Lue keskustelun säännöt.
APUA - avoliitto pilalla mielenterveyden takia?
21.10.2020 |
Avopuolisoni on kärsinyt mielenterveysongelmista useita vuosia, nyt noin 1,5 vuotta yhä enemmän. Ongelmat vaikuttavat suhteeseemme, sillä toinen ei jaksa tehdä mitään (opiskelua, töitä, arkea).
Usein miehen päivät menevät nukkuessa ja pelatessa. Yhteinen tekeminen on minimissään ja seksiä ei käytännössä ole lainkaan haluttomuuden vuoksi. Jokainen keskustelu kääntyy tavalla tai toisella hänen ongelmiensa puimiseen mutta hän ei suostu menemään terapiaa /jaksa sitä hakea.
Alan olla todella väsynyt tilanteeseen, koska en osaa auttaa enempää ja pelkään toisaalta jatkuvasti hänen tekevän itselleen jotain. En myöskään halua tai voi erota, koska se murtaisi mieheni lopullisesti. Koen hirvittävää syyllisyyttä jo siitä, että olen pohtinut eroa. :( Olemme kuitenkin nuoria ja mietin, onko tämä loppuelämämme kulku?
Miten suhdetta voisi vielä pelastaa tai mitä kannattaisi tehdä? Olen aivan epätoivoinen.
Kommentit (8)
Kyllähän itseään voi auttaa myös esim. mielenterveystalon ohjeilla. Masennukseen toki kuuluu se, että asioiden työstäminen on vaikeaa, koska silloin pitää kohdata kaikki negatiiviset tunteet. Hän voisi silti edes yrittää. Pelaaminen, nettisurffailu ja päihteet nimenomaan estävät kaiken paranemisen ja mahdollistavat että päivät, viikot ja kuukauden kuluvat ilman että joutuu niitä mörköjään kohtaamaan. Onneksi kyse ei ole vielä päihteistä. Pelaamiseen hän pystyy vaikuttamaan.
Ehdota siis hänelle, että jos on masentunut, niin makaa ajatustensa kanssa yksin sängyssä niin pitkään kunnes pohja tulee vastaan ja paraneminen voi alkaa. Luulen, että jos toimintakyky riittää pelaamiseen, niin eiköhän se jamppa kahden päivän makoilun jälkeen ala miettiä että josko sitä kävisi vaikka ulkona tai leipoisi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys voisi auttaa.
Ja kyllä masentuneen läheisellä on oikeus pyytää puolisolta jonkunlaista avun hakemista tai itsehoidollista efforttia.
Ehdottomasti mies terapiaan niinkuin olis jo.
Ero on PALJON HELPOMPI ja vähemmän kyyneleitä aiheuttava vaihtoehto. Tuostahan ei kokonaan parannuta koskaan, koska vika on korjaamaton ja päässä.
Eli mitä nopeammin otat eron niin sitä pikemmin saat oman elämäsi järjestykseen. Jopa Jouluksi ehdit saada hommasi kuntoon ja huomattavasti paremmalle mallille. AJATTELE jouluna takkatulen äärellä ihanan rakastavan miehen kainalossa jossain romanttisesti sisustetussa mökissä, revontulten leiskuessa.
Varmaan kannattaisi ottaa puheeksi siltä kannalta että tajuaako mies itse elämänsä menevän hukkaan tuossa, toisinkin voisi olla. Jos olet kuitenkin itse koettanut niin mun mielestä sulla on lupa lähteä, jokainen on vastuussa loppukädessä itsestään. Jos suhteessa aikoo olla niin silloin on vastuu myös siitä toisen onnellisuudesta, miehellä myös sun, ei vain toisinpäin.
Onko kaupungissamme ns jalkautuvaa mielenterveystyön ryhmää? Mun ex hommasi apua ihan kotiin kun en saanut itse lähdettyä, pelkäsin niin kaikkea. Hoitaja kävi kotona juttelemassa ja mulla oli samana iltana resepti ja aika lääkärille ja parantuminen alkoi siitä. Vaikka suhde kariutui muista syistä niin olen ikuisesti siitä exälle kiitollinen. En olisi saanut aikaiseksi hakea apua itse ja olisin varmaan joko kuollut tai edelleen masentuneena panikoimassa neljän seinän sisällä.
Entä jos vaan varaat ajan psykiatrille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei víttû näitä nykyajan nuoria....kaikki vaanterapiaan suoraan esikoulusta. 90% on jollain tapaa mielenvikaisia, KOSKA VAPAA KASVATUS!
Vierailija kirjoitti:
Ei víttû näitä nykyajan nuoria....kaikki vaanterapiaan suoraan esikoulusta. 90% on jollain tapaa mielenvikaisia, KOSKA VAPAA KASVATUS!
Tämä lienee osittain totta, nyky nuoria ei "opeteta" kohtaamaan mitään vastoinkäymisiä ja sitten kun joku pikkupikku vastoinkäyminen tulee vastaan, niin ollaan terapia kunnossa.
Keskustelu on nyt paikallaan. Kerro, miten hänen ongelmansa heijastuvat myös sinuun. Pyydä, että hän hakee apua. Jos koet pystyväsi häntä tässä parantumisessa tukemaan, kerro, jopa lupaa, se hänelle. Jos taas koet, että et jaksa häntä enää kannatella, sano sekin.
Hänen mielenterveytensä ei ole sinun vastuullasi, vaan hänen itsensä.