En suoraan sanottuna ymmärrä tuota tatuointi villitystä. Taidan olla vanhanaikainen. Liitän tatuoinnit merimiehiin ja vankeihin.

Sulla on täysi oikeus elää nuoruutesi 1800-lukua, älä anna kenenkään estää!

Aika lailla sama juttu. Tatuoinnit ovat harvinaisen vahvasti sukupolvikysymys mutta tietyssä määrin myös tiettyjen piirien muoti. 

Sitäkin on niin monenlaista, tatuointitarinaa siis. Jotkut haluaa olla kuin valmiiksi väritettyjä värityskirjoja, toiset vielä värittämättömiä ja jotkut ihan puhtaita sivuja. Taitolaji se on tuokin että pysyy tyylikkäänä. Yksi näyttävä tatuointi ilman väriä on todella tyylikäs, minun mielestä. Aika valitettavan usein näkee näitä nuoria joilla ei ole mitään suunnitelmallisuutta näissä tuherruksissa eli on yksi olkapäässä, toinen nilkassa, sormissa erilaista ja alaselässä kymmenes erilainen. Jotenkin surullisen suunnittelematonta jota varmasti katuu. Pitää ajatella kokonaisuutta, kuin maalausta. Ei kukaan tykkää tauluistakaan jossa on joka kulmassa erilainen pieni kuva. Minä olen 50+ enkä ole vuosikausiin liittänyt tatuointeja vankeihin ja merimiehiin. Kannattaa tulla ihan 2000-luvulla jo vähitellen.

Millä perusteella oletat jostakin tatuoidusta etteikö hän olisi ollut merillä tai vankilassa?

Johan sinä vastasit ihmetykseesi otsikossa. Kyllä, olet vanhanaikainen. Ajat muuttuvat, ja nykyään tatuoinnit ovat yhtä normaali asia kuin ilman tatuointeja oleminen. Minusta tatuoinnit ovat ihan positiivinen asia, eikä kenenkään pitäisi jättää tatuointia ottamatta siinä pelossa, että sitä pidettäisiin jotenkin paheksuttavana. Toki olisi toivottavaa, että ihmiset tekisivät perusteellisen pohdinnan ennen itselleen sopivan tatuoinnin valitsemista, sillä ei maailma rumia tatuointeja tarvitse, vaan sellaisia jotka sopivat kantajalleen. 

Ehkä ne on kaikki merimiehiä? Oon kuullut niistä merimiehistä, jotka urheasti seilaa välimeren halki Eurooppaan.

Ei sinun tarvitsekkaan. En minäkään pidä ihmisistä jotka haluavat kuuluttaa kysymättä julkisesti siitä etteivät pidä joistain asioista toisissa ihmisissä. Meidän ei tarvitse olla tekemisissä toistemme kanssa ja tadaa, taas on ongelmat ratkaistu.

Viisikymppisenä en ole vuosikymmeniin ajatellut noin rajoittuneesti.

Tatuointien ongelma on niiden matala kynnys ja siten olematon taso. Kaikkien kukkien ja tähtien ottaminen on liian heppoista. Puhumattakaan tribaaleista jne.

Oikeat kuvat, komeat taideteokset ovat kauniita ja monelle kantajalleen myös merkityksellisiä.

Ja tottakai, itselläni on A5-kokoa oleva, pitkän harkinnan jälkeen hankittu, ei päivääkään katumusta aiheuttanut.

Rumia, tyhmiä?

Ei muiden ihmisten tekoja tarvitsekaan ymmärtää. Harvemmin heidän teot meihin suoraan vaikuttavat, joten mitä sitten jos toimivat valitsemallaan tavalla?

Monellakohan tutullasi on tatuointi ilman, että tiedät asiasta? 

Ei ne ole liittyneet noihin ryhmiin enää 40 vuoteen. Mä otin ensimmäisen tatuointini 35 vuotta sitten, eikä se silloinkaan ollut mikään vankileima.

Tuli huvikseen tehtyä pikagooglaus. Kuuluisia ei-merimiehiä tai -rikollisia, joilla oli tatutointi:

Teddy Roosevelt

Winston Churchill

Tsaari Nikolai II

Tiedä sitten mitä johtopäätöksiä tuosta voi vetää, en ole itsekään tatuointien suuri ystävä, mutta ei ne aina statuksesta kerro.

En liitä vankiloihin, vaan lihaviin vähemmän koulutettuihin ihmisiin.

Tatuoinnin sininen värisävy on aika ruma, siitä puuttuu kaikki kirkkaus ja heleys, lähinnä se on suttuinen. Ja minulle tulee siitä värisävystä  esim. käsivarsitatuoinnissa vahvasti mieleen homehtunut patonki. Ja se ei liene kenenkään mielestä miellyttävä mielleyhtymä. Ja kyllä, olen yli kuusikymppinen äijä ja jäänyt tatuointimielipiteissäni lapsuuteni 60-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen esteetikko ja minua ei viehätä yhtään ihmisvartalon kauniiden kaarien sotkeminen jollain lapsellisilla värikkäillä töherryksillä jotka kauempaa näyttää joltain sinihomejuustokinkkusalamipizzan oksennuksilta. On kuin monalisa olisi tuhottu vessanseinätöherryksillä. Antaa kantajistaan todella lapsellisen ja typerän kuvan. 

Tuo pizzaoksennus—vertaus on erittäin osuva! Otan tämän käyttöön!

Mutta joo, yhdenkään ihmisen kroppa saati naama ei näytä töhrit... siis tatuoituna paremmalta. Mutta jos joku haluaa kroppansa täyteen töherryksiä, niin eipä ole minun ongelmani.

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin on niin monenlaista, tatuointitarinaa siis. Jotkut haluaa olla kuin valmiiksi väritettyjä värityskirjoja, toiset vielä värittämättömiä ja jotkut ihan puhtaita sivuja. Taitolaji se on tuokin että pysyy tyylikkäänä. Yksi näyttävä tatuointi ilman väriä on todella tyylikäs, minun mielestä. Aika valitettavan usein näkee näitä nuoria joilla ei ole mitään suunnitelmallisuutta näissä tuherruksissa eli on yksi olkapäässä, toinen nilkassa, sormissa erilaista ja alaselässä kymmenes erilainen. Jotenkin surullisen suunnittelematonta jota varmasti katuu. Pitää ajatella kokonaisuutta, kuin maalausta. Ei kukaan tykkää tauluistakaan jossa on joka kulmassa erilainen pieni kuva. Minä olen 50+ enkä ole vuosikausiin liittänyt tatuointeja vankeihin ja merimiehiin. Kannattaa tulla ihan 2000-luvulla jo vähitellen.

Et itekään tunnu olevan 2000-luvulla. Tiedätkö miten vaarallista on ottaa mustetta ihoon? se voi imeytyä ja varmastikin imeytyy ajansaatossa verenkiertoon. On aika lapsenkengissä tatuoimisen turvallisuus vieläkin. Tatuoinnit kuuluvat meri ja jengimaailmaan. Ovat aina kuuluneet alunperinkin.

Jotenkin tuntuu että olet ajastasi pikkuisen jäljessä. Enää ei voi puhua villityksestä. Ennemminkin arkipäivää. Miksi sinun pitäisi jotenkin ymmärtää tatuointeja, jos ne eivät kiinnosta sinua, eivätkä ole sun juttus? T. 41-v.

pari kertaa olen jättänyt ostokset kassalle en todella niitti naamalle tai tatuoidulle rahojani anna. kerran oli tapaus kun hörhön mökkiläisen vieras ajoi mökki tiellä ojaan menin hinaamaan  mutta en hinannutkaan tatuoitua pelleä. en todella auta tatuoitu niitti naamoja lepsoja homoja. suomessa pitäisi olla demokratia miksi siis suomalaisia heteroita syrjitään. me kuitenkin maksamme hörhöjen elatuksen

Myös maailman vanhimman ammatin edustajilla usein alaselässä perhonen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että olet ajastasi pikkuisen jäljessä. Enää ei voi puhua villityksestä. Ennemminkin arkipäivää. Miksi sinun pitäisi jotenkin ymmärtää tatuointeja, jos ne eivät kiinnosta sinua, eivätkä ole sun juttus? T. 41-v.

Eikös tatuoinnit olleet tosiaan villitys 90-luvun lopulla/2000-luvun alussa, kun niitä alkoi näkymään kaikilla julkkiksilla (mm. Pamela Anderson ja piikkilanka käsivarren ympärillä). Nykyään ei voi samalla tavalla puhua villityksestä, kun tatuoinnit ovat niin yleisiä.