Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Ollaan oltu avomiehen kanssa viisi vuotta yhdessä. Suhde on muuten hyvä, mutta mies ei halua lapsia, avioliittoa, saati seksiä. Minä haluaisin. Ikää on jo kuitenkin niin paljon, että jollei lasta ala yrittämään suurinpiirtein juuri nyt, ei sitä varmasti ehdi tekemään. Eikä ole edes varmaa, että onnistuisi nytkään. Jos siis lähden suhteesta, en todennäköisesti tule näistä siltikään mitään samaan, vaan riskinä on, että elän koko loppuelämäni yksin. En ole kovinkaan viehättävä, viimeksi olin yli 10 vuotta sinkkuna ennenkuin tämän miehen löysin. Eli mahdollisuudet uuteen parisuhteeseen ikinä ovat luokkaa 1%. Pitäisikö siis vain jäädä tähän muuten ihan hyvään parisuhteeseen?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vanhaa varista on parempi raakkua kahdestaan kuin yksin. Lopeta valittaminen ja tee arkesi muuten paremmaksi.
Niinhän se varmasti on. Pelkään vain, että tulen koko loppuelämäni katumaan päätöstäni, joko elää lapsettomana, tai elää yksin...
Lähde. Koita löytää uusi suhde ja jos ei vuodessa natsaa, niin hanki lapsi yksin. Kadut jos et edes yritä. Ei ole mitään takeita, että mies viettäisi lopun elämäänsä sinun kanssa. Mies voi häipyä muutaman vuoden kuluttua, löytää uuden parisuhteen ja hankkia lapsia uuden naisen kanssa. Sinulle se on siinä vaiheessa jo liian myöhäistä.
Jos todella haluat lapsen, niin hanki se yksin. Sinulla on loppuelämä aikaa etsiä uttaa suhdetta jos sellaisen haluat, mutta lapsen saat vain nyt.
Vastaus riippuu siitä, miten tärkeinä mainitsemiasi kolmea asiaa pidät. Itse en olisi ollut valmis luopumaan lapsihaaveista yrittämättä (toinen asia sitten jos lapsia ei olisi yrittämisestä huolimatta tullut, sen takia en olisi miestäni jättänyt) enkä seksistä jos siihen ei ole lääketieteellistä syytä (sairaus tai vamma), avioliitto taas ei ole minulle tärkeä.
Jos jokin asia on sinulle oikeasti todella tärkeä ja toinen sen sinulta epää, sitä helposti katkeroituu ja suhde menee pilalle. Jos asia taas ei ole niin tärkeä vaan on tärkeämpää jatkaa parisuhdetta juuri tämän ihmisen kanssa, sanoisin että luovu noista haaveista ja jatka muuten hyvässä suhteessa. Vain sinä tiedät vastauksen.
Mitä suhteesta saat, jos ei seksiä tai lapsia?Eikä ilmeisesti edes halua sitoutua sinuun pitkäaikaisesti?
Minun vastaukseen vaikuttaa se, että jäin "ihan ok" suhteeseen odottelemaan parempia aikoja. 12 vuoden jälkeen mies rakastui toiseen. Olen katkera menetetystä ajasta. Ei siis ole takuuta että vanhenisitte yhdessä.
Mitä saat tuosta suhteesta, kuin kaveruutta, ei sitoutumista, ei seksiä, ei hellyyttä jne. ja sitä samaa kaveruutta, voit saada vaikka naapurilta.
Oletko läheisriippuvainen?
Anna kun arvaan, olet miehen taloudenhoitaja, joka kokkaa, siivoaa ja pesee pyykit. Ja teet tämän ilmaiseksi. Jos saat näistä mielihyvää ja sisältöä elämään, jatka suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä suhteesta saat, jos ei seksiä tai lapsia?Eikä ilmeisesti edes halua sitoutua sinuun pitkäaikaisesti?
Läheisyyttä, rakkautta, taloudellista turvaa, yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä saat tuosta suhteesta, kuin kaveruutta, ei sitoutumista, ei seksiä, ei hellyyttä jne. ja sitä samaa kaveruutta, voit saada vaikka naapurilta.
Oletko läheisriippuvainen?
Anna kun arvaan, olet miehen taloudenhoitaja, joka kokkaa, siivoaa ja pesee pyykit. Ja teet tämän ilmaiseksi. Jos saat näistä mielihyvää ja sisältöä elämään, jatka suhdetta.
Maksuako niistä pitäisi saada? Vai meinaatko, että seksillä maksetaan kodinhoito, vai mitä?
Tähän on hyvä todeta jälkiviisaasti, että etenkin lapsikeskustelu olisi kannattanut käydä jo noin 5 vuotta sitten. Mutta tämä lähinnä neuvoksi muille ja myös sinulle, jos päätät lähteä tästä suhteesta ja yrität etsiä uutta.
Lapsenhan voi saada yksinkin tai esim. adoptoida. Eli niin ei välttämättä kannata ajatella, että ei enää kannattaisi parisuhteesta lähteä lasten takia. Kyse on ennemminkin siitä, kumpi sinulle on tärkeämpää: puolisosi vai lapset. Se on kysymys, johon vain sinä tiedät vastauksen. Pahimmat skenaariot tietysti ovat, että jäät nykyiseen ja kyynistyt ja alat jopa vihata puolisoasi sen takia tai muusta syystä eroat ja jäät yksin joka tapauksessa. Sitten voi olla jo liian myöhäistä lapsiin yksinkin. Tai sitten eroatte nyt, jäät ilman lasta ja uutta puolisoa. Mutta parhaimmassa tapauksessa jäät nykyiseen parisuhteeseen ja olette yhdessä elämänne loppuun. Tai eroatte ja saat lapsen/lapsia joko yksin tai uuden kumppanin kanssa. Kumpi houkuttaa enemmän?
Ilman avioliittoa varmaan voit elää, mutta mites seksi sitten? Hyväksyykö puolisosi jos käyt vieraissa? Haluaisitko? Jälleen: nykyisen kanssa sitä ei ehkä ole eikä tule, ero-vaihtoehdossa saatat saada tai jäädä yksin ja ilman. Ihan itse pitää miettiä, mikä on se mitä haluaa tavoitella ja mitkä niitä riskejä, jotka on valmis kohtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä suhteesta saat, jos ei seksiä tai lapsia?Eikä ilmeisesti edes halua sitoutua sinuun pitkäaikaisesti?
Ei tarvitse tehdä töitä, kun voi elää miehen siivellä.
Vierailija kirjoitti:
Minun vastaukseen vaikuttaa se, että jäin "ihan ok" suhteeseen odottelemaan parempia aikoja. 12 vuoden jälkeen mies rakastui toiseen. Olen katkera menetetystä ajasta. Ei siis ole takuuta että vanhenisitte yhdessä.
Tuon siitä saa, kun pitää toista itsestäänselvyytenä ja ei tee mitään suhteen eteen. Mies löysi varmasti ihanamman naisen, joka välittää hänestä aidosti eikä vain miehen antamasta taloudellisesta turvasta. Kämppikset ovat kämppiksiä ja niitä voi vaihtaa aina kun sille tuntuu, sinä olit ilmeisesti vain kämppis.
Mä olin sun tilanteessasi 2 vuotta sitten. Nyt me ollaan edelleen vanhoja ja rumia (27 ja 30v) Ja meillä on pieni täydellinen ihana ihmisvauva jonka puolesta pelkään ja murehdin.
Tuo naisten vauvakuume on vähän sama mielestäni kuin miehillä panetus; vaikka panettaa niin ei siitä väkisin tarvi kenenkään muun ongelmaa tehdä.
Kunpa voisin vaihtaa ap kanssa paikkaa 🙈
Vierailija kirjoitti:
Tähän on hyvä todeta jälkiviisaasti, että etenkin lapsikeskustelu olisi kannattanut käydä jo noin 5 vuotta sitten. Mutta tämä lähinnä neuvoksi muille ja myös sinulle, jos päätät lähteä tästä suhteesta ja yrität etsiä uutta.
Lapsenhan voi saada yksinkin tai esim. adoptoida. Eli niin ei välttämättä kannata ajatella, että ei enää kannattaisi parisuhteesta lähteä lasten takia. Kyse on ennemminkin siitä, kumpi sinulle on tärkeämpää: puolisosi vai lapset. Se on kysymys, johon vain sinä tiedät vastauksen. Pahimmat skenaariot tietysti ovat, että jäät nykyiseen ja kyynistyt ja alat jopa vihata puolisoasi sen takia tai muusta syystä eroat ja jäät yksin joka tapauksessa. Sitten voi olla jo liian myöhäistä lapsiin yksinkin. Tai sitten eroatte nyt, jäät ilman lasta ja uutta puolisoa. Mutta parhaimmassa tapauksessa jäät nykyiseen parisuhteeseen ja olette yhdessä elämänne loppuun. Tai eroatte ja saat lapsen/lapsia joko yksin tai uuden kumppanin kanssa. Kumpi houkuttaa enemmän?
Ilman avioliittoa varmaan voit elää, mutta mites seksi sitten? Hyväksyykö puolisosi jos käyt vieraissa? Haluaisitko? Jälleen: nykyisen kanssa sitä ei ehkä ole eikä tule, ero-vaihtoehdossa saatat saada tai jäädä yksin ja ilman. Ihan itse pitää miettiä, mikä on se mitä haluaa tavoitella ja mitkä niitä riskejä, jotka on valmis kohtaamaan.
Keskustelu käytiin, mies halusi lapsia. Nyt muuttanutkin mielensä. Sitähän tässä olen jo pitkään pohtinut, minkä riskin ottaisi.
Kaksi vanhaa varista on parempi raakkua kahdestaan kuin yksin. Lopeta valittaminen ja tee arkesi muuten paremmaksi.