Onko sinun vaikea myöntää itsellesi, että nykyinen puolisosi ei ole elämäsi paras seksikumppani?

Seksi ei ole koko elämä. Riippuu mitä siinä toisessa vaakakupissa on. Ei voi saada täydellistä ihmissuhdetta.

Ei kyllä olen käyttänyt tärkeintä seksitaitoani, taitoa puhua ja kyllä nyt saan elämäni parasta seksiä :D Ja olin sentään lähes 40v, kun tämän suhteen aloitin, että mies jos toinenkin tuli koettua.

No todellakin olisi ongelma. Itselle seksi ja intohimo on niin olennainen osa parisuhdetta, että en kyllä voisi tuollaista tilannetta omalle kohdalle. Varmasti jotenkin kaihertaisi suhteessa, jos aiemmin olisin saanut merkittävästi parempaa seksiä.

Yksinkö se mies sitä seksiä harrastaa?

Vierailija kirjoitti:

No todellakin olisi ongelma. Itselle seksi ja intohimo on niin olennainen osa parisuhdetta, että en kyllä voisi tuollaista tilannetta omalle kohdalle. Varmasti jotenkin kaihertaisi suhteessa, jos aiemmin olisin saanut merkittävästi parempaa seksiä.

Olet varmaan kovin nuori tai kokematon vielä..? Tämä nyt on naisten kohtalo nykypäivänä. Ja sitten vielä valitetaan, että miehet tyytyvät....

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole koko elämä. Riippuu mitä siinä toisessa vaakakupissa on. Ei voi saada täydellistä ihmissuhdetta.

TÄYSIN samaa mieltä. Kun vihdoin olen saanut tasapainoisen, luotettavan ja rakastavan kumppanin ei kyllä käy mielessäkään harmitella sitä, että joskus jonkun toisen kanssa seksi on ollut parempaa. Ennen tämän keskustelun lukemista ei ole käynyt mielessä edes ajatella koko asiaa.

Puhutaanpa nyt ihan todennäköisyyksistä: jos ajatellaan, että henkilö on harrastanut ennen avioliittoa keskimäärin varmaankin n. 10 ihmisen kanssa seksiä, on 10% todennäköisyys, että juuri hän on se paras seksikumppani. Tämän pohjalta kyllä väittäisin, että valtaosa suomalaisista voi todeta, että oma puoliso ei todellakaan ole se elämän paras seksikumppani. Joten tämän nyt ei varsinainen tabu olla.

Nykyisessä suhteessa on ihan kirkkaasti parempaa seksiä kuin missään aiemmassa, ja luultavasti tulevassakaan. Muuten se onkin surkeampi lähes kaikilta muilta osa-alueilta. Olen rakastanut, arvostanut ex-miestäni paljon enemmän kuin nykyistä. Kun tämä suhde on historiaa, olen valmis keskinkertaiseen seksielämään, jos suhteessa on aitoa lämpöä ja rakkautta.

Parasta intiimielämä on ollut ensirakkauteni kanssa. Olimme nuoria, vähän yli parikymppisiä, ja vastarakastuneita. Nykyisen mieheni kanssa aloin olla vasta lähes nelikymppisenä ja onhan se nyt erilaista kuin nuorena. Hänessä on kuitenkin muita hyviä puolia. Ajattelen myös, että ehkä suurin tekijä ensirakkauden kanssa oli ikä: nuoruuden viaton rakastuminen, missä kummallakaan ei paljon vielä elämän taakat paina ja hormonit hyrrää. Sai aika vapaasti nauttia toisistaan. Nyt on molemmilla kaikenlaisia vastuita ja murheita elämässä, ne vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään ja parisuhteeseen. Seksi ei kyllä enää itsellekään ole läheskään yhtä tärkeää kuin nuorempana.

Nopeasti asiaa mietittyäni sanoisin, että mieheni on ehkä elämäni kolmanneksi paras rakastaja ja hänen peniksensä on ehkä kuudenneksi paras kokemani penis. Silti aion olla hänen kanssa loppuikäni onnellisena. Mitä tästä voimme päätellä?

Exällä oli isompi muna ku nykyisellä. Mutta seksi oli tosi huonoa. Klassikko: luuli, että iso kikkeli riittää naiselle. Seksi sattui enkä koskaan tullut.

Luulin saaneeni hyvää seksiä fwb-tyypeiltäni ja aikaisemmissa suhteissa ja kun nykyisen tapasin, hän oli kovin kokematon itseeni verrattuna. Mutta vasta nyt kun tunteet todella on erittäin syvät, vaikka seksi tavallaan ei aina vedä vertoja tiettyihin kertoihin tai ihmisiin, seksi silti vasta nyt on oikeasti aivan mahtavaa. Ehkä niiden syvien tunteiden vuoksi se tuntuu erittäin hyvälle, vaikka ei aina yksittäisiä hyviä panoja voitakaan.

Ei ollut vaikeaa myöntää tuota eksien kanssa, mutta nykyisen kanssa se olisi valhe. Saan parempaa seksiä kuin mitä edes koen ansaitsevani.

Ei? Elämäni ”paras” seksikumppani näkyy nykyisin hengaavan jonkun pokemallin kanssa, eikä hänestä ikinä koskaan olisi perhe-elämään. Minä taas haluan elää näin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä suhteessa on ihan kirkkaasti parempaa seksiä kuin missään aiemmassa, ja luultavasti tulevassakaan. Muuten se onkin surkeampi lähes kaikilta muilta osa-alueilta. Olen rakastanut, arvostanut ex-miestäni paljon enemmän kuin nykyistä. Kun tämä suhde on historiaa, olen valmis keskinkertaiseen seksielämään, jos suhteessa on aitoa lämpöä ja rakkautta.

Tuo kertoo, että sinulla on ehkä naiseksi vähän harvinaisempi tapa suhtautua seksiin. Ainakaan minä en todellakaan voisi nauttia seksistä miehen kanssa, jota en erityisemmin arvostaisi. Miten sinä pystyt?

No sanoisin että seksin pitää olla riittävän hyvää, sittenhän sitä voi kehittää paremmaksi kumppanin kanssa. Jokaisella on oma tyyli sängyssä, mutta kaikki ovat kuuntelutaitoisia, pitää vaan kertoa mitä haluaa. Itse en valitsisi koko elämän puolisoa seksitaitoja priorisoimalla. Muut asiat ovat tärkeämpiä, luottamus, uskollisuus, perhekeskeisyys, jne. Kokemusta on että ”parhaimmat” seksitaidot ovat kenties niillä, joilla on kokemusta naisista eniten. Ja usein he eivät ole niitä uskollisimpia tapauksia.

En olisi pitkässä parisuhteessa, jos se ei olisi myös paras seksisuhde, joka minulla on ollut.

Parisuhteet ovat minulle erittäin helppoja ja luontevia, joten ei ole koskaan tarvinnut miettiä kompromissia näin tärkeässä asiassa. Tasapainoinen, rakastava ja sujuva yhteiselo on täysi itsestäänselvyys, ei jotakin, millä voisi korvata puutteet seksissä.

Voin myöntää, että puolisoni on sekä huonoin että paras seksikumppanini.

Vierailija kirjoitti:

Ei? Elämäni ”paras” seksikumppani näkyy nykyisin hengaavan jonkun pokemallin kanssa, eikä hänestä ikinä koskaan olisi perhe-elämään. Minä taas haluan elää näin.

Anna?

Vierailija kirjoitti:

Tasapainoinen, rakastava ja sujuva yhteiselo on täysi itsestäänselvyys, ei jotakin, millä voisi korvata puutteet seksissä.

No sinulla on kyllä hyvä tuuri ihmissuhteissa sattunut, jos nuo nuo on itsestäänselvyyksiä. Mutta takuulla on paljon myös meitä, joilla noin hyvä tuuri ei ole ollut. Ja tässä tilanteessa ei kyllä kävisi mielessäkään valittaa, jos seksi nyt ei sitä kaikkein parhainta ole.