Lue keskustelun säännöt.
Seurustelin 20-33 ikävuodet narsistisen ja väkivaltaisen miehen kanssa, kunnes heräsin tilanteen vääryyteen..
raunioihminen
28.10.2020 |
Ja sitten tajusinkin että koko nuoruus meni hukkaan. Älkää tehkö samaa virhettä. Arvostakaa itseänne ja lähtekää ensimmäisestä lyönnistä :'(
Kommentit (13)
Jep, olisi pitänyt lähteä vuosia sitten. Itse olen vielä suhteessa, mutta mies on ainut henkilö elämässäni enkä kestä olla yksin, eroa on kokeiltu mutta palattu aina takaisin yhteen, kai sitä sitten ansaitseekin tämän suhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, olisi pitänyt lähteä vuosia sitten. Itse olen vielä suhteessa, mutta mies on ainut henkilö elämässäni enkä kestä olla yksin, eroa on kokeiltu mutta palattu aina takaisin yhteen, kai sitä sitten ansaitseekin tämän suhteen
Mekin palasimme ja erosimme kaksi kertaa. Pelotti luopua kaikesta yhteisestä omaisuudesta. Terveys on tärkeämpi nyt kuin mökki saaristossa tai omakotitalo hyvällä asuinalueella. Nyt asun vuokrakaksiossa kaupungissa ja opettelen olemaan onnellinen :/
Vierailija kirjoitti:
Raunioilla täälläkin :( Samaa ikäluokkaa ja juuri tuli avioero narsistisen (ei diagnoosia) miehen kanssa, eikä lapsia.. Ikää 35. Ehtiikö vielä löytämään kunnnon miehen?
Ehtii :)
Olet nuori edelleen. Voit vain kuvitella miten monta Marjattaa on ollut vuosikymmeniä narsistisen perheen johtajien kanssa. YÖK!
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori edelleen. Voit vain kuvitella miten monta Marjattaa on ollut vuosikymmeniä narsistisen perheen johtajien kanssa. YÖK!
Onneksi nuorempi sukupolvi on viisaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raunioihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, olisi pitänyt lähteä vuosia sitten. Itse olen vielä suhteessa, mutta mies on ainut henkilö elämässäni enkä kestä olla yksin, eroa on kokeiltu mutta palattu aina takaisin yhteen, kai sitä sitten ansaitseekin tämän suhteen
Mekin palasimme ja erosimme kaksi kertaa. Pelotti luopua kaikesta yhteisestä omaisuudesta. Terveys on tärkeämpi nyt kuin mökki saaristossa tai omakotitalo hyvällä asuinalueella. Nyt asun vuokrakaksiossa kaupungissa ja opettelen olemaan onnellinen :/
Ainiin ja lapsia ei ole.. mies ei niitä koskaan halunnut joten taivuin hänen tahtoonsa.. nyt herää ajatus: ehkä sittenkin? mutta riittääkö aika?
10 vuotta meni minullakin, ehdit vaikka mitä vielä. Itse nyt onnellisesti uudessa liitossa ja 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raunioilla täälläkin :( Samaa ikäluokkaa ja juuri tuli avioero narsistisen (ei diagnoosia) miehen kanssa, eikä lapsia.. Ikää 35. Ehtiikö vielä löytämään kunnnon miehen?
Ehtii. Hyvä että lähdit. Älä katkeroidu, minäkin yritän. Ensimmäinen (avioliitto) kesti 12 vuotta ja siitä ihanat lapset. Erohelvetti veikin sitten seuraavat liki 10 v. Kaikkine palikoineen, mitä alan kirjallisuudesta saattoi lukea... siinä 5 vuotta sitten tapasin niin ”ihanan ja ymmärtävän prinssin” ja liki sama toistui 4 vuotta, ennen kuin silmät aukeni. Nyt hyvin varovainen ja etenen hiljalleen. Tästä tapaus 2. Kestikin ”vain” liki vuoden päästä eroon.. vieläkin omaisuuttani hänellä ja pari aiheutettua ruhjetta korjaamatta hänen jäljiltään. Mutta, nyt voin hengittää ja voin paremmin kuin koskaan. Parhaat vuodet meni paskiaisille, mutta vielä toivottavasti paljon hyvää elämää edessä. Sen päätin, ettei enää koskaan pahoinpitelyä, valehtelua, vedätystä.. Ja valitettavasti, jos siihen jää, siihen tottuu ja turtuu. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raunioilla täälläkin :( Samaa ikäluokkaa ja juuri tuli avioero narsistisen (ei diagnoosia) miehen kanssa, eikä lapsia.. Ikää 35. Ehtiikö vielä löytämään kunnnon miehen?
Ehtii. Hyvä että lähdit. Älä katkeroidu, minäkin yritän. Ensimmäinen (avioliitto) kesti 12 vuotta ja siitä ihanat lapset. Erohelvetti veikin sitten seuraavat liki 10 v. Kaikkine palikoineen, mitä alan kirjallisuudesta saattoi lukea... siinä 5 vuotta sitten tapasin niin ”ihanan ja ymmärtävän prinssin” ja liki sama toistui 4 vuotta, ennen kuin silmät aukeni. Nyt hyvin varovainen ja etenen hiljalleen. Tästä tapaus 2. Kestikin ”vain” liki vuoden päästä eroon.. vieläkin omaisuuttani hänellä ja pari aiheutettua ruhjetta korjaamatta hänen jäljiltään. Mutta, nyt voin hengittää ja voin paremmin kuin koskaan. Parhaat vuodet meni paskiaisille, mutta vielä toivottavasti paljon hyvää elämää edessä. Sen päätin, ettei enää koskaan pahoinpitelyä, valehtelua, vedätystä.. Ja valitettavasti, jos siihen jää, siihen tottuu ja turtuu. Voimia.
Mun pahin pelkoni on se, että seuraava olisi myös narsisti ja edellistä pahempi. Saako kysyä, oliko toisen suhteen alussa mitään mistä olisi pitänyt hälytyskellojen soida?
Raunioilla täälläkin :( Samaa ikäluokkaa ja juuri tuli avioero narsistisen (ei diagnoosia) miehen kanssa, eikä lapsia.. Ikää 35. Ehtiikö vielä löytämään kunnnon miehen?