Minkälaista on olla naimisissa ja asua aviopuolison kanssa yhdessä?

Se on elämää. Mieheni on paras ystäväni ja lapsemme ovat jo teinejä. Elämä on kulkenut vuosia oikein mukavasti, juttelemme paljon, naurua riittää, olemme yhdessä, mutta omaa aikaa on kaikilla kivasti. Meillä kaikilla on sama siisteyskäsitys, tykkäämme samanlaisista ruuista ja vuorokausirytmimme on samanlainen. Kunnioitamme toisiamme ja emme riitele oikeastaan enää mistään, vaan asioista juttelu riittää. Illalla on ihana mennä oman miehen kainaloon nukkumaan ja aamulla on siitä ihan paras herätä.

Vierailija kirjoitti:

Se on elämää. Mieheni on paras ystäväni ja lapsemme ovat jo teinejä. Elämä on kulkenut vuosia oikein mukavasti, juttelemme paljon, naurua riittää, olemme yhdessä, mutta omaa aikaa on kaikilla kivasti. Meillä kaikilla on sama siisteyskäsitys, tykkäämme samanlaisista ruuista ja vuorokausirytmimme on samanlainen. Kunnioitamme toisiamme ja emme riitele oikeastaan enää mistään, vaan asioista juttelu riittää. Illalla on ihana mennä oman miehen kainaloon nukkumaan ja aamulla on siitä ihan paras herätä.

Kuulostaa ihanalta. Olen onnellinen puolestasi. Kertomasi kuulostaa unelmalta, jonka itsekin haluaisin. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on elämää. Mieheni on paras ystäväni ja lapsemme ovat jo teinejä. Elämä on kulkenut vuosia oikein mukavasti, juttelemme paljon, naurua riittää, olemme yhdessä, mutta omaa aikaa on kaikilla kivasti. Meillä kaikilla on sama siisteyskäsitys, tykkäämme samanlaisista ruuista ja vuorokausirytmimme on samanlainen. Kunnioitamme toisiamme ja emme riitele oikeastaan enää mistään, vaan asioista juttelu riittää. Illalla on ihana mennä oman miehen kainaloon nukkumaan ja aamulla on siitä ihan paras herätä.

Kuulostaa ihanalta. Olen onnellinen puolestasi. Kertomasi kuulostaa unelmalta, jonka itsekin haluaisin. <3

Ajattelin samaa. Ja miten elämä antaa toisille tämmöistä onnea ja toisille pelkkää ahdistusta?

Miul ei oo kokemusta, mut jos asuis yhdes, nii vois iha millon vaan ampua toista imukuppipyssyllä. >:) M25

Voi se myös olla tiuskimista, mykkäkoulua, kyllästymistä, henkistä ja fyysistä etääntymistä. Eri aikaan nukkumista, vieraantumista. Vaikka 15 vuotta sitten ei olisi ikinä uskonut, että niin käy. Pohtimista ja punnitsemista, eroaisiko vai eikö. Pettymystä, surua ja syyllisyydentunnetta.

Vaikea minunkaan on oikein enää kuvitella, millaista olisi elää yksin, kun olen elänyt puolison kanssa saman katon alla 20 vuotta ja lapsetkin on teinejä. Meilläkään ei nykyisin ole mitään erityistä draamaa, mutta muutama vaikeampi jakso on parisuhteeseen mahtunut. Yhden jakson aikana mietittiin hetken asumuseroa, mutta eteenpäin mentiin. Minullekin puolisoni on paras ystäväni, mutta melko paljon tehdään asioita myös erikseen. Kumpikaan meistä ei ole mitenkään ehdoton ihminen, vaan melko joustavia ollaan.

Muuten kivaa ja leppoisaa, mutta en tykkää siitä, että mieheni on kovin sotkuinen.