Lue keskustelun säännöt.
Pyydättekö/saatteko paljon rahaa vanhemmiltanne?
22.09.2020 |
Itse en oikein koskaan ole oppinut pyytämään rahaa vanhemmiltani, mutta mietin onko tämä ryhmää kun en oikein mikään rikaskaan ole? Tuntuu, että monet saavat vanhemmiltaan aika suuriakin satsauksia säännöllisesti, vaikka itsekin aikuisia ovat nämä ihmiset.
Kommentit (16)
Täällä on valtaosa ihmisistä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On järkevämpää antaa jatkuvasti suurin mahdollinen avustus, josta ei mene vielä lahjaveroa. Perintöveroja joutuvat aikanaan maksamaa, mutta vähemmän.
Annan aikuiselle lapselleni rahaa , jos hän on itsekin yritteliäs ja ahkera. Lusmuille en todellakaan anna.
Kyllä saan. Vanhemmilla on jo kaikki velattomia, autot, asunnot, mökit, elämää nähty ja koettu, rahaa on. Ei mitään rikkaita vaan keskituloisia duunareita.
Mies ei saa. Hänen vanhemmat oli pitkään työttöminä, vähän ongelmia terveyden kanssa, vuokralla asuvat, rahaa niukasti. Mutta vaikka rahaa eivät anna niin ovat innokkaita super marjastajia ja sienestäjiä ja sitä kautta tykkäävät täydentää pakastimemme täyteen herkkuja, se on luksusta.
Riippuu niin tilanteista. Olemme suht nuoria opiskelijoita ja kolmen pienen lapsen vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se menee hassusti, mun veli saa rahaa vanhemmilta ja minä en yhtään. Syytä en ole kysynyt, enkä kysy.
Sitä aina ihmettelee, miten toisilla voi olla varaa johonkin ja itsellä ei vaikka se toinen ei välttämättä ole sen kummemmassa ammatissa itsekään, mutta ehkäpä vastaus löytyykin vanhemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat on jo haudassa, joten en pyydä enkä saa, perinnöstäkin luovuin. Omille lapsille säästin aikanaan osakkeisiin ja viimeinenkin pääsee niihin vuoden päästä käsiksi, kun tulee täysi-ikäiseksi. Autoin lisäksi kalustehankinnoissa ja takuuvuokran maksussa, kun muuttivat omilleen ja tuo iltatähtikin saa saman kohtelun. Olen kaikille sanonut, että mahdollisiin hääkustannuksiin osallistun, mutta muutoin ovat omillaan. Kokonaisuuten tulonsiirtoja lapsille on tullut tehtyä yli 200.000 euron edestä, joten eiköhän tuo riitä kolmen lapsen saamiseksi 'omilleen'.
Viikkoraha-aika taisi loppua peruskoulun aikaan. Aikuisena ihmisenä ei tulisi mieleenikään ottaa saati pyytää rahaa keltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pyydä mitään koskaan (paitsi kun synttäri- tai lahjatoiveita kysyvät, niin toki niitä sanon mutta nekin pysyy kyllä kohtuullisissa hinnoissa ja yleensä joululahjaksi saan vielä siihen päälle muutakin, usein rahaa). Saatan kuitenkin saada rahaa silloin tällöin pyytämättä. Summat on vaihdelleet ehkä 50€-4000€ vuodessa, mutta kyllä muutaman satasen yli menevät on todella harvinaisia.
Opiskelijana sain taloudellista apua, mutta nykyään apu on lastenhoitoa tai tavaroita lapsille. Olen erittäin kiitollinen näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä se menee hassusti, mun veli saa rahaa vanhemmilta ja minä en yhtään. Syytä en ole kysynyt, enkä kysy.
Minä kysyin ja syy on se, että veljeni elää yli varojensa.
En ole koskaan pyytänyt. En edes teininä. En vain uskaltanut. Omat lapset pyytää, mutta Kohtuullisesti kuitenkin. Olen sanonut, että niin kauan saa pyytää ja annan, kun opinnot ja työt maistuu. Lusmuja en elätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, ehkä joskus jouluna tai synttärinä tulee rahaa lahjaksi, useammin kuitenkin joku kirja tai lahjakortti.
Miehen isä tukee miehen siskoa rahallisesti, koska hänellä on hieman vaikea tilanne. Varmaan tämän vuoksi jos miehellä on joku laite tai muu isompi juttu hankinnassa, hänen isä haluaa aina osallistua kustannuksiin, syyllä, että kyllähän hänkin sellaista tarvitsisi. Ruohonleikkurin viimeisimpänä maksoi lähes kokonaan. Verukkeella, että vie sen vanhan sitten mökille ja samalla vei meidän vanhan pesukoneen sinne.
Varhaisesta nuoruudesta asti olen pyrkinyt tulemaan toimeen omilla tienesteilläni. Ei tullut mieleenkään kerjätä vanhemmilta, vaikkei köyhiä oltukaan. Ensimmäinen opiskeluvuosi oli poikkeus, sillä silloin kehiteltiin uutta opintotukilakia, joka tuli sitten seuraavan lukuvuoden alusta voimaan (siis valtion takaama opintolaina). Sovittiin kotona, että elän omilla kesäansioillani niin pitkään kuin ne riittävät. Sitten saan kotoa rahaa lukuvuoden loppuun. Omat rahat riittivät syyslukukauden. Kun sitten aloin saada rahaa vanhemmilta, teimme sopimuksen, että kun veli lähtee ammattia hankkimaan, niin vanhemmat maksavat myös hänelle ainakin ensimmäisen vuoden kulut. Sopimiksesta huolimatta oli muuten uskomattoman vaikea pyytää aikuisena rahaa vanhemmilta. Niinpäelin niin nuukasti kuin mahdollista.
Opiskelin siis velkavetoisesti. Kun sitten aikanaan opintolaina alkoi olla maksettu, päätin hankkia oman asunnon. Kävin pankin kanssa neuvotteluja ja teimme laskelmia, millaisella summalla voisin lyhentää lainaa ja korkoja sekä tutkimme, miten verotus suhtautuu lainaan. Inflaatio ei enää syönyt pankkivelkoja.. En ollut aluksi varma, tarvitsenko takaajat lainalle. Varmuuden vuoksi soitin kotiin ja kerroin suunnitelmistani. Isäpuoli lupasi kysymättä tulla takaajaksi tarvittaessa. Samoin lupasi enoni. Oli suunnaton helpotus, kun ei tarvinnut anella takaajia, ja vielä suurempi helpotus oli ,kun selvisi, ettei takaajia tarvita.
Tyhmää siis