Onko sinua kiusattu?

Entä onko siihen puututyu vai oletko niellyt kaiken?

Töissä naisvaltaisella alalla minusta on juoruttu jotakin selän takana useamman vuoden ajan. Se on aika ikävää, kun uusi ihminen, joka ei edes tunne sinua, alkaa käyttäytymään oudosti. Ja myös kollega, jota et tunne.

Jokainen on mikä on, mutta niin kauan kun ei ole ilkeä muille, pitäisi antaa olla eikä pilkata edes selän takana. Kyllä se näkyy sille ketä kiusataan mukamas piilossa.

Mun ongelmani on vissiin se etten lähde mukaan näihin pilkkakerhoihin, joten olen itse oiva kohde.

Pidän ihmisistä, mutta otan mielelläni etäisyyttä aina kun huomaan jonkun olevan ääliö.

En ole antanut siihen mahdollisuutta. Koulussa yritettiin aloittaa kiusaaminen mutta kun selkä suorassa tuijotin niitä kavereita silmiin niin eipä se jatkunut. Puolustin myös niitä joita kiusattiin.

On kiusattu koulussa. On kiusattu myös harrastuksissa. Olen kokenut kavereiden kesken ulkopuolelle jättämistä. On kiusattu myös töissä. On vaikea luottaa kehenkään täysin. Minusta on tämän takia tullut erillinen ja ulkopuolinen. Pahinta on ehkä sellaiset kaverit, joiden luulet olevan kavereita, mutta ovat kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Entä onko siihen puututyu vai oletko niellyt kaiken?

Jos kiusaaminen ulkopuolelle jättämistä, niin siihen on opettajien vaikea puuttua.

Eskarissa kiusattiin. Vastasin päivähoidossa vaikka ei se sitä ollut oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

On kiusattu koulussa. On kiusattu myös harrastuksissa. Olen kokenut kavereiden kesken ulkopuolelle jättämistä. On kiusattu myös töissä. On vaikea luottaa kehenkään täysin. Minusta on tämän takia tullut erillinen ja ulkopuolinen. Pahinta on ehkä sellaiset kaverit, joiden luulet olevan kavereita, mutta ovat kaikkea muuta.

Veit jalat suustani.

Mtv3 Viiden jälkeen ohjelma nyt.

Jokaisen on saatava olla sitä mitä on. Jokainen on arvokas sellaisenaan. Toista ei voi muuttaa. Erilaisuus on rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Entä onko siihen puututyu vai oletko niellyt kaiken?

Olen niellyt kaiken.

Kiusaamista on esiintynyt ammattikoulussa ja niihin aikoihin romahdin täysin.

Opettajat kanssa oli ihan voimattomia luokka"kavereihini", joten apua en saanut tarpeeksi ajoissa. Sairastuin vakavaan masennukseen. Vikana vuonna amiksessa mut jätettiin rauhaan.

Amiksen jälkeen olin vuoden työtön. Se oli itselleni palauttavaa aikaa. Työlistyttyäni alkoi heti kiusaaminen. Se kiusaaminen oli hienovaraista ja itseäni vähättelevää. Vaikeaa oli ne ensimmäiset vuodet, kun en edes tuntenut oppivani talon tavoille.

Nyt olen vieläkin samassa paikassa ja työilmapiiri on muuttunut parempaan suuntaan.

Enää ei ole kiusaamista ja työni sujuvat nyt mallikkaasti.

Ei taida olla ihmistä jota ei oltaisi kiusattu.

Toiset taas suhtautuvat kiusaamiseen huumorilla.

Ei minua ole kiusattu. Ei päiväkodissa, kouluissa, työpaikoilla tai yhtään missään ja tuskinpa kiusataankaan koskaan. N46

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla ihmistä jota ei oltaisi kiusattu.

Toiset taas suhtautuvat kiusaamiseen huumorilla.

Höpöhöpö . Jo tässäkin ketjussa ilmenee muuta kuin sun päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua ole kiusattu. Ei päiväkodissa, kouluissa, työpaikoilla tai yhtään missään ja tuskinpa kiusataankaan koskaan. N46

Kiusaaja?

Kyllä. Päiväkodissa, kotona (veli ja isä), ala- ja yläasteella, aikuisena parisuhteissa sekä myös netissä. Olen aika arka ja rikkinäinen ihminen.

Jepulis

On kiusattu, mutta ei sillä tavalla että mieltäisin itseni kiusatuksi. Ei niin paljon tai pahasti.

On tänään viimeksi ja eilen. Olen aikuinen ja olen tullut kiusatuksi työelämässä ja yksityiselämämässä. Asuin monta vuotta väkivaltaisen miehen kanssa, kun aina ajattelin että kaikki muuttuu paremmaksi. Ei muuttunut. Nyt kun minua alettiin kiusaamaan uudessa työpaikassa, olen tod.loppu. Voinko muuttua tai muuttaa itseäni kovemmaksi.

Olen siis nainen, ja kun ajattelen työkuvioita, niin yleensä kiusaaja on ylipainoinen. Itse en ole mikään kaunotar, enkä hoikka. En pukeudu hienosti enkä meikkaa itseäni töihin. Olen aika pienikokoinen ja hiljainen ja ehukä olemukseni pyytää anteeksi että olen olemassa?

Joku itsetuntokurssi, tai itsepuolustus. Suositelkaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä onko siihen puututyu vai oletko niellyt kaiken?

Jos kiusaaminen ulkopuolelle jättämistä, niin siihen on opettajien vaikea puuttua.

Kaikkihan opettajille on vaikeaa. Tuohon on ihan erilaisia ryhmäytymistä auttavia harjoitteita ja niiden pitäisi kuulua perusopetukseen. Opettajat vain mielellään jättävät tällaiset asiat lasten vastuulle ja vituiksihan se menee.

Kotona fyysistä väkivaltaa ja koulussa sekä että. Työelämässä kerran törmäsin harvinaisen röyhkeään joka yritti kiusaamista mutta nujersin sen. Murkku iän jälkeen aloin olla niin vahva jo ettei onnistunut lyöminen isolta mieheltäkään ja sen piti luovuttaa. Puolustauduin mutta en viitsinyt sitä setä miestä tiltata ihan lattiaan kun hän tajusi luovuttaa. Kiusaajaa vastaan antaisin ensin luulla olevani heikko ja sitten kaivan kiusaajan heikot kohdat ja isken. Kaikista löytyy heikot kohdat johonka iskeä. En ole työelämässä eikä kukaaan työnantaja ottaisikaan töihin. Mihinkään kyykytykseen ja hyväksi käyttöön en alistuisi millään karkkirahoilla. Niistä ei kerry eläkettä ja saman eläkkeen saa tekemättä yhtään mitään. Niistä pikkupalkoista , joissa saa raataa, kertyneillä eläkekertymillä ei maksa eläkeellä työstä aiheutuneita kulumia ja sairauksia. 

Moni on ihmetellyt kuinka jostain pieni palkkaisesta paska työstä koko ikänsä tehneenä ei saa juurikaan enempää kuin se joka ei ole päivääkään töitä tehnyt. Kaikki sairaudet ja kulumat vaan saa ja mitättömän eläkkeen kaupan päälle. Jos se on kutsumustyö niin silloin se kannattaa ja on valaistunut siitä työstä niin ettei tee sitä rahan takia ja se työn ilo kyllä korvaa kaikki vaivat mitä siitä tulee.