Miten pelot voi voittaa - pois yksiöstä

Kehosi kertoo sinulle asioita, mitä mielesi kieltää sinua kuuntelemasta. 

Onko suhde mieheen kunnossa?

Uusi talo olisi ollut liian kallis/iso/epämukava/väärässä sijainnissa?

Pelkäsin työmatkan pidentymistä, vaikkei sijainti olisi muuten ollut hyvä ja talo hieno. Lisäksi tosi kallis ja olisi pitänyt ottaa iso laina. Katastrofiajattelu valtasi pääsi ja ahdistuin ja pelkäsin. Terapia voisi auttaa? Eihän tämä normaalia käytöstä ole, vaan olen aivan liian ylivarovainen. Nyt valvon yöt ahdistuksen kourissa. Voiko kukaan ymmärtää tällaista käytöstä?

Meillä taas korkea vuokra ja pitäisi saada oma talo, mutta rahat eivät kuitenkaan meinaa riittää eli asuako kalliisti vuokralla vai ostaa. Sitä mietin itsekin ja en toisaalta tahtoisi muuttaa huonompaan asuntoon vain vuokran suuruuden takia.

Minulla oli tilaisuus ja mokasin sen :( En voi käsittää, että toimin näin. Huomenna lääkäriin...Omakotitalo oli alunperin mieheni idea, ehkä en ollut vielä sopeutunut ajatukseen?

Kannattaa hommata oma asunto jos vain pystyy.

Tämä nykyinenkin on oma...Olen vain niin jumittunut ja pelokas

Et sinä mitään mokannut. Sinulla on vahva itsesuojeluvaisto, eikä se ole mikään sairaus. Iso talo tarkoittaa suurta määrä kotitöitä, vastuuta, velvollisuuksia ja rahan kulua. Silloin pitää olla varma, että talo on sitä mitä luvataan. Katsokaa, että teillä on ollut oikeusturvavakuutus kaksi vuotta voimassa ennen kuin ostatte talon, varmuuden vuoksi. Ehkä sinulle sopisi paremmin ensin pienempi asunto. Miksi pitää olla noin suuri? Pitkä työmatka on myös rasite pitemmän päälle. Sanoisin, että yli 50 km käy jo voimille, naisille vähäisempikin, koska perhe ja lapset ovat yleensä enemmän naisen vastuulla yhä nykyäänkin.

Ehkä mielesi toimi täysin oikein. Jos jo ennen ostamista epäilyttää paljon, niin tilanne voi tuntua vielä pahemmalta ostamisen jälkeen. Itsestäni tuntuisi varmasti samalta, jos pitäisi ostaa kallis talo enkä olisi varma, haluanko sitä.

Kun itse olimme ostamassa yksiön jälkeen ensimmäistä taloa, huomasimme, ettei talon ostaminen ollut edes realistista. Ostimme rivitalokolmion. Nykyisin asumme omakotitalossa.

Sanos se. 

Itse olen asunut vuokralla 20 vuotta kun aina olen pelännyt, että ensi kuussa lähtee työpaikka alta kun taloudessa menee niin huonosti, tai että talo osoittautuu kuitenkin homeiseksi jos sellaisen ostan. 

Kohta toki alkaa olla tilillä keteistä sen verran, ettei lainaa talon ostoon tarvitse, niin sitten ei ainkaan enää työpaikan menetys ole riskinä. 

Ehkä se talo sitten ei ollut se oikea ja asian oli tarkoitus mennä näin...vaikka nyt tuntuu kovin pahalta. Siitä olen helpottunut, että vielä ei tarvitse ottaa sitä lainaa ja eikä kulkea 3 tunnin työmatkoja. Tiedän, että jossain vaiheessa muutos on välttämätön ja minun pitää siihen pystyä. Kuuluisikaan minun sitten olla innostunut asiasta?

Millainen ruokavalio sulla on?

Itsellä meni vuosia tajuta, että vaikka ruokavalioni oli ihan tavallinen, voisi sanoa "perus hyvä", kärsin silti erilaisista vitamiini jne. puutoksista. Olen nyt ottanut jo hyvän aikaa purkista säännöllisesti d-vitamiinia, omega 3,magnesium, rautaa, b-vitamiineja, jne, ja kas kummaa - oloni on huomattavasti muuttunut tasaisemmaksi.

Kerron vielä taustaa - kärsin siis toistuvista paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta, etenkin tilanteissa joista ei voi ns. vain paeta pois. Esim. ruokakauppaan meneminen oli aivan kammottavaa - siellä paniikkikohtaus ja huimaava olo, ja muut sekalaiset oireet iskivät aina takuuvarmasti. Nyt pystyn jo suorittamaan ostokset ilman pakene-reaktioita, mikä on mieletön helpotus. Noin tavallinen asia oli aivan älyttömän stressaava suoritus minulle, mikä tuntuu ihan absurdilta.

Syön kyllä ihan monipuolisesti, mutta saattaahan silti olla jotain puutoksia. Ennemmin epäilen jotain tunnelukkoa, joka aktivoitui tilanteessa. Toimin samalla tavalla 5 vuotta sitten, kun olin työhaastattelussa paikkaan, jossa 1000 eur/ kk nykyistä parempi palkka, mutta mokasin haastattelun tahallani, koska koin, etten uskalla mennä uuteen työhön, jos siellä onkin kamalaa.

Minäkään en pidä Prismoissa ja muista isoista ostopaikoista, menen vähän sekaisin ja enkä kykene toimimaan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä mitään mokannut. Sinulla on vahva itsesuojeluvaisto, eikä se ole mikään sairaus. Iso talo tarkoittaa suurta määrä kotitöitä, vastuuta, velvollisuuksia ja rahan kulua. Silloin pitää olla varma, että talo on sitä mitä luvataan. Katsokaa, että teillä on ollut oikeusturvavakuutus kaksi vuotta voimassa ennen kuin ostatte talon, varmuuden vuoksi. Ehkä sinulle sopisi paremmin ensin pienempi asunto. Miksi pitää olla noin suuri? Pitkä työmatka on myös rasite pitemmän päälle. Sanoisin, että yli 50 km käy jo voimille, naisille vähäisempikin, koska perhe ja lapset ovat yleensä enemmän naisen vastuulla yhä nykyäänkin.

Kiitos, tämä helpotti. Näitä ajatuksia risteilijä päässäni. Luultavasti sopeutuisi paremmin pienempään, kun olen tottunut pienessä asumaan.