Olen niin kateellinen etätyöntekijöille.
Miksi en lukenut alaa, missä voisin etäillä villasukat jalassa täällä kotona? Nyt ei ole rahaa opiskella kun lainat painaa päälle plus olen jo vanha. Pakko olla töissä alalla missä sairastumisen riski todella iso. Ja siis kaiken sairastamisen, ei vain koronan. Kyllä pännii. Sanokaa ettei se ole niin kivaa miltä kuulostaa.
Kommentit (59)
Siinä on hyvät ja huonot puolet. Kotona olo on monella tapaa rennompaa, mutta pidemmän päälle yksinäistä jopa introvertille. Työpäivän ja vapaa-ajan välillä ei ole kunnollista siirtymää ja itsellä ainakin työasioista irrottautuminen tuntuu etänä ollessa vaikeammalta. Parasta olisi jos voisi olla pari päivää viikosta toimistolla ja loput etänä.
No tähän turtuu aika äkkiä, eikä tätä osaa enää arvostaa. Työkamat pyörivät pakostakin tiellä, pelkkä vaatekaapin, jossa työtavaroita säilytän, avaaminen muistuttaa työmaasta, jolle ei vain tule loppua. Työstressiä ei siis pääse fyysisesti pakoon. Esimiehillä on ihmeellinen oletus, että kykenen olemaan tavoitettavissa 24/7 ja hoitamaan pikaisesti työtehtäviä vaikka lauantai-iltana, "kun onhan sulla sähköposti siinä käden ulottuvilla".
Lisäksi työkaverit ovat jääneet etäisiksi, eikä minulla ole mitään suhdetta kehenkään työpaikalla. Suurin osa ei edes muista olemassaoloani, olenhan pelkkä nimi näytöllä.
Plus hyötyliikunta on nollissa. Kaipaisin enemmän aktiivista arkea.
T. neljättä vuotta etätöissä
Varmaan paras olis sellainen hybridimalli: osa ajasta etänä osa lähityössä. Kumpikin ääripää turruttaa. Tämä olisi siis oma toiveeni ja olen etätyössä.
Plus olen niin poikki kaikkeen juoksemiseen, kun ei kerkiä edes kahvikuppia töissä juoda, saatikka syödä, on sitten yö tai päivä. Kotona voisin siinä koneen ääressä hitaasti nauttia sitä aamukahvia ja venytellä vielä yöunia pois. Lueskella jotain asiakkaiden sähköposteja. (Omat sähköpostini ovat zalandon mainoksia) Laittaa päivällä ruuan uuniin. Mutta ei pyörällä on tonne sateeseen kakkailmaan painettava on sitten kesä tai talvi tai yö tai aamu. Pffff.. Ja niin ahdistaa se ihmispaljous kun haluaisin vaan hiiviskellä kotona.
Ja sitten jossain vaiheessa kotia, jossa ne saakutin kotityöt odottaa.
Saisinpa edes kunnon palkkaa.
Ap
Suurin osa meistä korona-etätyöläisistä laiskotellaankin ison osan ajasta. Myönnän itsekin että olisi yrityksille parempi jos pakotettaisiin epidemian jälkeen takaisin ne jotka ei aiemmin tehneet etätöitä. Tälläkin viikolla olen joka päivä ottanut tunnin nokoset iltapäivällä työaikana.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on hyvät ja huonot puolet. Kotona olo on monella tapaa rennompaa, mutta pidemmän päälle yksinäistä jopa introvertille. Työpäivän ja vapaa-ajan välillä ei ole kunnollista siirtymää ja itsellä ainakin työasioista irrottautuminen tuntuu etänä ollessa vaikeammalta. Parasta olisi jos voisi olla pari päivää viikosta toimistolla ja loput etänä.
Toi on just eli työ ja vapaa-aika on yhtä ja samaa putkea kun ei ole siirtymää välillä ja istuu samoissa tiloissakin. Muuten kotiolot voittaa avokonttorin 100-0. Pitäisi kait olla erillinen työhuone kotona jossa ei muuten vietä vapaa-aikaa niin saisi yhdistettyä hyvät puolet molemmista.
Olen silti vähän ylipainoinen vaikka liikun työpäiväni aikana vähintään sen 10000 askelta enkä kerkiä edes syömäöän kunnolla. Niih, että sekin vielä. Ja illalla en jaksa liikkua työpäivän jälkeen.
Ap
Etätyön hyviä puolia on se, että säästää aikaa ja rahaa työmatkoissa, kukaan ei näe mitä teet, voi välillä vaihtaa muutaman sanan puolison kanssa ja ruokatunnilla voi mennä omalle jääkaapille.
Huonoja puolia on mielestäni enemmän. Kahdeksan tuntia sisätiloissa aiheuttaa jäykkyyttä ja päänsärkyä, keskittymiseni herpaantuu koko ajan, kaipaan työkavereita, ylitöitä päätyy tekemään helposti enemmän, liikunta jää aivan minimiin.
Olisin niin paljon mielelläni työpaikalla.
Olihan tämä etätyö ensin leppoisaa, mutta nyt 7 kuukauden jälkeen tuntuu jo siltä että pääsisipä toimistolle edes välillä. Mies myös etätyössä ja haluaa omilla tauoillaan hölöttää ja imuroida kolistellen keskellä päivää, lapset hulisevat ympärillä kun koulu on ohi. Ei ole edes sitä työmatkan hetkeä niin että saisi olla rauhassa yksin. Ja esimies on muuttunut jotenkin epäluuloiseksi kun ei näe koko ajan mitä tehdään.
Onhan tämä luksusta. Itse ajoin taksia ja bussia melkein vuosikymmenen, ennen kuin tajusin että pakko lähteä opiskelemaan +30 vuotiaana jos mielii tehdä jotain muutakin. Nyt raksainssinä suunnittelen rakennuksia ja saa rauhassa erakoitua itsemurhayksiössä.
Olen tehnyt etätöitä yli 10 vuotta. Ihan parasta, ei mitään valitettavaa.
En kadehdi ap sulta sairastumisriskiä, mutta etätyö on aivan hullun yksinäistä ja minun yleinen hyvinvointi on alkanut laskea kuin lehmänhäntä viime aikoina, varsinkin nyt syksyn koittaessa. Voin mennä välillä toimistolle mutta yhtä yksinäistä siellä on (melkein yksinäisempää kun muistelee entisiä iloisen hyörinän ja jos jonkinlaisen kinastelunkin aikoja). Ei ihmistä todella ole tarkoitettu tällaiseenkaan elämään... ajattelen että vaikka olen tavallaan etuoikeutettu (tiedostan sen) niin tavallaan olen mukana talkoissa tekemällä tämän uhrauksen joka syö ainakin mielenterveyttä. Jotta yhteiskunta voidaan pitää kuitenkin niin auki kuik mahdollista. Toivottavasti ap pystyt pitämään jotain etäisyyksiä töissäsi ja teillä on riittävästi hengityssuojaimia.
Minulle etätyön huonoimpia puolia on se, että pitää itse huolehtia kaikesta ruuanlaitosta. Toimistolla voisi käydä lounasravintolassa, ja usein jos syön siellä kunnolla, illalla kotona ei tule enää kova nälkä, vaan pärjään kevyemmillä sapuskoilla joiden valmistamiseen ei tuhraannu paljon aikaa.
Eristyksissä oleminen ei myöskään ole pidemmän päälle hauskaa, ei edes kaltaiselleni ääri-introvertille.
Ymmärrän sua ap ja tunnen myötätuntoa. Ja myös suurta kunnioitusta!
Oikeasti sinä ja sun kaltaisesi pitävät tämän maan pystyssä!
Itse olen ollut etätyöläinen jo toistakymmentä vuotta, korona ei ole muuttanut mitään.
Teen siis kaikki hommani tietokoneella. Mulle tämä sopii ja introverttina ihmisenä pidän tästä kovasti.
Mutta ei kaikki ihmiset etätyöstä välttämättä nauti vaan kaipaavat konkreettista työyhteisöä ja työkavereiden seuraa. Jos tämä sua yhtään lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Plus olen niin poikki kaikkeen juoksemiseen, kun ei kerkiä edes kahvikuppia töissä juoda, saatikka syödä, on sitten yö tai päivä. Kotona voisin siinä koneen ääressä hitaasti nauttia sitä aamukahvia ja venytellä vielä yöunia pois. Lueskella jotain asiakkaiden sähköposteja. (Omat sähköpostini ovat zalandon mainoksia) Laittaa päivällä ruuan uuniin. Mutta ei pyörällä on tonne sateeseen kakkailmaan painettava on sitten kesä tai talvi tai yö tai aamu. Pffff.. Ja niin ahdistaa se ihmispaljous kun haluaisin vaan hiiviskellä kotona.
Ja sitten jossain vaiheessa kotia, jossa ne saakutin kotityöt odottaa.
Saisinpa edes kunnon palkkaa.Ap
Kyllä etätyöläistäkin odottaa kotona kotityöt, ja niitä tulee enemmän kuin muualla työskentelevälle, koska kaikki tiski ja siivo syntyy sinne kotiin. Lisäksi ne ovat siinä silmien alla koko päivän eikä niitä voi hetkeksikään unohtaa, toisin kuin työpaikalla ollessa. Eikä niitä siivoa kukaan muu kuin sinä. Työpaikalla käy sentään siivooja! Kun siirtyy vapaa-ajalle, töitä on vaikea unohtaa, kun nekin pyörivät silmissä myös ilta-aikaan (ellei ole niin onnekkaassa asemassa että olisi erillinen työhuone kotona).
Kyllä tässä paljon on huonoja puolia.
Jos haluaisit rauhallisen aamuhetken, mikset alkaisi mennä aikaisemmin nukkumaan ja myös herätä aikaisemmin? Voisit lukea vaikka päivän lehteä aamukahvia juodessasi.
t. 14
Sillä ei ole paljon väliä onko kotona vai työpaikalla. Itse jaksan käydä vain kaupassa töiden jälkeen, vaikka on etänä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on hyvät ja huonot puolet. Kotona olo on monella tapaa rennompaa, mutta pidemmän päälle yksinäistä jopa introvertille. Työpäivän ja vapaa-ajan välillä ei ole kunnollista siirtymää ja itsellä ainakin työasioista irrottautuminen tuntuu etänä ollessa vaikeammalta. Parasta olisi jos voisi olla pari päivää viikosta toimistolla ja loput etänä.
Ei pidä paikkaansa. En kaipaa kenenkään seuraa, yksinolo on ihmisen parasta aikaa. Työajan jälkeen lyön koneen kiinni ja siirryn sujuvasti vapaa-aikamoodiin eikä työt tule mieleenkään ennen aamua.
Etätyö on ollut elämäni parasta aikaa! On tullut liikuttua enemmän kun voi käydä ruokatunnilla koiran kanssa lenkillä. Syöminen on muuttunut terveellisemmäksi kun on kunnolla aikaa tehdä hyvää ruokaa eikä tarvitse syödä mitään valmisateriota. Olen laihtunut jo 15 kg viime keväästä. Lisäksi rahaa säästyy koko ajan.
Vuoden vaihteessa aloitan työn jossa voin tehdä koko ajan etänä riippumatta mistään koronatilanteesta. Eli tätä herkkua on tiedossa vielä pitkään, toivottavasti vuosia eteenpäin!
Kyllähän se olisi kiva aina välillä nähdä niita työkavereitakin. Eli ei tämä ole pelkkää ihanuutta.