Millainen olit 25-vuotiaana?
Entä millainen elämäntilanne sulla oli? Tunsitko itsesi vanhaksi, nuoreksi vai et oikein kummaksikaan? Tuli mieleen siitä nelikymppisyyttä käsittelevästä ketjusta.
Alun perin kysymys oli suunnattu niille joilla tuosta iästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta voivat nuoremmatkin tulla kuvailemaan, miten menee ja millainen on nyt/millainen uskoo olevansa sitten, kun täyttää 25.
Kommentit (47)
Tunsin itseni nuoreksi. Olin työpaikkani ylivoimaisesti nuorin, juuri aloittanut opettajana peruskoulussa.
Naimisissa, ok-talo, yrittäjäpuoliso, tulin äidiksi. En muista enää, tunsinko itseni vanhaksi vai nuoreksi, ensisijaisesti varmaan äidiksi.
Olin mahtava, maailman paras! Niin olen tosin vieläkin.
M45
Olin rakastunut niin tulenpalavasti, että muuta en enää muista! Iso rakkaus, huumaa ja isoja tunteita. Ei kestänyt tämä rakkaus, mutta ensirakkauden kai kaikki muistavat ikuisesti...
Olin kahden lapsen äiti. Opiskelin yliopistossa. Olin epävarma itsestäni, enkä uskaltanut tutustua toisiin, vaikka monet osoittivat kiinnostuksensa minua kohtaan. Keskityin opintoihini ja palkitsin sillä itseäni, kun sosiaalinen elämä ei palkinnut. Kieri itsevihassa ja itkin lähes päivittäin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ymmärrän olleeni melko heikoilla. Nyt on kaikki hyvin niin pään sisällä kuin sosiaalisestikin.
Tunsin itseni nuoreksi, opiskelin ja naiset taukoamatta mielessä. 25 on oikeastaan miehuuden huippu (hormonit, refleksit, voima, ajatustoiminnot jne.), takaisin en kuitenkaan kaipaa
Naimisissa, töissä, yhden lapsen äiti. Sairastuin ja dr mullisti kaiken elämässäni. Olin kusipää miestä kohtaan, uskomattoman hirveä ja inhottava. Ulkonäöllisesti parasta A-luokkaa. Vielä ihan timmi ja kasvotkin niin nuoret 🔥😂
Nyt olen 31 ja selättänyt nuo ongelmat
Parempi miehelle ja 2 lapsen äiti.
Samanlainen kuin tälläkin hetkellä :) Eipä tuosta ole kuin viisi vuotta aikaa :)
Olin ahdistunut. Elämäni tuntui kuin pysähtyneen 20 vuotiaana. Vuosi tuntui ennen pitkältä ajalta mutta nyt ne kului nopeasti. Vietin paljon aikaa baareissa ja yökerhoissa.
Olin ollut naimisissa jo 4v. En kuitenkaan tuntenut itseäni tarpeeksi vanhaksi tullakseni äidiksi. Se aika koitti vasta 8v myöhemmin.
Tosi nuoreksi tunsin itseni ja elämä oli tosi täyttä. Olin jo vuotta aiemmin mennyt nykyisen mieheni kanssa naimisiin,opiskelin yliopistossa, tein osa-aikatöitä, olin töissä ulkomailla 3 kk, muuten asuttiin yksiössä Kalliossa ja kaikki opiskelija-arjesta säästetty raha meni reissaamiseen.
Oon ainakin masentuneempi ku ikinä enkä näe tulevaisuudessa yhtään mitään.
Olin 25 -vuotiaana varsin tyhmä ja tietämätön. Luulot olivat suuret.
Asuin Helsingissä omakotialueella kaksin silloisen puolisoni omistamassa omakotitalossa. Ajattelin olevani todella nuori ja ikuisuuteen asti viehättävä sekä älykäs.
Mitä ihmettä? Kaikki olleet naimisissa ja saaneet lapsia! Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella omilla aivoilla.
N23
Minulla ei koskaan ollut aikaa olla nuori.
Leipä oli ansaittava - ja se on aina ollut tiukassa.
Eli ihan perus olin tuossa iässä. Työtä 12h päivässä, unta 8h ja lopun aikaa ruoanlaittoa.
Loppuunpalanut ja vakavasti masentunut, yritin levätä ja keräillä itseäni
N43
Olin kolmen lapsen kotiäiti ja melkoisen ujo. Enää en ole mitään noista muuta kuin äiti.
Nuori ja rakastunut. Tapasin juuri syntymäpäiväni tienoilla nykyisen mieheni. 😊 Vietin iloista opiskelijaelämää. Kaikki isot asiat olivat vielä edessä. Oli se ihanaa aikaa, mutta riittää, kun se on kerran koettu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kaikki olleet naimisissa ja saaneet lapsia! Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella omilla aivoilla.
N23
Mitä tarkoitat? Kenen aivoilla luulet meidän ajatelleen? Ja mikä mielestäsi meni pieleen? Sä et huomaakkaan kun jo kohta 10-20 vuotta on hurahtanu ja imettelet, että mikset saanut mitään aikaseksi.
Olin masentunut idiootti. Olen vieläkin masentunut idiootti.
N40