulupäivän kuulumisia.
Jos oman lapsen seura ahdistaa niinä muutamana vuorokauden tuntina, jolloin olisi mahdollisuus olla yhdessä, kannattaa kääntää katse omaan lapsuuteen. Katsooko sieltä avainkaula, joka ei saanut tarvita muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan 1 lapsi.
Niin myös mulla. Eräs lapseni kaverin äiti (jolla vain 1 lapsi) sanoi, että nämä ovat niitä yhden lapsen perheen ongelmia. Tuo oli erittäin osuvasti sanottu.
Kyllä mun ja sun on van viihdytettävä sitä lasta, kun ei olla tehty (en pystynyt saamaan lisää) enempää lapsia. Samanikäiset sisarukset pitäisivät seura toisilleen. Joko leikkisivät yhdessä tai riitelisivät. Seuraa kuitenkin.
Ei ole ainut lapsi, mutta veljensä ovat jo 16- ja 18-vuotiaita ja omissa menoissaan. Pojat on muutenkin viihtyneet aina kaverien kanssa, pelanneet porukassa tai olleet muuten tekemässä aina jotain kavereidensa kanssa. Harrastivat myös aktiivisesti, joten niissäkin touhuissa löytyi kavereita ja tekemistä.
Tyttö oli taidekoulussa, mutta ei ensimmäisen vuoden jälkeen halunnut jatkaa. Mikään ehdotettu harrastus ei kiinnosta. Ainoa mikä kiinnostaisi on skeittailun opettelu, mutta tällä hetkellä sen opettaminen on kaupungissamme katkolla ja haluaisin, että alkeet oppii ensin ohjattuna, jotta välttyisi mahdollisilta isommilta vahingoilta, kun kukaan kavereistaan tai veljistään ei ko. harrastusta harrasta.
Harrastuksen pitäisi tietenkin olla mielekäs, ei pakolla harrastamista. Sellaista ei vaan tunnu tytölle luonnostaan löytyvän, toisin kuin veljilleen aikoinaan.
Tässä kohtaa on vielä mahdollisuutta lujittaa luottamuksellista suhdetta lapseen ja olla keskusteluyhteydessä. Sitä varmasti tarvitaan, kun on muutaman vuoden päästä viimeistään teinien menot. Jos torjut nyt lapsesi, ei se tule sinun puoleen käänytmään jos pulaan joutuu tai elämä heiluttaa. Ei 10-vuotiasta tarvitse "viihdyttää", ikävä että ajattelet noin, ole onnellinen että olet vielä kelpaavaa seuraa lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nähtävästi jokin mielenterveysongelmainen availemassa mitä sekompia keskustelunaiheita.
Nyt ne lääkkeet naappuun, vauhtia vähän liikaa.
Häh? Varsin outo kommentti oli tämä kommenttisi ja muut kommentit tässä ketjussa ovat olleet ihan normaaleja (aloitus mukaanluettuna). Millä perusteella väität noin?
Tosin omasta mielestäni on ihan normaalia, että lapsi kaipaa aikuisen seuraa.
Meillä aikanaan äitini antoi minulle piirutustehtävän kun hän puuhaili keittiössä. Piirtelin keittiön pöydän ääressä. Äiti kertoi tarinaa siitä mitä piirsin. Itse jatkoin tarinaa myös. Ja piirsin lisää. Siis tähän tyyliin:
- piirrähän vaikka viidakon eläimiä, vaikka tiikeri
- joo ja piirrän myös norsun!
- joo, olisko ne vaikka juomassa lammesta?
- joo niillä olisi jano kun ne olisi juosseet karkuun vihaista dinosaurusta
- mistähän se dinosaurus olisi suuttunut niille?
- jne
Sama esim muovattavan massan ja muiden askartelujuttujen kanssa. Juteltiin samalla kun kumpikin teki omaa juttuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen kanssa voi vielä tehdä yhdessä asioita, mutta hänen pitäisi osata leikkiä ja touhuta yksinkin. Ei niin että kaikki vapaa menee lapsen viihdyttämiseen. Ja tuon ikäinen voi käydä yksin omalla pihalla ulkoilemassa. Itse en ole viihdyttänyt lapsia montaa ekaa ikävuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa on vielä mahdollisuutta lujittaa luottamuksellista suhdetta lapseen ja olla keskusteluyhteydessä. Sitä varmasti tarvitaan, kun on muutaman vuoden päästä viimeistään teinien menot. Jos torjut nyt lapsesi, ei se tule sinun puoleen käänytmään jos pulaan joutuu tai elämä heiluttaa. Ei 10-vuotiasta tarvitse "viihdyttää", ikävä että ajattelet noin, ole onnellinen että olet vielä kelpaavaa seuraa lapsellesi.
Sanotaanko niin, että me ollaan aina yhdessä. En kulje missään "aikuisten menoilla" tms. eli työn ja koulun ulkopuolella olen lähes koko ajan lasten saatavilla. Meillä on avoimet välit ja hyvä puheyhteys, enkä usko, että tyttö mitään ulkopuolisuuden tunnetta tuntee koskaan. Enhän todellakaan hänen kuullensa ikinä sanoisi sellaista, että tuntisi ettei ole tervetullut tms.
Mutta eikö olisi ihan normaalia, että lapsella olisi tuon ikäisenä ikäistänsä seuraa ja tekemistä heidän kanssaan? Eikä niin, että se on harvinaista herkkua ja on lähes aina kotona haluten tehdä vanhempansa kanssa jotain? Työpäivän jälkeen kaipaisin joskus mahdollisuutta hengähtää ja olla hetken omissa ajatuksissani ja tehdä jotain omaa. Kyllä siitä ikävä kyllä tulee joskus tunne, että se on "viihdyttämistä", jos ja kun toinen ei oikein keksi mitään tekemistä itsekseen tai ole koskaan ikäisessään seurassa tekemässä heille ominaisia juttuja. En tästä ajatuksesta kanna huonoa omaatuntoa, koska todellakin olen kaiken vapaa-aikani heidän käytettävissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa on vielä mahdollisuutta lujittaa luottamuksellista suhdetta lapseen ja olla keskusteluyhteydessä. Sitä varmasti tarvitaan, kun on muutaman vuoden päästä viimeistään teinien menot. Jos torjut nyt lapsesi, ei se tule sinun puoleen käänytmään jos pulaan joutuu tai elämä heiluttaa. Ei 10-vuotiasta tarvitse "viihdyttää", ikävä että ajattelet noin, ole onnellinen että olet vielä kelpaavaa seuraa lapsellesi.
Sanotaanko niin, että me ollaan aina yhdessä. En kulje missään "aikuisten menoilla" tms. eli työn ja koulun ulkopuolella olen lähes koko ajan lasten saatavilla. Meillä on avoimet välit ja hyvä puheyhteys, enkä usko, että tyttö mitään ulkopuolisuuden tunnetta tuntee koskaan. Enhän todellakaan hänen kuullensa ikinä sanoisi sellaista, että tuntisi ettei ole tervetullut tms.
Mutta eikö olisi ihan normaalia, että lapsella olisi tuon ikäisenä ikäistänsä seuraa ja tekemistä heidän kanssaan? Eikä niin, että se on harvinaista herkkua ja on lähes aina kotona haluten tehdä vanhempansa kanssa jotain? Työpäivän jälkeen kaipaisin joskus mahdollisuutta hengähtää ja olla hetken omissa ajatuksissani ja tehdä jotain omaa. Kyllä siitä ikävä kyllä tulee joskus tunne, että se on "viihdyttämistä", jos ja kun toinen ei oikein keksi mitään tekemistä itsekseen tai ole koskaan ikäisessään seurassa tekemässä heille ominaisia juttuja. En tästä ajatuksesta kanna huonoa omaatuntoa, koska todellakin olen kaiken vapaa-aikani heidän käytettävissään.
Kuulostaa mukavalle, että yhteys on kunnossa. Sitten on varmaan keskustelun paikka. 10-vuotiaat on fiksuja, voihtan tuoda esille oman ajan tarpeen? Vanhemallakin on oikeus hengähtää. Tuon ikäisen kanssa voi jo hyvin sopia sääntöjä omalle ajalle, niin vahemman omalle, kuin lapsenkin omalle. Keksikää jotain, jolla lapsi viihdyttää itse itseään, kun sinä teet omia juttuja. Mistä tykkää? Kirjat? Äänikirjat? Ristikoita? Tykkääkö pelata? Virkata? Askarrella? Esimerkiksi. Onko lapsella kavereita?
Mun lapsi oli samanlainen. Kunnon pelikone auttoi asiaa, oli mielenkiintoisia pelejä, ja löytyi kavereitakin sitä kautta.
Pentu kuriin. Et tee sen kanssa yhtään mitään muuta kuin sellaisia mitä itse haluat. Kaikkein parasta on tehdä penskan kanssa kaikki kotityöt. Siinä voi samalla keskustella elämän asioista, vanhempi saa hommat tehtyä ja lapsi oppii miten tässä maailmassa eletään. Kun kaikki on tehty, voit tehdä jotain sellaista lapsen kanssa, mitä tykkäisit tehdä muutenkin. Jos jälkipolvi nurisee että hän ei saa päättää, niin sanot vaan kylmästi että niin se menee: vanhemmat päättävät ja lapset tottelevat.
Vierailija kirjoitti:
Pentu kuriin. Et tee sen kanssa yhtään mitään muuta kuin sellaisia mitä itse haluat. Kaikkein parasta on tehdä penskan kanssa kaikki kotityöt. Siinä voi samalla keskustella elämän asioista, vanhempi saa hommat tehtyä ja lapsi oppii miten tässä maailmassa eletään. Kun kaikki on tehty, voit tehdä jotain sellaista lapsen kanssa, mitä tykkäisit tehdä muutenkin. Jos jälkipolvi nurisee että hän ei saa päättää, niin sanot vaan kylmästi että niin se menee: vanhemmat päättävät ja lapset tottelevat.
Lapsi on kiltti ja hyväluontoinen, ei mikään "pentu". En hae hänelle todellakaan mitään rangaistusta tms., eihän hän sinänsä tee mitään väärää tai kiellettyä. Halusin vain näkemystä muiden samanikäisten vanhemmilta tai samanlaisen lapsen kasvattaneilta. Miten aktivoida lapsi toimimaan itsenäisemmin ja hakeutumaan kodin ulkopuolelle tai kotiinkin, mutta touhuamaan kavereiden kanssa enemmän?
Minun 8-vuotiasta tyttöä ei tartte viihdyttää, keksii vaikka kuinka paljon tekemistä itse. Piirtää, värittää, askartelee, katsoo Youtube-videoita ja lukee. Lisäksi menee kavereille ja kavereita tulee meille koulun jälkeen. Harrastuksia on muutama.
Vaikea uskoa, ettei mitään harrastuksia löytyisi kun maailma on pullollaan kiinnostavia vaihtoehtoja. Miten olisi vaikka jokin itsepuolustuslaji tai parkour?
Meidän 10-vuotias on yliseurallinen. On paljon kavereita, nytkin oli kaverifarmia 24h putkeen. Kun kaverit lähtee, singahtaa kainaloon juttelemaan. Jos lähden kävelylle, haluaa mukaan. Jos lähden hakemaan maitotölkkiä, haluaa mukaan. Ei ole asiaa, johon ei haluaisi osallistua, jos ei ole kaveria sillä hetkellä. Kun lopulta menee nukkumaan, haluaa vielä jutella ja halia. Onhan tuo suloinen lapsi ja ihanaa, että haluaa olla meidän kanssa. Onneksi on tosiaan kavereita runsaasti, muuten kyllä uuvuttaisiin.
Voitte kuvitella, kuinka raskas koronakaranteeni meillä oli.... Lapsi oli 11 päivää karanteenissa altistuksen takia ja viihdyttäminen oli non-stop. Onneksi pääsin töihin karkuun, mies oli päivätkin kotona seurana ja keksimässä tekemistä. Mies sanoi, että kun hetken halusi tehdä omiaan, tämä seisoi vieressä kyselemässä.
Sulla on vaan 1 lapsi.
Niin myös mulla. Eräs lapseni kaverin äiti (jolla vain 1 lapsi) sanoi, että nämä ovat niitä yhden lapsen perheen ongelmia. Tuo oli erittäin osuvasti sanottu.
Kyllä mun ja sun on van viihdytettävä sitä lasta, kun ei olla tehty (en pystynyt saamaan lisää) enempää lapsia. Samanikäiset sisarukset pitäisivät seura toisilleen. Joko leikkisivät yhdessä tai riitelisivät. Seuraa kuitenkin.