Miksi jotkut alkavat uuteen suhteeseen, vaikka erosta on vasta alle vuosi?!

Eroon liittyvät syyt, seuraukset ja tunteet pitäisi käsitellä kunnolla ennen kuin aloittaa uutta seurustelua. Muuten kuormittaa uutta suhdetta ihan turhaan vanhoilla ongelmilla.Niistä ihmisistä puhumattakaan, jotka vaihtavat kumppania lennosta. Huh huh.

Minä "vaihdoin lennoista" miestä. Rakastuin. Oli niin huono suhde takana josta ei saanut lähdettyä että vaati "kunnon" syyn jotta pääsin irti. Erotyön olin tehnyt jo vanhan suhteen aikana.

Ja vielä pitää hankkia yhteinen lapsi kruunaamaan uutta suhdetta

Vasta sitten ehkä ymmärrätte miksi jotkut aloittavat uuden suhteen heti.

eivät halua olla yksin, rakastuvat. Aika harvaa tyyppiä voi laittaa holdiin vaan siksi kun kalenteri sattuu sanomaan niin. Ei se kultamuru oottele puolta vuotta, että toinen saa käsiteltyä juttunsa.

Eroja on erilaisia, kuten avio/avoliittojakin. Eron voi tosiaan prosessoida jo liiton loppuaikoina ja olla valmis uuteen suhteeseen hetikin. Kummallista, että pitäisi olla joku muiden silmissä säädyllinen aika yksin...

Minulla on ystävä, pienen lapsen isä. Hän erosi viime kesänä (ei omasta tahdostaan), kun lapsi oli alle vuoden ikäinen. Siitä asti hän on etsinyt suhdetta. Jotain pikasuhteita hänellä on ollutkin, yhden yön juttuja vieläkin enemmän. Nämä ymmärrän kyllä hyvinkin, mutta en vaan tajua sitä mikä kiire hänellä on uuteen suhteeseen!

Vasta sitten ehkä ymmärrätte miksi jotkut aloittavat uuden suhteen heti.

Rakastan nykyistä miestäni enemmän kuin mitään, miksi ihmeessä luulet että en osaa rakastaa? Hoidin vain asiani JÄRKEVÄSTI ja vietin sinkkuvuoden edellisen suhteeni jälkeen ajatuksiani selvitellen. Pystyimme sitten aloittamaan nykyisen ihanan elämämme puhtaalta pöydältä, ja exän kanssakin jäi hyvät välit, toisin kuin sellaisilla tyhjäpäillä, jotka tuosta vain jättävät ja vaihtavat uuteen.

Jos se toinen on aikuinen ihminen niin hän ymmärtää kyllä, että kumppanin erosta on vasta vähän aikaa ja osaa ottaa sen huomioon, että exään liittyvät tunteet voivat vielä näkyä. Jos se ei häntä haittaa niin miksi sen pitäisi ketään ulkopuolista haitata? Osa asioista on sitä paitsi sellaisia ettei vuosi ole mikään raja jolloin kaikki on ratkaistu. Esim. jos hankalan exän kanssa täytyy olla tekemisissä lapsen huoltoon liittyvissä asioissa, jotkut eroon liittyvät vaikeat tunteet voivat olla elämässä läsnä vuosikausia, ja täytyisi olla yksin ainakin kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Sitten on vielä ihmisiä joiden on paljon helpompi käsitellä eroon liittyviä tunteita kun on se toinen suhde terveenä vertailukohtana. Yksin märehtiessään pystyy niin helposti esim. syyllistämään itsensä kaikesta tai alkaa nähdä sairaan suhteen jotenkin normaalina.

Vasta sitten ehkä ymmärrätte miksi jotkut aloittavat uuden suhteen heti.

Rakastan nykyistä miestäni enemmän kuin mitään, miksi ihmeessä luulet että en osaa rakastaa? Hoidin vain asiani JÄRKEVÄSTI ja vietin sinkkuvuoden edellisen suhteeni jälkeen ajatuksiani selvitellen. Pystyimme sitten aloittamaan nykyisen ihanan elämämme puhtaalta pöydältä, ja exän kanssakin jäi hyvät välit, toisin kuin sellaisilla tyhjäpäillä, jotka tuosta vain jättävät ja vaihtavat uuteen.

vaikka en pitänytkään mitään suruaikaa. Rakastuin, that´s it. Mitäköhän minun olisi pitänyt tehdä, arvon kakkonen, jotta en olisi tyhjäpää? Jättää huomioimatta elämäni rakkaus? Tunteeni olin käsitellyt jo edellisen suhteen aikana.

Nykyisen kanssa ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, edelleen ollaan rakastuneita ja meillä on kaksi lasta. Exän kanssa tehtiin eroa jotain 5 vuotta. Viimeinen vuosi nukuttiin jo eri sängyissä. Kukaan muu ei näistä tiedä, ei sukulaiset, eikä muutkaan. Pidettiin kulisseja pystyssä. Sitten mieheni otti hoiviinsa joku ihme naikkonen ja me sitten vihdoinkin kirjoitettiin eropaperit. Olimme aika valmiita siihen, ei paljon kirpaissut edes. Helpotti vaan, kun saatiin homma selväksi. Ja tämä nykyinen mieheni oli kuulemma ollut jo pidemmän aikaan etäältä minuun ihastunut, mutta ei silloin rohjennut tehdä aloitetta, kun olin vielä varattu. Hän se sitten alkoi itseään tekemään minulle tykö ja ei vienyt kauaa aikaa, kun vei jalat altani. :)

Itsekin ihmettelen vähän suhteesta toiseen hyppäämistä. Mutta itse esim. olin sinkkuna 11kk ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Tuon vajaan vuoden aikana olin ehtinyt itkeä, nauraa ja käydä suhdetta läpi ex:ni kanssa niin paljon, että olin valmis uuteen suhteeseen. Ex:n kanssa ollaan myös edelleen kavereita.

Ettekö te ymmärrä ajatella asiaa sen olemassa olevan (tai nykyisen ex-) puolison kannalta? Aina saa lukea "MINÄ olin niin rakastunut, MINULLA oli niin huono suhde, MINUNKO olisi pitänyt jättää hyvä tilaisuus käyttämättä ja MINÄ, MINÄ, MINÄ!" Pettäjä-jättäjät, jotka eivät osaa hoitaa edellisen suhteen asioitaan kuntoon ennen hillumistaan vieraissa ovat mielestäni kokolailla tyhjäpäitä.

niin miksi roikutte niissä suhteissa?

Miten ihminen voi kyetä tasapainoiseen suhteeseen, jos ei pärjää edes itsensä kanssa?Ja tätä ilmiötä on kyllä leskilläkin, ei vain eronneilla. Varsinkin leskimiehet tuttavapiirissä ovat löytäneet kainaloonsa uuden naisen hyvinkin nopeasti. Kieltämättä tulee mieleen, että paetaanko näin surua ja yksinäisyyttä. Ja ennen muuta mietityttää toisen osapuolen näkökulma: haluaisinko minä olla jollekin miehelle lohduke, surun tukahduttaja ja edesmenneen vaimon korvike?!?

Heti kun puoliso on exä niin hänellä lakkaa olemasta oikeus odottaa uskollisuutta.

Siihen ajautui pikkuhiljaa asiasta toiseen, eikä sitä kummastellut. Ehkä se on sitä erilleen kasvamista.