Jos ihminen kokee ettei äiti rakastanut

Liittyykö tämä heppalehtiin?

Vaikea sanoa. Oma äitini oli arvaamaton eli vihasi ja rakasti ja ikinä ei tiennyt kumpaa on luvassa. Aika paljon on vaikuttanut omaan psyykkeeseen ja parisuhteisiin tuokin. Miten pärjäile AP?

Entä isäi, oliko hän pois elämästäsi joka triggeröi sinut miesvihaajaksi?

Oli myös isä, mutta hän oli etäinen ja ankara. Ja näennäisesti pärjään hyvin. Olen reipas, fiksu ja itsenäinen, mutta ihmissuhteet takkuaa. Vaadin muilta yhtä paljon kuin itseltäni, ja niihin vaatimuksiin harva yltää. Pärjäämisellä kai pakenen sitä mitättömyyden ja häpeän tunnetta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Liittyykö tämä heppalehtiin?

Korkeintaan hyvin etäisesti. :D

Se on sinun vanhempien vaativuus, joka sua syö edelleen. Omia ihmissuhteita saa parannettua, kun rauhassa miettii millaisten ihmisten kanssa viihtyy ja mitenbitse toimii. Keräsin nuorena kavereiksi veemäisiä ja kriittisiä tyyppejä. Paha mielihän siinä tuli, mutta se oli jotain tuttua ja turvallista. Parikymppisenä pikku hiljaa karistin yhden jos toisen pilkunviilaajan ja keskityin ymmärtäväisempään seuraan.

Onko tämä äitihullu vai sen sisko?

Tuskin kumpikaan. Vaikeahan se on joittenkin uskoa millainen se oma muori on voinut olla.

Täällä samat kokemukset. Muistan olleeni vieras, tyyppi joka oli liikaa.

Ei tästä ole muutamaa vuotta kun muori julisti minulle kohdanneensa sielun siskon joka oli myös kadottanut tunteensa lastaan kohtaan.

Sellanen 10 senttinen tikari käänty tuolla sisuksissa.

Ei mul muuta.

Hauskaa päivää kaikille joilla on ollut siedettävä mutsi. Hali!

Oletko jutellut äitisi kanssa?

Joskus voi olla niin, että vanhemmilla on muita huolia ja lapsi tulkitsee vanhemman käytöksen omaksi syykseen.

Jos äidillä on huoli, niin lapsi tulkitsee sen niin, että hän on tehnyt jotain pahaa tai aiheuttanut äidin huolen.

Itsellä oli niin silllon kun vanhemmat riitelivät paljon. Olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt, että oma paha oloni ahdistus tuli sieltä. En sitä maisema pystynyt hahmottamaan.

Samoin en myista, että minua olisi pidetty sylissä lainkaan.

Kysyin äidiltäni siitä. Hän sanoi, että kyllä hän on pitänyt minua sylissä paljonkin.

Äidin huoli/tuska heijastuu lapseen.

Ei varmaan kaikilla.

Taidan itse olla sellainen erityisherkkua ja aistin.

Muistan ihmetelleeni itsekin, kun jatkuvasti aloin kahdeksan vuotiaana pyytää anteeksi äidiltäni. Kun ajattelin tehneeni jälkeen jotain väärin.

Veikkaan, että tulkitsin äidin tuskaisesta olosta niin, että olin aiheuttanut sen.

Äiti oli päivät tehtaassa töissä. Vapaalla kävi siivoamassa ihmisten koteja. Hän myös teki hotelliin ilta ja yövuoroja. Kesäisin hän teki puutarhoilla duunia lomansa ajan. Kotona olessaan oli aina väsynyt ja joskus kovin hermostunut. Iskä oli tuurijuoppo ja väkivaltainen äitiä kohtaan. Iskän äiti sitten lemppas kuvioista häiritsemästä.

Ei minullakaan isoja hellyys muistoja äidistä ole. Kova työ sekä sotajan köyhänä lapsena tiensä aloittaneena tuskin jaksoi enempää. Meitä oli neljä tenavaa joille ruuan, asunnon ja vaatteet yritti hommata. Silloin ei sosiaalitukia ollut. Puulämmitys ja kantovesi sekä ulkohuussi vielä seitkyt luvun alkuun asti. Saunaan päästiin kertaviikossa, muutoin peseydytiin vadista. 

Muistot äidistä ovat kuitenkin hyvät. Hän uurasti meidän lasten eteen kaikkensa. Vanhemmallaiällä saattoi sipaista hiuksiani ja sanallisesti kehaisikin minua. Nyt ollessani itse jo ikäihminen olen ymmärtänyt hänen elämäänsä paremmin ja tuskin kykenisin niissä hänen saappaisaan kulkemaan. Kiitän vain häntä elämästäni.

ARVO kirjoitti:

Äiti oli päivät tehtaassa töissä. Vapaalla kävi siivoamassa ihmisten koteja. Hän myös teki hotelliin ilta ja yövuoroja. Kesäisin hän teki puutarhoilla duunia lomansa ajan. Kotona olessaan oli aina väsynyt ja joskus kovin hermostunut. Iskä oli tuurijuoppo ja väkivaltainen äitiä kohtaan. Iskän äiti sitten lemppas kuvioista häiritsemästä.

Ei minullakaan isoja hellyys muistoja äidistä ole. Kova työ sekä sotajan köyhänä lapsena tiensä aloittaneena tuskin jaksoi enempää. Meitä oli neljä tenavaa joille ruuan, asunnon ja vaatteet yritti hommata. Silloin ei sosiaalitukia ollut. Puulämmitys ja kantovesi sekä ulkohuussi vielä seitkyt luvun alkuun asti. Saunaan päästiin kertaviikossa, muutoin peseydytiin vadista. 

Muistot äidistä ovat kuitenkin hyvät. Hän uurasti meidän lasten eteen kaikkensa. Vanhemmallaiällä saattoi sipaista hiuksiani ja sanallisesti kehaisikin minua. Nyt ollessani itse jo ikäihminen olen ymmärtänyt hänen elämäänsä paremmin ja tuskin kykenisin niissä hänen saappaisaan kulkemaan. Kiitän vain häntä elämästäni.

Kiitos viisaasta kirjoituksesta. Ja kiitos toki muillekin vastanneille.