Minusta on surullista miten jotkut vielä luulee saavansa apua elämässä

Ja uskovat vaikkapa psykiatriakoneistoon kaikkivoipaisena ja ainoana olemassaolevana ratkaisuna normaaliin ja ohimenevään oirehtimiseen.

Tai ylipäänsä luopuvat omasta itsestään koska kyllä paperit ja tittelit nyt vaan tietää.

Itse olen joskus kysynyt tietääkö vastapuoli lempivärini.

Ei muuten sitten ikinä.

Ja se oli siinä.