Miesystävä yrittää määrätä lapsiani
Ärsyttää kun mies tietää aina kaiken parhaiten ja määrää minunkin lapsiani. Määräilköön omiaan. Kasvatan itse nämä omat ja vaikka sitten huonosti. Mies on niin tiukka kasvattaja että hänen lapsensa ovat aina kunnolla mutta kun selän kääntää niin ovat pahanteossa.
Kommentit (13)
Paljonko veikkaatte suhteen pituudeksi ?
Muuttakaa erilleen ja kumpikin kasvattaa omansa kuten haluaa. Meneehän tuossa jo lapsetkin ihan sekaisin jos kumpikin söheltää eri tyylillä. Eikä ole reilua lapsille että toisilla eri säännöt kuin toisilla.
Aito arvostushan tuosta huokuu, ja se halu hakea yhteistä hyvää.
Vinkki, älä kerro sille mitään siitä mikä sua ärsyttää!
Ja sinulla ei ole pokkaa sanoa sille miehelle että omissa lapsissa sinä hoidat kasvatuksen? Onko tämä mies sitten muuten niin ihana ettei asiaan kannata puuttua? Niinpä....
Eipä kannata ulkoistaa kasvatusta jollekin 'kaikentietävälle" ulkopuoliselle ihmiselle. Kyllä lapset kasvatusta tarvitsee mutta sen pitää olla oikeudenmukaista ja rakastavaa ohjeistusta, että lapsi/lapset myöhemmin pärjäisi elämässä ja yhteiskunnassa. Yleensä oma vanhempi tai isovanhemmat ovat tässä parhaita.
Anna kun arvaan. Sun lapset ei osaa käyttäytyä, eivät siivoa jälkiään ja miehelläs menee hermot moisiin apinoihin? Kannattaisi asua eri asunnoissa, kerta ette osanneet yhteisistä säännöistä sopia ennen yhteen muuttoa.
Älä taivu, pidä oma tyylisi.
Mun miehellä ei ollut lapsia kun tapasimme ja otti heti alusta alkaen vahvan roolin mun lapsien kasvattajana. Oli tietysti mun virhe antaa näin tapahtua, mutt olin niin nuori ja naivi, ett kuvittelin oikeasti itseni olevani huono äiti ja lapsettoman miehen osaavan minua paremmin kasvattaa kolme lastani. Tuloksena täysi katastrofi. Poikani ei nyt 12 vuoden jälkeen tule laisinkaan toimeen mieheni kanssa ja oma katkeruuteni menetetyistä ihmissuhteista ja lapsuusvuosista ei ota laantuakseen. Meillä on myös yhteinen lapsi jolle mieheni ei ole laisinkaan yhtä tiukka ja vaativa kuin minun lapsilleni kymmenen vuotta sitten. Se suututtaa minua ja koen mieheni olevan anteeksipyynnön velkaa minun lapsilleni. Itsehän hän ei tätä asiaa huomaa vaikka koetan miten puhua.
Niin että jos yhden neuvon sulle annan niin se on se, että pysy omana itsenäsi ja toimi kuten sulle äitinä luontevinta on.
Kuka hullu muuttaa yh-äipän kans yhteen?
Omat kämpät tai no way.
M33
Yksinhuoltajaa kun halaa, niin kädet ovat suoraan pepulla. Ei puristamassa, vaan etsimässä lompakkoa. Kaupassa yhdistää ostokset salaa samaan kärryyn. Lista vastaavista esimerkeistä on loputtoman pitkä.
Oikea tapa on nimenomaan asua erillään ja pyörittää rinkiä, joka koostuu useammasta. Muuten surinaa on vain joka toinen viikonloppu. Jos siis pakko on sekaantua näihin :(
Kasvattakaa omat lapset ja asukaa erillään.
Kaikki olettavat että asumme yhdessä. Emme asu, ja tämä on juuri se syy. Lomilla kun ollaan kaikki yhdessä niin minun lapseni ovat aivan huuli pöyreänä kun mies komentaa heitä ja määrää mitä tehdään. Meillä lapset ovat saaneet pienestä pitäen paljon vapautta ja myös itsemääräämisoikeutta, ja heillä on aina ollut oikeus sanoa mielipiteensä, olla myös väsyneitä ja pahalla päällä. Miehen lapset ei sotke eikä intä vastaan, mutta esittävät vauvaa ja mielistelevät isäänsä. Ärsyttää, kun omat lapseni ovat kuin jotain apinoita ja possuja näihin kurilla kasvaneisiin verrattuna. Mies koko ajan sanoo että minun lapsissani on jotain vikaa ja he ovat outoja. Ei ole mutta en ole mikään vääpeli vaan äiti. Kerran mies suuttui tyttärelleni kiroilusta. Esimerkiksi tämä on minusta aivan idioottimaista, jos kerran aikuisetkin kiroilevat niin ei voi lasta rangaista jos tältä pääsee kirosana. ap
Ahaa.