Lue keskustelun säännöt.
Kummius ja vuosien jälkeen jotenkin paha mieli
17.09.2020 |
Olen yrittänyt olla hyvä kummi ja kummilapseni on jo aikuinen.Olen mielestäni muistanut todella paljon kummilastani. Olen antanut paljon erilaisia lahjoja vuosien aikana ja ne on otettu vastaan.Olen ihmetellyt, kun minut kummina on jätetty muistamatta kun täytin täysiä kymmeniä, jätetty muistamatta kun valmistuin opiskelupaikasta ja jätetty muistamatta kun menin naimisiin. Mistä tämä kertoo?Korttikin olisi ollut kiva. Ei ole kummilapseni vanhemmat muistaneet ja myöhemmin sitten aikuinen kummilapsikaan. Minusta tuntuu pahalta. Mistä tämä kertoo? Kertooko siitä, että minusta ei pidetä?
Kommentit (98)
Ei se ole mikään vastavuoroinen rooli. Miten voit kuvitella sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään vastavuoroinen rooli. Miten voit kuvitella sellaista?
Olen ajatellut, että kummilapsen vanhemmat muistaisivat kortilla. Ihan niin kuin ystävät muistavat toisiansa tärkeinä merkkipäivinä.
En ole ajatellut, että kummilapsi osaisi välttämättä muistaa, mutta vanhemmat.
ap.
Kummi ei ole tärkeä. Milloin se ymmärretään? Sääli tietenkin ap:n puolesta, että on panostanut kummin tehtävään.
jotkut muistaa ja jotkut ei.
Sama se on esim jos olet hoitaja/opettaja jne ,jotkut vanhemmat muistavat,jotkut ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään vastavuoroinen rooli. Miten voit kuvitella sellaista?
Ihmissuhde on aina vastavuoroinen. Ei kummi tai kukaan muukaan ole mikään lahja-automaatti. Varsinkin kummilapsen tultua täysi-ikäiseksi tulisin tämän ymmärtää vähän enemmän ihmissuhteista ja niiden ylläpidosta.
Vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen, että kaikesta kiitetään; jokaisesta kortista lähetti sen presidentti, kummi tai koiran kaima. Kaikesta kiitetään.
Ei se, että aloittajaa ei olla muistettu kerro siitä, että tässä olisi mitään vikaa. Ehkä se peiliin katsomisen paikka on jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummius on nimi paperissa nykyään. Ja hyvä niin.
Jos mahdollista, niin lasten kummeiksi kannattaa valita sellaiset ihmiset, joiden kanssa olisi tekemisissä muutenkin. Yleensä ihmiset muistavat läheistensä merkkipäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko kutsunut kummilapsen perheen häihisi? Jos näin, silloin tuntuu kyllä tylyltä jos ei ole mitenkään muistettu. Mutta muuten, en minä ainakaan muista ystävien synttäreitä, enkä oleta kenenkään muistavan mun synttäreitä, kaikkein vähiten kummilasten. Mä olen niitä kummilapsia varten, ei ne minua.
Ja itse en kyllä näin aikuisena muista kummejani heidän synttäreinä, en edes tiedä milloin ne ovat, joulukortit olen laittanut.
Vierailija kirjoitti:
Kummius on nimi paperissa nykyään. Ja hyvä niin.
Ai että olisin tehnyt oikein, kun en olisi koskaan muistanut kummilastani ja enkä olisi häntä käynyt katsomassa lapsuudessa ja nuoruudessa? Olisin jättänyt hänen esim. rippijuhlatkin väliin? Tätäkö tarkoitat? Olisin unohtanut hänet täysin. Olisi siis riittänyt vaan nimi paperissa.
Tämä olisi tuntunut tosi kovalta. En olisi pystynyt tekemään näin.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummius on nykypäivänä enimmäkseen lahja-automaattina toimimista.
Minulla on onneksi vain 2 kummilasta. Toisen perhe järjesti koko suvulle ja kummeille ja tuttavaperheille joka ikiset juhlat, mitkä vain oli mahdollista, ristiäiset tietysti, 1-18 v synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset jne. Lahjoja sai siis olla ostamassa joka vuosi. Omat lapseni pitivät jo alakouluiästä alkaen synttärit vain kavereille.
Toisen kummilapsen äiti ilmoitti aina etukäteen, mitä toivoo ostettavaksi, eikä sekään ollut aina kivaa, vaikka helpotti valintaa.
Joulukortit olen näiltä vanhemmilta saanut, kummilapsilta en koskaan mitään. Aika pakkopullaa on kummina olo ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kummius on nykypäivänä enimmäkseen lahja-automaattina toimimista.
Minulla on onneksi vain 2 kummilasta. Toisen perhe järjesti koko suvulle ja kummeille ja tuttavaperheille joka ikiset juhlat, mitkä vain oli mahdollista, ristiäiset tietysti, 1-18 v synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset jne. Lahjoja sai siis olla ostamassa joka vuosi. Omat lapseni pitivät jo alakouluiästä alkaen synttärit vain kavereille.
Toisen kummilapsen äiti ilmoitti aina etukäteen, mitä toivoo ostettavaksi, eikä sekään ollut aina kivaa, vaikka helpotti valintaa.
Joulukortit olen näiltä vanhemmilta saanut, kummilapsilta en koskaan mitään. Aika pakkopullaa on kummina olo ollut.
Ymmärrän sinua.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään vastavuoroinen rooli. Miten voit kuvitella sellaista?
Kun olin itse lapsi tai nuori omat vanhempani opettivat minut huomioimaan kummejani. Kiitin kummiani ja joskus äiti lähetti viemään kukkaa tai jotain muistamista. Aikuisenakin muistin kummejani. Minulle opetettiin, että suhde on vastavuoroinen.
Ehkä siksi koenkin asian niin jotenkin loukkaavana. Tunnen, että minut on kuin hylätty tms. Olen odottanut korttia edes kummilapseni vanhemmilta, kun olen täyttänyt pyöreitä lukuja, olen valmistunut ammattiin tai mennyt naimisiin. Tuntuu jotenkin tylyltä ja kylmältä.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään vastavuoroinen rooli. Miten voit kuvitella sellaista?
Totta kai on.
Kummi on kummilapsen ystävä, ja ystävyys on vastavuoroista.
Ap, kurjaa että sulla on käynyt noin.
Tuo on kuitenkin hyvin tyypillistä.
Voit hyvin sanoutua irti kummin tehtävästä.
Olet hoitanut sen paremmin kuin hyvin ja se on nyt tehty.
Enpä edes riedä yhden kummini syntymäpäivää tai muutakaan. En edes pidä hänestä ihmisenä. Miksi roikottaisin häntä elämässäni vaan sen takia, että vanhemmat joskus ollessani vauva pyysivät hänet kummikseni? Toinen kummi on tätini ja hänen kanssaan olen tekemisissä suvun kautta. Synttärikortteja nyt en muutenkaan laittele, joten en hänellekkän.
Kolmas kummi taas... Minun ihana kehitysvammainen enoni. Sukuni ehdottomasti mahtavin tyyppi. Häntä rakastan ja hänestä olen luvannut huolehtia loppuun asti. Hän asuu kyllä tuettuna omassa kodissaan, mutta toimin edunvalvojana raha-asioissa. Ja muutenkin, jos tarvii, mutta hänen asiat on hyvin asumisen, hoivan ja huolenpidon osalta. Ja päivätoiminnan ja harrastusten.
onkspakko kirjoitti:
jotkut muistaa ja jotkut ei.
Sama se on esim jos olet hoitaja/opettaja jne ,jotkut vanhemmat muistavat,jotkut ei.
Ei kai se nyt ole yhtään sama!
Opettajat ja hoitajat tekee sopimuksen mukaisen työn ja saavat palkan.
Kummi taas ei ikinä tee tarpeeksi, eikä saa mitään palkaksi.
Tasapuolinen ystävyyssuhde kummilapsen vanhempiin muuttuu salavihkaa ihmeelliseksi hyväksikäytöksi.
Siksi ei kannata suostua kummiksi. Kuten niin moni muukin asia, kummius on meni ihan överiksi. Ennen kummeja arvostettiin, kaikki mitä saatiin joulukortin lisäksi oli extraa mistä oltiin kiitollisia niin kuin lahjasta kuuluu ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään vastavuoroinen rooli. Miten voit kuvitella sellaista?
Totta kai on.
Kummi on kummilapsen ystävä, ja ystävyys on vastavuoroista.Ap, kurjaa että sulla on käynyt noin.
Tuo on kuitenkin hyvin tyypillistä.
Voit hyvin sanoutua irti kummin tehtävästä.
Olet hoitanut sen paremmin kuin hyvin ja se on nyt tehty.
Eikö lapsi saa itse valita ystäviään? Tai varsinkin aikuiseksi kasvettuaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään vastavuoroinen rooli. Miten voit kuvitella sellaista?
Totta kai on.
Kummi on kummilapsen ystävä, ja ystävyys on vastavuoroista.Ap, kurjaa että sulla on käynyt noin.
Tuo on kuitenkin hyvin tyypillistä.
Voit hyvin sanoutua irti kummin tehtävästä.
Olet hoitanut sen paremmin kuin hyvin ja se on nyt tehty.Eikö lapsi saa itse valita ystäviään? Tai varsinkin aikuiseksi kasvettuaan?
Kysyit, että "eikö lapsi saa itse valuta ystäviään"? Tarkoitatko, että kummin pitäisi kummilapselta kysyä, että haluaako hän olla kumminsa kanssa ystävä? Tällaista en ole osannut kysyä.
Luulin, että halutaan olla kummin kanssa tekemisissä, kun kerrottiin lahjatoiveitakin vuosien mittaan. En tosiaan osannut kysyä, että haluaako kummilapsi olla kummin ystävä.
ap
Eipä ne pahemmin muista ei.Lahjat kyllä kelpaa.