Lue keskustelun säännöt.
Itsemurha synnytysvaurioiden takia?
14.09.2020 |
Kuinkahan yleistä on, että vakavia synnytysvaurioita saanut masentuu niin vakavasti että päätyy itsemurhaan?
Ainakin alaraajahalvaus, hermovaurioiden aiheuttama krooninen kipu ja pidätyskyvyn menettäminen ovat sellaisia kauhuskenaarioita joiden osuessa omalle kohdalle melkein kuka tahansa masentuisi todella pahasti. Asiaa pahentaa entisestään se, että vakaviinkin vaurioihin on Suomessa hyvin vaikea saada hoitoa.
Tästä aiheesta ei kuitenkaan puhuta edes netissä, vaikka itsemurha on yleisin äitiyskuolemien aiheuttaja (sitä ei tietenkään tiedetä, johtuvatko ne juuri vaurioista vai jostain muusta). Miksi synnytysvauriot ja hiljattain synnyttäneiden äitien itsemurhat ovat sellaisia asioita joista ei "saisi" puhua, kun ne kuitenkin koskettavat monen elämää?
Kommentit (58)
Kuuluu sarjaan "laton alle lakaistavat" puheenaiheet. Joku saisi tutkia tätäkin asiaa. Monen muun tabuasian lisäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvä ja tarpeellinen aloitus,kerrankin! Itse kuulun heihin, joiden synnytyksessä/sen jälkeen saadut paitsi fyysiset,myös psyykkiset elinikäiset vauriot, on haluttu vaieta kuoliaiksi ja minä todella olisin päätynyt itsemurhaan,ellen olisi saanut voimaa lapsestani ja tarpeellisuudestani hänelle. Mitään vastuuta ei kukaan halua kantaa, päinvastoin, asiakirjoja on pimitetty, tutkimuksia ei haluta tehdä,minulle on lyöty luuri korvaan lukemattomia kertoja,sanomisiani on törkeästi vääristelty,minua on mustamaalattu useiden vuosien ajan viranomaistahoilta,on yritetty saada osastolle mielisairaalaan valheellisten potilas yms asiakirjojen perusteella suoraan synnytyksen jälkeen kuopukseni kohdalla(tämän esti vain se,että en mennyt sairaalaan yksin,vaan mukanani oli useampi ystävä,jotka olivat todistamassa mitä sairaalassa tapahtui) ja niin edelleen. Fyysiset vammat,kuten pidätysongelmat ja hermovauriot, niiden kanssa voin jotenkuten elää, mutta syykkiset vammat ovat niin pahat, että jonain päivänä joku joutuu hinnan niistä maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvä ja tarpeellinen aloitus,kerrankin! Itse kuulun heihin, joiden synnytyksessä/sen jälkeen saadut paitsi fyysiset,myös psyykkiset elinikäiset vauriot, on haluttu vaieta kuoliaiksi ja minä todella olisin päätynyt itsemurhaan,ellen olisi saanut voimaa lapsestani ja tarpeellisuudestani hänelle. Mitään vastuuta ei kukaan halua kantaa, päinvastoin, asiakirjoja on pimitetty, tutkimuksia ei haluta tehdä,minulle on lyöty luuri korvaan lukemattomia kertoja,sanomisiani on törkeästi vääristelty,minua on mustamaalattu useiden vuosien ajan viranomaistahoilta,on yritetty saada osastolle mielisairaalaan valheellisten potilas yms asiakirjojen perusteella suoraan synnytyksen jälkeen kuopukseni kohdalla(tämän esti vain se,että en mennyt sairaalaan yksin,vaan mukanani oli useampi ystävä,jotka olivat todistamassa mitä sairaalassa tapahtui) ja niin edelleen. Fyysiset vammat,kuten pidätysongelmat ja hermovauriot, niiden kanssa voin jotenkuten elää, mutta syykkiset vammat ovat niin pahat, että jonain päivänä joku joutuu hinnan niistä maksamaan.
Kamalaa että tuollaista voi tapahtua Suomessa :( Olen pahoillani puolestasi, toivottavasti syylliset vielä joskus joutuvat vastuuseen.
-ap
Veljen vaimo melkein kuoli verenvuotoon. Kiitos osaavan henkilökunnan, henki pelastettiin. Mutta hirviö kätilö oli silti todella ikävä häntä kohtaan.
Alapää tuusannuuskana.
Ei ne synnytysvauriot taida selittää äitien itsemurhia. Synnytysvaurioita saaneiden itsemurhaluvut vs. vauriottomat eivät luultavasti (juu mutua) eroa toisistaan yhtä paljon kuin vaikkapa päihdeongelmaisten, lapselleen vamman aiheuttaneiden (raskausaikana tai lapsen synnyttyä), syömishäiriöisten äitien itsemurhaluvut vs vähemmän ongelmaisten äitien.
Omakohtaisesti tulin teininä raskaaksi koska kondomista luovuttiin liian aikaisin aloittaessa ihan pillerit (terkan ohjeiden mukaan kuitenkin). En tajunnut olevani raskaana vaikka olin ihan fiksu ollakseni teini. Join alkoholia paljon. Kun sain tietää olevani raskaana muistan ajatelleeni, että "mä kyllä tapan itseni jos mun lapsi on vammainen koska join" ja aivan tosissaan tein sen päätöksen vaikken koskaan aiemmin ollut ollut itsetuhoinen. No lapsi oli terve ja sai hyvän kodin. Itseni tappamista mietin adoptionkin jälkeen aika usein, muttei tunne ollut yhtä vahva. Syyllisyys ei ollut niin vahva.
Synnytysvauriot on kyllä varmasti masentavia, mutta ei kaikki ihmiset ajattele vain omaa napaansa. Ei naiset niiden takiaan itseään tapa kun kerran heillä on syy elää, se lapsi. Pitäisi niitä synnytyksiä hoitaa paremmin ja naisia, mutta nyt on pikkaisen kaukaa haettua. Ehkä pidätyskyvytön nainen, joka on ravistellut vauvansa vammaiseksi, voi tehdä itsarin. Mutta ei kyllä pidätyskyvytön äiti muuten vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä luulen että suurempi syy äitien itsemurhiin on hoitamatta jätetty synnytyksen jälkeinen masennus. Ja/tai yksinäinen vanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen kommentti, 6.
Lapsellinen aloitus vakavista aiheista
-6
Vierailija kirjoitti:
Ei ne synnytysvauriot taida selittää äitien itsemurhia. Synnytysvaurioita saaneiden itsemurhaluvut vs. vauriottomat eivät luultavasti (juu mutua) eroa toisistaan yhtä paljon kuin vaikkapa päihdeongelmaisten, lapselleen vamman aiheuttaneiden (raskausaikana tai lapsen synnyttyä), syömishäiriöisten äitien itsemurhaluvut vs vähemmän ongelmaisten äitien.
Omakohtaisesti tulin teininä raskaaksi koska kondomista luovuttiin liian aikaisin aloittaessa ihan pillerit (terkan ohjeiden mukaan kuitenkin). En tajunnut olevani raskaana vaikka olin ihan fiksu ollakseni teini. Join alkoholia paljon. Kun sain tietää olevani raskaana muistan ajatelleeni, että "mä kyllä tapan itseni jos mun lapsi on vammainen koska join" ja aivan tosissaan tein sen päätöksen vaikken koskaan aiemmin ollut ollut itsetuhoinen. No lapsi oli terve ja sai hyvän kodin. Itseni tappamista mietin adoptionkin jälkeen aika usein, muttei tunne ollut yhtä vahva. Syyllisyys ei ollut niin vahva.
Synnytysvauriot on kyllä varmasti masentavia, mutta ei kaikki ihmiset ajattele vain omaa napaansa. Ei naiset niiden takiaan itseään tapa kun kerran heillä on syy elää, se lapsi. Pitäisi niitä synnytyksiä hoitaa paremmin ja naisia, mutta nyt on pikkaisen kaukaa haettua. Ehkä pidätyskyvytön nainen, joka on ravistellut vauvansa vammaiseksi, voi tehdä itsarin. Mutta ei kyllä pidätyskyvytön äiti muuten vaan
Viestisi on todella tyhmä, julma ja lapsellinen. Synnytyksestä voi tulla paljon pahempiakin vaurioita kuin pidätyskyvyttömyys. Ja se pidätyskyvyttömyyskin on erittäin rankasti elämänlaatua laskeva asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin asia saisi helposti lisävaloa jos vertaisi pahoja synnytysvahinkoja saaneiden osuutta naisten itsemurhissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä luulen että suurempi syy äitien itsemurhiin on hoitamatta jätetty synnytyksen jälkeinen masennus. Ja/tai yksinäinen vanhemmuus.
Synnytysvauriot altistavat synnytyksen jälkeiselle masennukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja katsotaan kuinkas kauan tämä keskustelu saa olla av palstalla ennen kuin poistetaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne synnytysvauriot taida selittää äitien itsemurhia. Synnytysvaurioita saaneiden itsemurhaluvut vs. vauriottomat eivät luultavasti (juu mutua) eroa toisistaan yhtä paljon kuin vaikkapa päihdeongelmaisten, lapselleen vamman aiheuttaneiden (raskausaikana tai lapsen synnyttyä), syömishäiriöisten äitien itsemurhaluvut vs vähemmän ongelmaisten äitien.
Omakohtaisesti tulin teininä raskaaksi koska kondomista luovuttiin liian aikaisin aloittaessa ihan pillerit (terkan ohjeiden mukaan kuitenkin). En tajunnut olevani raskaana vaikka olin ihan fiksu ollakseni teini. Join alkoholia paljon. Kun sain tietää olevani raskaana muistan ajatelleeni, että "mä kyllä tapan itseni jos mun lapsi on vammainen koska join" ja aivan tosissaan tein sen päätöksen vaikken koskaan aiemmin ollut ollut itsetuhoinen. No lapsi oli terve ja sai hyvän kodin. Itseni tappamista mietin adoptionkin jälkeen aika usein, muttei tunne ollut yhtä vahva. Syyllisyys ei ollut niin vahva.
Synnytysvauriot on kyllä varmasti masentavia, mutta ei kaikki ihmiset ajattele vain omaa napaansa. Ei naiset niiden takiaan itseään tapa kun kerran heillä on syy elää, se lapsi. Pitäisi niitä synnytyksiä hoitaa paremmin ja naisia, mutta nyt on pikkaisen kaukaa haettua. Ehkä pidätyskyvytön nainen, joka on ravistellut vauvansa vammaiseksi, voi tehdä itsarin. Mutta ei kyllä pidätyskyvytön äiti muuten vaan
Viestisi on todella tyhmä, julma ja lapsellinen. Synnytyksestä voi tulla paljon pahempiakin vaurioita kuin pidätyskyvyttömyys. Ja se pidätyskyvyttömyyskin on erittäin rankasti elämänlaatua laskeva asia.
Niin on, mutta eivät synnytysvauriot nosta itsemurhariskiä mitenkään äärimmäisesti verrattuna vaikka päihde- tai syömishäiriötaustaan. Ei se ole vaurioiden vähättelyä jos vain kertoo mikä nostaa itsemurhariskiä ja mikä vähemmän. Itsemurhan jälkeen ei ole elämää. Sinun viestisi on vain tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin sinun ajattelevan niitä silvottuja kehitysmaiden naisten kohtaloa, joilla on sitten oikeasti pahoja, hoitamattomia repeämiä, ja kaikki valuu pitkin kinttuja. Ei ole heillä edes tenoja, saati sitten leikkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne synnytysvauriot taida selittää äitien itsemurhia. Synnytysvaurioita saaneiden itsemurhaluvut vs. vauriottomat eivät luultavasti (juu mutua) eroa toisistaan yhtä paljon kuin vaikkapa päihdeongelmaisten, lapselleen vamman aiheuttaneiden (raskausaikana tai lapsen synnyttyä), syömishäiriöisten äitien itsemurhaluvut vs vähemmän ongelmaisten äitien.
Omakohtaisesti tulin teininä raskaaksi koska kondomista luovuttiin liian aikaisin aloittaessa ihan pillerit (terkan ohjeiden mukaan kuitenkin). En tajunnut olevani raskaana vaikka olin ihan fiksu ollakseni teini. Join alkoholia paljon. Kun sain tietää olevani raskaana muistan ajatelleeni, että "mä kyllä tapan itseni jos mun lapsi on vammainen koska join" ja aivan tosissaan tein sen päätöksen vaikken koskaan aiemmin ollut ollut itsetuhoinen. No lapsi oli terve ja sai hyvän kodin. Itseni tappamista mietin adoptionkin jälkeen aika usein, muttei tunne ollut yhtä vahva. Syyllisyys ei ollut niin vahva.
Synnytysvauriot on kyllä varmasti masentavia, mutta ei kaikki ihmiset ajattele vain omaa napaansa. Ei naiset niiden takiaan itseään tapa kun kerran heillä on syy elää, se lapsi. Pitäisi niitä synnytyksiä hoitaa paremmin ja naisia, mutta nyt on pikkaisen kaukaa haettua. Ehkä pidätyskyvytön nainen, joka on ravistellut vauvansa vammaiseksi, voi tehdä itsarin. Mutta ei kyllä pidätyskyvytön äiti muuten vaan
Viestisi on todella tyhmä, julma ja lapsellinen. Synnytyksestä voi tulla paljon pahempiakin vaurioita kuin pidätyskyvyttömyys. Ja se pidätyskyvyttömyyskin on erittäin rankasti elämänlaatua laskeva asia.
Niin on, mutta eivät synnytysvauriot nosta itsemurhariskiä mitenkään äärimmäisesti verrattuna vaikka päihde- tai syömishäiriötaustaan. Ei se ole vaurioiden vähättelyä jos vain kertoo mikä nostaa itsemurhariskiä ja mikä vähemmän. Itsemurhan jälkeen ei ole elämää. Sinun viestisi on vain tyhmä.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin sinun ajattelevan niitä silvottuja kehitysmaiden naisten kohtaloa, joilla on sitten oikeasti pahoja, hoitamattomia repeämiä, ja kaikki valuu pitkin kinttuja. Ei ole heillä edes tenoja, saati sitten leikkauksia.
Kyllä niitä pahoja hoitamattomia repeämiä on Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä luulen että suurempi syy äitien itsemurhiin on hoitamatta jätetty synnytyksen jälkeinen masennus. Ja/tai yksinäinen vanhemmuus.
Jospa synnytyksen jälkeinen masennus on seurausta niistä vaurioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne synnytysvauriot taida selittää äitien itsemurhia. Synnytysvaurioita saaneiden itsemurhaluvut vs. vauriottomat eivät luultavasti (juu mutua) eroa toisistaan yhtä paljon kuin vaikkapa päihdeongelmaisten, lapselleen vamman aiheuttaneiden (raskausaikana tai lapsen synnyttyä), syömishäiriöisten äitien itsemurhaluvut vs vähemmän ongelmaisten äitien.
Omakohtaisesti tulin teininä raskaaksi koska kondomista luovuttiin liian aikaisin aloittaessa ihan pillerit (terkan ohjeiden mukaan kuitenkin). En tajunnut olevani raskaana vaikka olin ihan fiksu ollakseni teini. Join alkoholia paljon. Kun sain tietää olevani raskaana muistan ajatelleeni, että "mä kyllä tapan itseni jos mun lapsi on vammainen koska join" ja aivan tosissaan tein sen päätöksen vaikken koskaan aiemmin ollut ollut itsetuhoinen. No lapsi oli terve ja sai hyvän kodin. Itseni tappamista mietin adoptionkin jälkeen aika usein, muttei tunne ollut yhtä vahva. Syyllisyys ei ollut niin vahva.
Synnytysvauriot on kyllä varmasti masentavia, mutta ei kaikki ihmiset ajattele vain omaa napaansa. Ei naiset niiden takiaan itseään tapa kun kerran heillä on syy elää, se lapsi. Pitäisi niitä synnytyksiä hoitaa paremmin ja naisia, mutta nyt on pikkaisen kaukaa haettua. Ehkä pidätyskyvytön nainen, joka on ravistellut vauvansa vammaiseksi, voi tehdä itsarin. Mutta ei kyllä pidätyskyvytön äiti muuten vaan
Viestisi on todella tyhmä, julma ja lapsellinen. Synnytyksestä voi tulla paljon pahempiakin vaurioita kuin pidätyskyvyttömyys. Ja se pidätyskyvyttömyyskin on erittäin rankasti elämänlaatua laskeva asia.
Niin on, mutta eivät synnytysvauriot nosta itsemurhariskiä mitenkään äärimmäisesti verrattuna vaikka päihde- tai syömishäiriötaustaan. Ei se ole vaurioiden vähättelyä jos vain kertoo mikä nostaa itsemurhariskiä ja mikä vähemmän. Itsemurhan jälkeen ei ole elämää. Sinun viestisi on vain tyhmä.
Lähde?
No tottakai pitää linkata lähde jos vastaa eri tavalla kuin piti. Muuten kyllä riittää lähteeksi AV, kuten kaikkiin muihin kommentteihin ja aloitukseen. 1/200 naisesta menee jo ihan alittiutensa ja hormonien takia psykoosiin synnytyksen jälkeen. Psykoosissa itsemurha on jo paljon todennäköisempää kuin ei-psykoosissa. Ai vaurioit laukaisee ne psykoosin useammin? Mmmm joo, no ehkä, ootte varmaan oikeessa.... Hyvää yötä
Varmasti vauriot ja rankka synnytys altistaa masennukselle. Kun kaikki olettavat että olet vain täynnä tuoreen äidin onnea, ja oikeasti itket, kun et voi lähteä kotoa pidätyskyvyttömyyden takia. Särkee, et voi istua. Myöhemmin seksielämä ei palaa. Alapää tohjona, seksi joko sattuu tai on kuin heiluttaisi patonkia porttikongissa. Lääkärit ja neuvola eivät kuuntele eivätkä auta.
Rankkoja asioita.
Minua ärsyttää ja ihmetyttää miksei kaikista asioista voida puhua julkisesti, varsinkin näistä rankoista kokemuksista yleisestikin.
Eivät ne vaikenemalla katoa.