Lue keskustelun säännöt.
Haluan palata Suomeen, mies ei haluaisi muuttaa
24.10.2020 |
Siinähän se otsikossa on pähkinänkuoressa. Olen asunut kymmenisen vuotta ulkomailla ja olen naimisissa. Asutaan nyt miehen kotimaassa jossa ei sinänsä mitään vikaa - täällä on turvallista, Suomi muutaman tunnin lentomatkan päässä, olen oppinut paikallisen kielen ja ollaan kumpikin vakitöissä.
Nyt elämän ns. "isojen kysymyksien" äärellä (oma asunto, lapsien hankinta, jne.) ollaan kuitenkin alettu myös pohtimaan asuinmaata. Minä haluaisin palata Suomeen, koska
- Mulla on läheisemmät suhteet omaan perheeseeni ja sukuuni kuin mitä miehellä; lapsiperheen turvaverkko olisi taattu jne.
- Kaipaan omaa rauhaa ja tilaa hengittää, mitä täältä on vaikea löytää. Tarvitsen näitä vastapainoksi arjelle ja nyt se on mahdollista vain muutaman viikon verran vuodessa.
Mies ei taas haluaisi muuttaa, koska
- Joutuisimme ns. aloittamaan alusta - täällä meillä on jo koti ja työurat, ja varsinkin miehelle tulisi aluksi olemaan vaikeaa työllistyä uudelleen, kun täytyisi oppia uusi kieli jne.
- Miehen isä on vakavasti sairas. Sairaus on kuitenkin ns. remissiovaiheessa eikä ole enää useaan vuoteen pahentunut. Jos hyvä tuuri käy, ei hän tule tämän sairauden takia menehtymään. Mies ei kuitenkaan haluaisi muuttaa kauas isästään, koska jos tilanne yhtäkkiä pahenisikin...
Ollaan pattitilanteessa, sillä rakastetaan toisiamme ja meillä on muutenkin oikein toimiva avioliitto. Mies on tähän saakka pitänyt ns. "löysässä hirressä" toteamalla, ettei pistäisi hanttiin jos muutettaisiin Suomeen JOSKUS... Mutta milloin? Ei osaa vastata. Samaan aikaan hän haluaisi kuitenkin keskustella perheenlisäyksestä ja mahdollisesta oman kodin hankinnasta. :( Korona ei ole auttanut asiassa ollenkaan.
Mitä te tekisitte?
Kommentit (72)
Kyllä se siinä vaiheessa haluaa Suomeen muuttaa kun lasten koulutuksesta pitää alkaa maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eipä tuossa ole muita vaihtoehtoja kuin sinun miuttaa Suomeen yksin tai tyytyä jäämään sinne. Hankala sen miehen olisi oppia suomenkieli ja työllistyä. Olisi aika kauan onneton, ennenkuin pääsisi mukaan yhteiskuntaan...
Älkää muuttako tänne jos pystytte maksamaan lapsesta aiheutuvat kulut ja etenkin lapsen koulutuksen siellä toisessa maassa. Olen asunut ulkomailla, ja joka päivä suren sitä, että olen nyt jumissa Suomessa. Jos olet asunut jo vuosia muualla, niin kyllästyt Suomen elämäntapaan alta aikayksikön.
Älkää hullut jättäkö vakituisia työpaikkoja ja todennäköisesti korkeampaa elintasoa, miten luulette tässä taloustilanteessa työllistyvänne uudelleen ja vieläpä Suomessa? Kuulostaa siltä että miehesi ei ole halukas muuttamaan ja tietää jo ettei välttämättä sopeutuisi, kun taas sinä olet jo kymmenen vuotta integroitunut.
Ettekö pysty muuttamaan rauhallisemmalle alueelle, pienempään kaupunkiin tms. Vai mitä on tämä oma rauha, jota et pysty saamaan kuin Suomessa?
Ilman turvaverkkoja on vaikka kuinka moni perhe Suomessakin ja (erityisesti jos elintaso on korkeampi) sitä ongelmaa voi tiettyyn rajaan asti ratkaista rahallakin, kun taas työttömyyttä ja sopeutumisvaikeuksia ei.
Asun itse perheineni ulkomailla työni takia ja tunnen paljon kahden kansallisuuden perheitä, jotain perspektiiviä asiaan siis on.
Voisiko teillä toimia jokin puolittainen ratkaisu? Hankitte pienen asunnon Suomesta ja käytte olemassa täällä aina vähän aikaa kerrallaan. Nythän etätyöt ovat yleistyneet, niin ei välttämättä ole väliä missä olette.
Monissa maissa töistäkin saa muutaman kuukauden sapattivapaata kerrallaan. Eli voittehan elää niinkin että teette välillä enemmän töitä, säästätte rahaa ja elelette sitten joko Suomessa tai miehen kotimaassa muutaman kuukauden niillä rahoilla.
Jos hankitte lapsen niin ei siinä tarvitse ennen lapsen kouluunmenoa päättää missä asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää kysymys, miksi miehen olisi hankalampi oppia suomen kieli kuin ap:n oli oppia miehen kotimaan kieli.
Vai väittääkö joku, etteivät miehet kykene oppimaan vieraita kieliä?
Vierailija kirjoitti:
Älkää hullut jättäkö vakituisia työpaikkoja ja todennäköisesti korkeampaa elintasoa, miten luulette tässä taloustilanteessa työllistyvänne uudelleen ja vieläpä Suomessa? Kuulostaa siltä että miehesi ei ole halukas muuttamaan ja tietää jo ettei välttämättä sopeutuisi, kun taas sinä olet jo kymmenen vuotta integroitunut.
Ettekö pysty muuttamaan rauhallisemmalle alueelle, pienempään kaupunkiin tms. Vai mitä on tämä oma rauha, jota et pysty saamaan kuin Suomessa?Ilman turvaverkkoja on vaikka kuinka moni perhe Suomessakin ja (erityisesti jos elintaso on korkeampi) sitä ongelmaa voi tiettyyn rajaan asti ratkaista rahallakin, kun taas työttömyyttä ja sopeutumisvaikeuksia ei.
Asun itse perheineni ulkomailla työni takia ja tunnen paljon kahden kansallisuuden perheitä, jotain perspektiiviä asiaan siis on.
Täällä asutaan pienemmissäkin kaupungeissa kuin sillit purkissa. Jos muuton myötä yritettäisiin saada sitä omaa tilaa ja rauhaa, niin jouduttaisiin joko maksamaan itsemme kipeiksi tai muuttamaan niin "kauas", että työmatkat muuttuisivat mahdottomiksi (tai täytyisi yrittää etsiä uusi työ sieltä pienestä pitäjästä).
Niin ja mies ei haluaisi muuttaa täällä maalle, juuri näiden syiden takia. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko seurannut paljon Suomen uutisia tai ollut tekemisissä tuttujen kanssa?
En suoraan sanottuna ymmärrä miksi nainen joka on päässyt pois Suomesta, haluaa yleensäkään takaisin. Mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hullu tänne haluaa muuttaa😯
Tervetuloa kokeilemaan, saatte lapset ja eroatte pari vuotta myöhemmin. Jäät yksinhuoltajaksi ja mies todennäköisesti palaa kotimaahansa.
Töitä täällä ei ole ja elämä on ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko teillä toimia jokin puolittainen ratkaisu? Hankitte pienen asunnon Suomesta ja käytte olemassa täällä aina vähän aikaa kerrallaan. Nythän etätyöt ovat yleistyneet, niin ei välttämättä ole väliä missä olette.
Monissa maissa töistäkin saa muutaman kuukauden sapattivapaata kerrallaan. Eli voittehan elää niinkin että teette välillä enemmän töitä, säästätte rahaa ja elelette sitten joko Suomessa tai miehen kotimaassa muutaman kuukauden niillä rahoilla.
Jos hankitte lapsen niin ei siinä tarvitse ennen lapsen kouluunmenoa päättää missä asuu.
Ollaan pohdittu tätäkin vaihtoehtoa - ihanteellista olisi jos voitaisiin asua tyyliin puolet vuodesta Suomessa ja puolet täällä. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu mun työpaikka, vaikka teenkin toimistotöitä niin meillä on johto sen verran "vanhanaikainen", että on etätöitä vastaan. Väännetään just parhaillaan mahdollisuudesta tehdä max. 1 päivä viikossa etätöitä.
Sapattivapaista en uskalla edes haaveilla... Hyvä kun saan otettua kolme viikkoa kesälomaa kerrallaan.
Tämä saattaisi toki parantua työpaikan vaihdolla, kuka tietää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi vielä. Suomen työtilanne on aika heikko. Odottaisin lasten kouluikään ja muuttaisin vasta sitten. Mites mökki Suomesta, mihin pääsisi aina lomilla chillailemaan. Nyt on paljon tullut ja tulossa kivoja kesämökkejä/ pieniä maatiloja myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi ei tee automaattisesti hyvää kaikille eikä miehellesi. On kylmääkin. Miehen isä tarvitsee miestäsi ja tottakai se merkitsee hänelle. Sinä taas tunnet voivasi hyvin suomessa. Jos ero ei ole mitenkään mahdollinen, ehkä voit matkustaa suomeen joka vuosi tietyksi ajaksi ja katsoa pettääkö mies sillä aikaa. Onko mahdollista asua rauhallisella alueella siellä ilman, että muutatte maalle kokonaan, entä pienempi kaupunki. Onko se maa jossa asut vaarallinen kaukomaa vai länsimaa. Vaarallisesta olisi helppo lähteä. Mikä maa on lapsille paras vai onko teillä vaan liian erilaiset toiveet asuinmaasta ettei se toimi. Joskus erotaan hyvästäkin kumppanista, jos riskit ovat liian suuret esim sota-alue, rikollisuus, liikenneriskit tai kiihkouskot.
En suosittele. Mulla oli myös samanlaisia ajatuksia, kun asuimme ulkomailla. Muutimme takaisin Suomeen ja kyllä kadun sitä. En ymmärrä miten tätä suomen ”mahtavaa” koulua ylistetään. Se riippuu niin siitä luokasta, mille sattuu menemään ja millainen opettaja on. Edellinen luokka lapsella oli aivan kauhea, siellä osa lapsista piti kuulosuojaimia tunneilla kun meteli oli niin kova, että ei muuten pystynyt keskittymään. En tiedä missä maassa asutte, mutta jos lapsen koulutukseen voi panostaa rahallisesti, on se varmasti paras vaihtoehto. Miehellä on mennyt yli vuosi oppia kieli ja kyllä se vaan niin on, että vaikka minä puhun hänen äidinkieltä, jos kieli on ns. Yleinen (englanti, Espanja, Ranska) on siinä järkeä opiskella sitä, mutta mut ihmettä suomella tekee. Mieheni ei siis ole työllistynyt tänne, eikä oikein kotiutunutkaan. Suomalaiset on juroja, eivät ole ystävällisiä, ovat jopa töykeitä sellaisen mielestä, joka tottunut kohteliaampaan kanssakäymiseen. Miettisin siis kyllä kaksi kertaa, ennen kuin muuttaisin takaisin. Tosin luontoa täällä riittää ja onneksi ei niin kamalaa ollut Koronan takia, mutta siihen se jääkin. Lisäksi suomi on yksi kalleimmista maista asua, ainakin pääkaupunkiseutu.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Mulla oli myös samanlaisia ajatuksia, kun asuimme ulkomailla. Muutimme takaisin Suomeen ja kyllä kadun sitä. En ymmärrä miten tätä suomen ”mahtavaa” koulua ylistetään. Se riippuu niin siitä luokasta, mille sattuu menemään ja millainen opettaja on. Edellinen luokka lapsella oli aivan kauhea, siellä osa lapsista piti kuulosuojaimia tunneilla kun meteli oli niin kova, että ei muuten pystynyt keskittymään. En tiedä missä maassa asutte, mutta jos lapsen koulutukseen voi panostaa rahallisesti, on se varmasti paras vaihtoehto. Miehellä on mennyt yli vuosi oppia kieli ja kyllä se vaan niin on, että vaikka minä puhun hänen äidinkieltä, jos kieli on ns. Yleinen (englanti, Espanja, Ranska) on siinä järkeä opiskella sitä, mutta mut ihmettä suomella tekee. Mieheni ei siis ole työllistynyt tänne, eikä oikein kotiutunutkaan. Suomalaiset on juroja, eivät ole ystävällisiä, ovat jopa töykeitä sellaisen mielestä, joka tottunut kohteliaampaan kanssakäymiseen. Miettisin siis kyllä kaksi kertaa, ennen kuin muuttaisin takaisin. Tosin luontoa täällä riittää ja onneksi ei niin kamalaa ollut Koronan takia, mutta siihen se jääkin. Lisäksi suomi on yksi kalleimmista maista asua, ainakin pääkaupunkiseutu.
Pysyttekö Suomessa vai palaatteko takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, miksi miehen olisi hankalampi oppia suomen kieli kuin ap:n oli oppia miehen kotimaan kieli.
Vai väittääkö joku, etteivät miehet kykene oppimaan vieraita kieliä?
Eiköhän tuossa ole kyse siitä että ap on jo oppinut kielen, mitä ikinä ongelmia ennen sitä oli on jo takana päin, nyt olisi edessä toinen vastaava urakka jos tulisivat Suomeen. Kaikki tämä on menetettyä aikaa ja resursseja, ap on sen hinnan kuitenkin jo maksanut joten sen perään on turha itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko teillä toimia jokin puolittainen ratkaisu? Hankitte pienen asunnon Suomesta ja käytte olemassa täällä aina vähän aikaa kerrallaan. Nythän etätyöt ovat yleistyneet, niin ei välttämättä ole väliä missä olette.
Monissa maissa töistäkin saa muutaman kuukauden sapattivapaata kerrallaan. Eli voittehan elää niinkin että teette välillä enemmän töitä, säästätte rahaa ja elelette sitten joko Suomessa tai miehen kotimaassa muutaman kuukauden niillä rahoilla.
Jos hankitte lapsen niin ei siinä tarvitse ennen lapsen kouluunmenoa päättää missä asuu.
Ollaan pohdittu tätäkin vaihtoehtoa - ihanteellista olisi jos voitaisiin asua tyyliin puolet vuodesta Suomessa ja puolet täällä. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu mun työpaikka, vaikka teenkin toimistotöitä niin meillä on johto sen verran "vanhanaikainen", että on etätöitä vastaan. Väännetään just parhaillaan mahdollisuudesta tehdä max. 1 päivä viikossa etätöitä.
Sapattivapaista en uskalla edes haaveilla... Hyvä kun saan otettua kolme viikkoa kesälomaa kerrallaan.Tämä saattaisi toki parantua työpaikan vaihdolla, kuka tietää.
Ap
Teidän kannattaa miehen kanssa istua alas joku viikonloppu ja oikein laittaa paperille, miten haluatte elää. Kummankin pitää listata ne tärkeät asiat, koska teidän on fiksua hahmottaa mitä toinen haluaa. Nythän emme tiedä, onko väljemmäs muuttaminen enemmän sun projekti vai ei, jne.
Tehkää suunnitelma seuraavaksi 5 vuodeksi ja sitten sen jälkeen olettaen että teillä on lapsi. Eli ekat 5 vuotta voisi olla ns. puolittainen suunnitelma, asutten sekä siellä että Suomessa osan vuotta. Silloin pikkuhiljaa voitte rakentaa elämää Suomessakin, eli jos 5 vuoden loputtua pitää päättää lapsen takia että asutte vain yhdessä maassa, sitten teillä olisi jonkinlainen elämä kummassakin vaihtoehdossa.
Sitten miettikää mitä ensimmäisen 5 vuoden suunnitelma vaatisi toteutuakseen. Sinähän voisit työskennellä suomalaiselle yritykselle, jolle etätyö olisi okei. Jne...
Rahan säästäminen kannattaa aloittaa viimeistään nyt (jos ette ole vielä aloittanut), koska rahan avulla on mahdollisuus tehdä eri ratkaisuja.
Kyllä on miestäsi kohtaan todella epäoikeudenmukaista vaatia häntä muuttamaan Suomeen. Käytännössä vaadit häntä luopumaan urastaan. Ainoastaan siten se voisi olla järkevää, että hän hakee nykyisestä kotimaastaan suomalaisia työpaikkoja, ja vasta sitten kun tulee valituksi muutatte Suomeen.
Jatkaisin keskustelua miehen kanssa ja perustelisin hänelle huolellisesti, miksi haluaisin muuttaa.