Lue keskustelun säännöt.
Mikä teitä motivoi elämään?
05.10.2020 |
Olen kolmenkympin tienoilla ja minulla on ainakin puolet elämästäni ollut mielenterveysongelmia. Masennusta, ahdistusta, muutama vuosi sitten diagnosoitiin epävakaa persoonallsuushäiriö.
Olen käynyt paljon terapioissa ja reflektoinut itseäni. Nyt tuntuu, että olen saavuttanut jonkin välietapin, jossa ymmärrän aika hyvin, mistä oireilussani on kyse: kaiken enemmän tai vähemmän epämääräisen mielenterveysoireilun takana on traumat lapsuuden kiintymyssuhteissa ja niiden vuoksi vuosien ajan alitajunnassani muhinut epäluottamus ja viha muita ihmisiä ja koko elämää kohtaan.
Aitoa minuuttani en ole vielä löytänyt. En tiedä, pitäisikö se synnyttää erikseen, vai onko se jossakin syvemmällä piilossa. En siis tunne motivaatiota oikein mihinkään, elämä vaikuttaa pelkältä Sisyfoksen turhalta raatamiselta. Itsemurha-ajatuksia on usein. Mitä järkeä nähdä vaivaa minkään eteen, kun kuitenkin kuolen joskus? En myöskään saa syvää iloa juuri mistään.
Mikä teitä motivoi elämään?
Voitte mieltää "elämisen" joko hengissä pysymiseksi tai sitten proaktiiviseksi itsensä toteuttamiseksi (tai jotain siltä väliltä), mutta mainitkaa vastauksessanne kumpaa tarkoitatte.
Kertokaa myös, mikä teissä tuottaa syviten iloa. Ja jos olitte joskus katkeria, mutta ette ole enää, kuulisin mielelläni, millaisen tien kuljitte läpi vapauteen vanhoista kaunoista.
Kommentit (12)
Lemmikkieläimet ja lapset motivoivat, tavallaan. Syvä masennus ja ahdistus minullakin, ja jatkuvia itsemurha-ajatuksia. Sitä en tiedä, mitä tapahtuu kun nyt jo ikääntyvät lemmikkini aikanaan tästä maailmasta lähtevät. Riittääkö lapsista huolehtiminen motiiviksi varsinkin kun heidän äitinsä huolehtii varmasti heistä hyvin, ja saisi ainakin leskeneläkettä vähäsen sekä vakuutusyhtiöltä rahaa jos kuolemani näyttäisi tapaturmalta.
Tai sitten sinnittelen kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä, sen jälkeen voi päättää jo päivänsä tarpeettomana ja ennen kun on aika päätyä vaipoissa johonkin "palvelukodin" kaltaiseen maanpäälliseen kadotukseen. Mitään uutta en oikein enää elämältä toivo tai ehkä edes halua, ne asiat on koettu ja nähty mitä on koettu ja nähty. Terveyden heikentymisen takia monet vanhat harrastuksetkin ovat jääneet pois, joten ei tässä oikein muuta ole jäljellä kuin mt-lääkkeiden ja sen sellaisen varassa keikkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma minuus tuntuu vielä olevan hukassa, niin toivottavasti voit jatkaa terapiaa edelleen. Aika lailla minäkuva tulee muuttumaan, kun terpia on saatu päätökseen.
Mua motivoi, että jokainen päivä on erilainen. Haluan nähdä niin monta uutta päivää, kuin mahdollista. Nautin aistieni käytöstä paljon, joten jo erilaiset säätilat on hienoja kokemuksia. Uuden oppiminen, kirjat, musiikki, ihmiset ja se, että koko ajan ymmärtää enemmän myös itseään ja omaa henkilöhistoriaansa - eli tunnen edelleen kehittyväni, vaikka olen kohta 70.
Jätän nyt lapset pois listasta, koska ap:lla ilmeisesti ei ole lapsia.
Itseni toteuttaminen harrastusten kautta.
Parisuhde, seksi.
Sellainen huikea fiilis kun tajuaa olevansa osa universumia, liittyy mm. tähtitiedeharrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todennut, että en halua antaa vihamiehilleni sitä tyydytystä, että heillä menee paremmin.
Pelkästään toivo. Toivo paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja jos olitte joskus katkeria, mutta ette ole enää, kuulisin mielelläni, millaisen tien kuljitte läpi vapauteen vanhoista kaunoista."
Tajusin, että katkerat ihmiset ovat aika noloja. En halunnut olla enää nolo, vaan rento ja cool (kuulostan 45-vuotiaalta perheenisältä...). Terveellä tavalla sellainen hälläväliä-asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ehkä ihan vertailukelpoista, koska ap:lla on aika paljon sellaista kuormaa jota kaikilla ei ole ja se varmasti tekee kaikesta haasteellisempaa.
Mutta kyllä minullakin lapsi on se, joka eniten inspiroi tähän elämään ja tuo jotain järkeä ja merkitystä. On vain välillä sellainen olo, että saako se olla niin, vai onko minunkin pakko hankkia joku "hyväksyttävämpi" syy elää, joku maailmoja syleilevä ajatus?
Mulla ollut samoja fiiliksiä, mutta itseäni kannattelivat tulossa oleva iso rikkaus eli perintö, jolla nousin kertaheitolla miljonääriksi ja sitten eräs ihminen, joka on ollut aina puolellani kaikissa vaikeissakin asioissani, olotiloissani ja fiiliksissäni. Inhoan ihmisiä, jotka koittavat tasoitella esim. vihaa. Heillä viiraa päässä oikeasti hiukan.