Miksi ihminen naurahtelee lauseen lopussa?
Yks tuttava tekee näin kun ollaan puhelimessa, naurahtelee ilman syytä lauseen lopussa.
Mitään huumorijuttuja siis ei ole kertonut.
Kuulostaa erittäin typerältä.
Mitä se tavoittelee?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuutta. Epärehellisyyttä kontaktissa. En olisi tekemisissä. Saattaa olla muitakin ongelmia.
Aivan. On muitakin ongelmia.
Ja on hiukan outo.
Se on vaan tapa, joillain kuten minulla on sellainen maneeri. En itse häiriinny asiasta niin että opettelisin siitä pois. Välillä kuulee väitettävän että se johtuisi hermostuneisuudesta tai epävarmuudesta, mutta minulla sitä esiintyy ihan kaikessa kanssakäymisessä riippumatta keskustelenko vieraan vai tutun kanssa, ja olenko rentoutunut vai en. Juttujen huumoritasolla ei ole merkitystä. Hymyilen myös paljon ja tätäkin jotkut pitävät epäilyttävänä ja ärsyttävänä.
Itse naurahtelen kun olen hermostunut. En tosin yleensä tee sitä hyvien ystävien kanssa, lähinnä tuttujen ja puolituttujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuutta. Epärehellisyyttä kontaktissa. En olisi tekemisissä. Saattaa olla muitakin ongelmia.
Aivan. On muitakin ongelmia.
Ja on hiukan outo.
Älä ole tekemisissä.
Kerran olin kurssilla jossa opettaja naurahteli koko ajan ja ilman syytä.
Vieläkin muistan sen vaikka siitä on vuosia.
Ap
Peritty tapa, meillä kulkee suvussa. Ei vaarallista.
Joillakin tulee tuollainen maneeri kun keskustelee epämiellyttävän henkilön kanssa, sellaisen jonka kanssa ei haluaisi olla missään tekemisissä. Tästä on epäilemättä kyse myös ap:n tuttavan tapauksessa.
Mulla on kans työkaveri, joka naurahtelee ihan ihme asioille. Vaikka kynä tippuu lattialle, niin sillekin pitää hörähdellä.
En älyä...
Äitini tekee tuota. Se vaikuttaa vähän epävarmuudelta, mutta en tiedä onko se sitä vai onko se vain tapa yrittää pitää yllä kevyttä tunnelmaa. Itseäni vähän ärsyttää se.
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuutta. Epärehellisyyttä kontaktissa. En olisi tekemisissä. Saattaa olla muitakin ongelmia.
Sinulla ei varmasti ole sellaisia ongelmia, että ”joutuisit” olemaan epätoivottujen henkilöiden (tai ylipäänsä kenenkään) kanssa tekemisissä.
Yksi tuttu teki tätä. Keittiöpsykologian maisterina sanoisin, että johtuu arvottomuuden kokemuksista, jotka taas juontuu mitätöinnin kokemuksista lapsuuden perheessä ja siitä, että on kokenut itsensä esim. köyhemmäksi ja arvottomammaksi kuin kaverit, opiskelutoverit jne. Kuitenkin kyseessä on fiksu ihminen, jolla kaksi amk-tutkintoa ja työelämässäkin selvästi etenevällä polulla. Ei kuitenkaan usko itseensä pätkän vertaa ja tavallaan "mitätöi" sanomisensa naureskelemalla ennen kuin kukaan muu ehtii - vaikka sisi mitään mitätöimistä ei olisikaan.
Se on vain tapa. Eikä kerro mitään hänestä.
Tota noin, silleen, niinku, meinaan tota, niinku sanotaan, voi että, jne. Ihmisillä on näitä täytemaneereja vaikka kuinka paljon. Melkein jokaisella jonkinlainen.
Tuo ei juuri koskaan kerro mistään negatiivisesta, ihan outoja vastauksia täällä.
Usein se on vain tapa jonka on oppinut jossain vaiheessa elämää. Esim. minä opin kun nuorena olin sosiaalisesti epävarma (koulukiusattu, ujo). Jännitys purkautui sillä naurahduksella. En ole pitkään aikaan jännittänyt sosiaalisesti, mutta silti se naurahdusmaneeri on jäänyt, eikä tuo nyt niin haittakaan.
HM:n kaunis myyjä joka nauraa samalla kun juttelee. Aina kuuluu se sama hohotus jostain.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain tapa. Eikä kerro mitään hänestä.
Tota noin, silleen, niinku, meinaan tota, niinku sanotaan, voi että, jne. Ihmisillä on näitä täytemaneereja vaikka kuinka paljon. Melkein jokaisella jonkinlainen.
Ei, nyt ei ole kyse täytesanoista vaan naurahtelusta.
Mitään nauramista ei oikeasti ole.
Tapailin joskus miestä, jolla oli tällainen tapa. Ärsytti niin, että ei siitä sitten mitään enempää tullut.
Epävarmuutta. Epärehellisyyttä kontaktissa. En olisi tekemisissä. Saattaa olla muitakin ongelmia.