Lue keskustelun säännöt.
Onko raskaus saanut sinut ajattelemaan kuolemaa?
28.10.2020 |
Itse nimittäin olen raskauden myötä tullut ajatukseen, että olen valmis kuolemaan. Onko tällainen normaalia? En siis ole mitenkään itsetuhoinen tai kuolemankaipuinen, mutta ajattelen kuolemaa mahdollisena raskauden lopputuloksena ja ajatus ei haittaa vaan tuntuu suorastaan luontevalta.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
No juu, esikoista odottaessa, mutta sinä vuonna Suomessa kuolikin 7 naista synnytykseen/komplikaatioihin.
Oliko se sinulla lähinnä pelkoa näistä muiden kuolemista johtuen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No juu, esikoista odottaessa, mutta sinä vuonna Suomessa kuolikin 7 naista synnytykseen/komplikaatioihin.
Minä vuonna näin on käynyt?
Itse en ole kyllä ajatellut omaa kuolemaa raskauden aikana. Pelännyt olen kyllä vauvan kuolemaa.
Onko kuolemaan suhtautuminen aplla muuttunut raskauden myötä? Toivotko kuolevasi vai onko se sellaista elämän ja kuoleman hyväksymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juu, esikoista odottaessa, mutta sinä vuonna Suomessa kuolikin 7 naista synnytykseen/komplikaatioihin.
Minä vuonna näin on käynyt?
Itse en ole kyllä ajatellut omaa kuolemaa raskauden aikana. Pelännyt olen kyllä vauvan kuolemaa.
Onko kuolemaan suhtautuminen aplla muuttunut raskauden myötä? Toivotko kuolevasi vai onko se sellaista elämän ja kuoleman hyväksymistä?
En toivo kuolemaa, mutta se tuntuu ajatuksena hyvin luontevalta. En ole aiemmin suhtautunut kuolemaan "positiivisesti" vaan pelolla. Ap.
Ei lähinnä mietin itseni tappamista kun tulin toista kertaa raskaaksi. Sitten mietin aborttia, mutta se homma ei mennyt putkeen ja nyt minulla on aikuinen lapsi joka on vihainen kun hänen oli pakko syntyä. Että silleen. Kai ne kaikki tunteet jostain kertoo.
Ap hae apua ajoissa! Et ole hyvä äiti tulevalle lapsellesi jos haluat kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap hae apua ajoissa! Et ole hyvä äiti tulevalle lapsellesi jos haluat kuolla.
Ettekö te osaa lukea? Sanoin, ettei ole _halua_ kuolla! Kuolema tuntuu silti yhtäkkiä luonnolliselta osalta elämää ja olen siihen tarvittaessa valmis! Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kai pelätään kuolemaa tässä yhteydessä. Halusin vain tietää, kokevatko muut vastakkaisia tunteita, mutta ei näköjään. Ap.
Mulla ollut tuo myös raskaudesta asti, eli jotenkin mielessään joutui pohtimaan niin syvästi sen vaihtehdon, että tähän voi itse kuolla, tai lapsi voi kuolla, että kuoleman ajatuksen kanssa tuli jonkinlainen sopu alun ahdistuksen jälkeen. SIitä asti on tuntunut ettei kuolemassa ole mitään kauheaa ja se tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa. Joten ihan ok vaikka se tulisi jo tänään. Olen jo joka tapauksessa ollut todella paljon onnekkaampi kuin moni muu, kun olen elänyt jo 35 vuotta ja kahdesti lisääntymään päässytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juu, esikoista odottaessa, mutta sinä vuonna Suomessa kuolikin 7 naista synnytykseen/komplikaatioihin.
Minä vuonna näin on käynyt?
Vuonna 2004, raskausmyrkytykseen kuoli osa heistä, hoitosuosituksia muutettiinkin sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo joka tapauksessa ollut todella paljon onnekkaampi kuin moni muu, kun olen elänyt jo 35 vuotta ja kahdesti lisääntymään päässytkin.
Tässä taas nähdään mitä lisääntynyt nainen pitää elämänsä saavutuksina. Ei jessus. Newsflash: se että saat lapsen puskettua alapäästäsi ei ole mikään erikoinen saavutus, tyhminkin pystyy sikiämään jos vehkeet toimii ja saa kerran seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm onkohan tuo ajatus alkusoittoa siitä mitä monille äideille tulee, että tavallaan alkaa elää lapsensa kautta niin paljon että omalla itsellä, elämällä ja hengellä ei ole enää mitään väliä, ollaan valmiita kuolemaan suunnilleen sikiönkin puolesta. Sellainen pyhä epäitsekkyys. Eli susta tulee just hyväksyttävä nykyäiti.
No juu, esikoista odottaessa, mutta sinä vuonna Suomessa kuolikin 7 naista synnytykseen/komplikaatioihin.