Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä tehdä
04.06.2009 |
Minulla on pulma enkä tiedä miten selvitä siitä. Olen 23-vuotias ja odotan lasta 48-vuotiaalle miehelle, jonka kanssa olen jo lopettanut suhteen. Raskaaksi tuleminen oli vahinko, mutta päätin silti pitää lapsen. Mies on valmis kantamaan vastuunsa ja osaallistumaan niin paljon kun vain hänen sallin.
Itse en kumminkaan haluaisi hänen osaallistuvan paljon, koska tilanne on monella tapaa täysin mahdoton. Perheeni ei ole valmis hyväksymään tätä miestä osaksi elämäämme, ja koska minulla on hyvin läheinen suhde perheeseeni, niin tämä on kannaltani hyvin merkittävä asia. Ja vaikka he joskus tottuisivat ajatukseen että tämä mies on todella lapseni isä, niin en silti haluaisi häntä tekemisiin perheeni kanssa missään tilanteissa, esim. lapsen juhliin tai kesämökillemme käymään. Häpeän ikäeroamme suuresti ja tiedän miten kiusallisia nämä tilanteet tulisi kaikille olemaan.
Myös miehen vanhemmat ovat lähes 80-vuotiaita! En voi edes ajatella että he tulisivat kaikki esimerkiksi lapsen kastejuhlaan missä oma sukuni on koolla.
Mies ei tunnu käsittävän lainkaan että häpeän häntä ja hänen perhettään enkä halua heitä tekemisiin oman perheeni kanssa. Ikinä. Mutta koska meillä on vielä hyvät välit (ja toivoisin asian säilyvän niin jo lapsen kannalta), en haluaisi möläyttää sitä hänelle. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (4)
Itselläni oli seitsemäntoista vuotta vanhempi puoliso, eikä ikäero koskaan ollut mikään juttu.
Mutta mitä voit tehdä - no, synnyttää lapsen, kasvattaa hänet, antaa isän osallistua sen verran kuin osallistuu. Ei tarvitse kyläillä sukulaisissa, ei tarvitse kutsua juhliin tai osallistua niihin. Jos lapsen isä haluaa tutustuttaa lapsen omiin vanhempiinsa (lapsellehan se olisi vain rikkaus), se on hänen vastuullaan, eikä sinun tarvitse olla niissä tilanteissa mukana. Lapsen isä voi tavata lasta omassa kodissaan tai sinun kodissasi, ei häntä tarvitse kesämökeille pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että sinulle on tulossa vauva, onnea! Ymmärrän häpeäsi, mutta kun raskaus ja vauva ovat sen verran upeita asioita, ne menevät senkin ylitse. Sillä ei ole väliä, mitä perheesi sanoo. Ja jos olette läheisiä, he rakastavat tätä lasta viimeistään hänen synnytyyään. Kukapa voisi olla rakastamatta pientä viatonta nyyttiä? Vanhempien virheet eivät voi olla hänen syytään. Älä kosta vauvallesi omia tai sukusi tuntoja, ajattele siis positiivisesti, että tämä on SINUN oma vauvasi, sinulle annettu. Ja miten ihanaa, että sillä on isä, joka on valmis ottamaan vastuuta. Onnea vielä!
ristiäiset sinun kotona ja seuraavana päivänä nimiäiset miehen kotitilalla
vaikka hän olisi satavuotias. jossain vaiheessa olet hänet kuitenkin sänkyysi kelpuuttanut ja nyt on aika kantaa seuraukset.