Lasten syntymän jälkeen - yksi viikonloppu jossakin itsekseen

Sain esikoiseni vuonna 2012 muutettuamme uuteen kaupunkiin mieheni kanssa, jossa minulla ei ollut mitään sosiaalista verkostoa. Vasta vuoden 2014 paikkeilla aloin heräillä siihen tosiasiaan, että minä aktiivinen, sosiaalinen ja liikkuva ihminen en ole käynyt missään vuosiin. Miehen kanssa olimme saaneet muutamia vapaita viikonloppuja aikaa yhdessä ja mies oli käynyt 4-5krt vuodessa jossakin työporukan omilla viikonloppureissuilla mutta minä en ollut käynyt missään. En jotenkin ollut osannut edes sitä kaivata, koska ei ollut kavereita ja lapsi vei kaiken energiani.

2014 kesällä pääsin yksin reissuun toiseen kaupunkiin. Se on toistaiseksi ollutkin sitten viimeinen viikonloppuni jossakin muualla yksin. Saimme toisen lapsemme vuonna 2016 ja mies tuli huonosti toimeen kahden lapsen kanssa, varsinkin vauva-aikana ei pärjännyt laisinkaan. Lapset ovat yhtäkkiä hurahtaneet isommiksi ja olen yhtäkkiä tajunnut, että ikävuoteni 32-40 ovat menneet täysin perhe-elämän ehdoilla.

Tuntuu etten voi välttää jollain lailla katkeroitumista asiasta. Olisin todella halunnut ja tarvinnut välillä omaa aikaa, ilman ketään roikkumassa perässä. Miehen kanssa olemme tälläkin välillä päässeet kyllä kahdestaan viikonloppureissuun muutaman kerran, mutta haluaisin ja tarvitsisin jo oikeasti aikaa olla välillä ihan yksin. Päättää mitä teen, syön ja haluan puuhailla vaikkapa jossakin toisella paikkakunnalla. Hitto että ottaa päähän. Lapset ovat aivan ihania ja heidän kanssaan olen tehnyt yhdessä vaikka mitä, mutta harmittaa se että oma elämäni muuttui kertakaikkiaan pelkäksi äitiydeksi ja nyt jälkikäteen ajatellen se tuntuu vähän vankilalta.

Olen vihainen miehelleni, joka minusta on ollut liian nyrpeä ja vastaanhangoitteleva aina kun olen yrittänyt jotakin omaa järjestää tai sitten hän on väkisin järjestänyt itsensä aina mukaan. Hirmu kiukuttelu aina kun ehdotan edes että menisin illaksi jonnekkin illan kestävään tilaisuuteen, ja sitten väittää että se on ihan oma vikani etten ole koskaan minnekään lähtenyt.