Lue keskustelun säännöt.
Ei elämä ole helppoa mielenterveysongelman kanssa
30.09.2020 |
Enkä varmaan parane koskaan. Tuntuu ainakin siltä että nyt ei ole kaikki kunnossa. Sukulainen on kauhean sairas ja häntä käymme päivittäin katsomassa. On jotenkin ottanut koville kun pitää ajatella synkkiä ajatuksia niin usein. Onhan kyllä jotain hyvää mutta suurimmaksi osaksi vain hänen sairauksien pohtimista.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vaan muistaa elää jokainen päivä uutena, tuli ne millaisina tuli. Itse oon nyt pyrkinyt ottamaan sen vähintään 30 min reipasta kävelyä metsässä per päivä. Auttaa ja tasapainottaa kummasti niin montaa vaivaa mielessä. Myös D-vitamiinit joka päivä. Tarpeeks rasittavaa liikuntaa viikottain ja kunnon lepoa. Kun vointi huononee hakeudun heti terveysaseman kautta keskusteluavun piiriin. Hyvä hoitosuhde tekee ihmeitä. Paljon saa tehdä töitä ja pitää huolta että voi itse hyvin. Se kannattaa kuitenkin pitää ensisijaisena. (itsellä ahdistuneisuutta, paniikkihäiriö, keskivaikea masennus todettuna, bipo epäilyssä) Eli niin sanotusti parantumaan en minäkään koskaan tule mutta pitää pyrkiä tasapainottanaan kehoa ja mieltä niin että joinakin päivinä joinakin päivinä oireet ei ilmene ollenkaan ja olo kuin hyvinvoivalla yksilöllä. :) Eli kaikki päivät ei voi olla priimaa mutta voi nautinnon määrää kun sellaisiaki päiviä tulee että kaikki huolet unohtuu.