Imetys meni pieleen masennuksen takia

En olisi koskaan arvannut että itselleni kävisi näin. Sain esikoiseni 1,5kk sitten ja olemme nyt siirtyneet kokonaan korvikkeeseen. Syitä siihen on monia ja yritän listata jotain nyt tähän.

Olen tunnistanut itsessäni monia synnytyksenjälkeisen masennuksen oireita ja on ollut vaikea rakentaa kiintymyssuhdetta lapseen. Välillä on tuntunut etten rakasta häntä tarpeeksi/oikein ja olen potenut siitä huonoa omatuntoa. Kaiken kaikkiaan olen ollut masentunut ja itkuinen enkä koe vieläkään olevani oma itseni.

Synnytys jätti mielen lisäksi alakertani huonoon kuntoon ja haavojen paraneminen oli tuskaista ja hidasta. Väliliha leikattiin ja silti sain lisäksi useita repeytymiä. Istuminen oli alkuun mahdottomuus ja se sekä kovat kivut vaikeuttivat vauvan nostelua ja imetystä.

Sairaalassa painostettiin ja pakotettiin imettämään vaikka maito ei ollut vielä noussut. Siitä muistona paha mieli ja kipeät rinnanpäät sekä traumat naama punaisena nälkäänsä huutavasta lapsesta. Lisämaitoa sai anoa ja sitä tuotiin pitkin hampain. Tämä kaikki aiheutti häpeää ja tietysti syytin itseäni koska kroppa ei toiminut niin hyvin/nopeasti kuin olisi vissiin pitänyt.

Kotiuduimme alepan kautta ja korvikepullo kaapissa toi mielenrauhaa. Imetin alkuun ainoassa asennossa jonka osasin eli kyljellään (kokeilin imetystyynyä mutta en vain osannut) ja välillä vauva sai hyvän otteen ja välillä ei. Apuna oli myös nännikumi sekä imetysapulaite. Maito nousi lopulta muutaman päivän päästä hienosti mutta itseäni imetys ahdisti suunnattomasti. Pumppasin kuitenkin paljon ja pulloruokinta sujui hyvin.

Vuotava ja kipeä alapää, hormonit, väsymys ja epävarmuus masennuksen kanssa olivat mulle jo ihan tarpeeksi. Vuotavat, kipeät tissit siihen päälle märkine liiveineen, paitoineen ja lakanoineen meinasivat viedä viimeisenkin järjen, joten en vain enää jaksanut imettää. Annoin olla. Jatkoin silti pumppaamista mutta lopulta pumppauskerratkin harvenivat ja korvikkeen määrä kasvoi (vauva syö helposti 125ml kerralla). Nyt kun pumppaan maitoa tulee puolen tunnin sessiolla yhteensä 20ml.

Toivoisin että pääsisin ajassa taaksepäin. Koen syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa ja tiedän että varmaan annoin liian helposti periksi. Voimavarat ei vain riittäneet. Neuvolassa valehtelen että imetän ja että hyvin menee.

Muita äitejä, joilla oli synnytyksenjälkeinen masennus? Kuinka selvisitte ja kuinka kauan toipuminen vei? Imetittekö te lastanne?