Miksi asut paremmin kuin sinulla on varaa?
Kommentit (18)
Tämä.
Nyt työsuhdekämpässä 41m2 kaksio ja vuokra 450 stadissa.
Jos muutan vielä yksityiselle, niin kimppakämppä ja vuokra max. 500 per nenä.
En ole vielä 17 vuoteen maksanut stadissa yli 500 vuokraa...
Hmm. Itsellä tilanne on toivottavasti väliaikainen. En joutunut työttömäksi omasta halusta, joten voit kohdistaa syytöksesi ja provosi entiseen työnantajaan.
Olen maksanut työtuloista veroja neljän vuosikymmenen ajan, eli tukenut muita huonompiosaisia. Joten eiköhän tässä voi ihan hyvällä omallatunnolla nostaa vähäistä asumistukea, ainakin kunnes löytyy uusi työ.
Ken ei töitä tee, hän ei kattoakaan ansaitse.
Mieheni on asunut tässä jo vuosia ennenkuin tulin kuvioon mukaan. Muutin hänen luokseen, vaikken ikimaailmassa voisi kustantaa tällaista asumista omalla palkallani. Pitäisikö minun sitten asua jossain yksiössä, vaikka olemme naimisissa?
En välitä siitä, että asumiseni maksaa tavallaan joku muu. Ihminen on luonnostaan itsekäs olento. Tämä järjestely käy minulle vallan hyvin juuri nyt.
Koska vuokrat on hinnoiteltu asumistuen mukaan. Jos asumistukea ei olisi, eivät vuokratkaan olisi yhtä kovat. Kaupungin asunnoissakin joissa on kahdelle lapselle omat pienet huoneet, joutuu silti hakemaan asumistukea vaikka toinen vanhempi käy töissä joka vaatii maisterintutkinnon ja toinen on työkyvyttömyyseläkkeellä kolarin jäljiltä.
Olen eläkkeellä ja mies töissä, mies maksaa kaikki asumiskulut. Eipä tuo kauheasti kuulu siitä valittavan.
Koska ihmiset vei terveyden ja väliaikaisesti työkuntoisuuden.
Koska voin ja koska se on mahdollista. Ei ole yhtään huono omatunto. Tehkää vaan lisää töitä, niin mun ei tarvii! Kiitän Suomen tyhmiä lainsäätäjiä, lisää samanlaisia eduskuntaan seuraavissa vaaleissa!
Asun 80 neliön omassa uudehkossa velattomassa rivarin päätykolmiossa, velaton jo liki 30 vuotta, aina vaihtanut isompaan ja uudempaan. Yhtiövastike 180 €/kk, sis. lämmön, veden, pihatyöt, jätehuollon ja kiint.vakuutuksen. Hyvin pystyn tuon maksamaan 1900 €/kk nettoeläkkeelläni. En valitettavasti saa mistään mitään tukea, siis rahallista.
Mies halusi ison asunnon, mulle ois riittänyt pienempikin.
Asun yksin 100 neliön rivarissa joen rannalla. Jäin tähän, kun lapset läksivät opiskelemaan. Mahtuisin pienempäänkin, mutta oma piha ja vesimaisema pitävät paikallaan. Lainaan menee enää alle 300 kuukaudessa ja yhtiövastikkeeseen 250, joten asumiskulut ovat pienemmät kuin yksiön vuokra. Lisäksi töihin on kävelymatka. Kaksi huonetta on hyvin vähäisellä käytöllä, mutta en näe järkeväksi muuttaakaan.
Mitäpä ehdotat nollatuloisille? Metsään kuusen alle muuttamista?
Oikeastaan meillä ei ole tähän asuntoon varaa, olen yh ja 3 lasta. Käyn työissä, mutta tiukassa on rahat, saamme asumistukea hieman, mutta paljon jää itsellle maksettavaksi koska vuokra on reippaasti yli rajojen.
Sijainti on minulle kuitenkin tärkeä. Lapsille hyvä lähikoulu ja palvelut vieressä. Hyvä arvostettu alue. Maksan mielellään tästä ekstraa. Arvokysymyksiä nämä ovat. En halua lähiöelämää lapsille.
Tullaan kuitenkin siinä mielessä hyvin toimeen, ei ole pulaa ruoasta tms. Joutuu kyllä rahoja laskemaan ja toimimaan budjetin varassa. Käytössä on myös avustusjärjestöjä.
Ero tuli ja jäin lasten kanssa asuntoon. Pirun kallis ylläpitää, mutta tämä on koti josta ei halua luopua.
Koska en halua muuttaa, tämä on meidän koti.