Lue keskustelun säännöt.
On se vaan kumma, etten saanut yliopistossa kavereita
29.10.2020 |
En tajua! Jäin kaikkien porukoiden ulkopuolelle. Kävin tapahtumissa ja juttelin ihmisille. Mutta huomaan, miten porukat ovat muodostuneet, eikä minulla ole niissä mitään roolia. En jaksa enää yrittää, tulee vaan niin paha mieli kun en kelpaa kenellekään. En mielestäni ole vastenmielisen ruma tai tyhmä. Ehkä olen vain sitten niin rasittava, kun täälläkin nyt avaudun. Kiva olla yksinään vieraassa kaupungissa.
Voitteko te sosiaalisesti taitavat kertoa, miten joillekin tuo kavereiden saaminen on niin helppoa?
Kommentit (2)
En tiedä mitä teen toisin kuin mitä juuri kuvailit. Mutta jotenkin vaan saan kavereita helposti.
Tykkään ihmisistä ja olen laajasti kiinnostunut, joten on helppo jutella melkein kenen kanssa vaan ja kuunnella heidän juttujaan aidosti kiinnostuneena.
Olen aidosti ruma ihminen, ja lihavakin olen ollut koko ikäni, mutten anna sen haitata. Eikä ole haitannut - kavereita on niin miehissä kuin naisissakin.
Ystävystyin juuri eilen teatterin portsarin kanssa, kun odotin miestäni ja alettiin jutella. Meen sen kanssa huomenna katsomaan yhden valokuvanäyttelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus, mutta eri yhteydessä. Parasta on jos tutustut muutaman tai edes yhden ihmisen kanssa läheisemmin niin, ettei kenenkään tarvitse esittää pirteämpää ja sosiaalisempaa kuin mitä oikeasti on.
Sitten voitte olla kaikki yhdessä. Nämä hyvät ystävät eivät löydy väkisin yrittämällä, mutta tartu tilaisuuteen kun huomaat sellaisen tulleen kohdallesi.