Lue keskustelun säännöt.
Puhuvatko teidän miehenne spontaanisti suhteestanne ja tulevaisuudesta?
13.09.2020 |
Tulipa tässä taas mieleen neljännen seurustelun vuosipäivän kynnyksellä, että miesystäväni/avopuolisoni ei ole tainnut kertaakaan spontaanisti ottaa esiin mitään elämän isoja suunnitelmia tai ehdottanut uusia askeleita suhteessa. Minä aikoinaan ehdotin seurustelun aloittamista ja myöhemmin yhteenmuuttoa. Minä ehdotin asunnon ostamista ja löysin sopivan kämpän. Koiran hankkiminenkin oli pääasiassa minun projektini. Miehen suunnalta ei tule minkäänlaisia ehdotuksia tai keskustalua siitä, mihin meidän suhteemme on menossa. Välillä mietin, että haluaako tuo edes olla minun kanssani vai suostuuko näihin kaikkiin juttuihin vain siksi, kun ei uskalla kieltäytyäkään.
Ovatko miehet yksinkertaisesti tällaisia joka tilanteeseen tyytyviä jamppoja ja naiset niitä, joiden pitää puskea asioita eteenpäin?
Kommentit (21)
Kyllä se oli meillä mies, joka halusi muuttaa yhteen. Minä sitten toiseen asuntoon. Mies kosi, mies halusi lapsen. Minä toisen ja kolmannen. Mies olisi halunnut neljännen, mutten suostunut. Mies haluaa omakotitalon, minä en jaksa hoitaa kolmea lasta ja ylläpitää omakotitaloa vielä. Minä haluan lemmikkejä ja se on miehelle ok. Mies suunnittelee treffejä, lomia ja mökkiä. Minä toivon, että saataisiin ehkä yksi lapsenlapsi. Nyt on jo hyvä kun ei kovasti voida olla toistemme suunnitelmien esteenä, kaikki on enimmäkseen itsestä kiinni nykyään. Aina kivempi kun projekti on yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä puhuu, nykyään varmaan enemmän kuin minä, joka olen aika urautunut tähän elämäämme. Minulla ei ole tällä hetkellä mitään suunnitelmia tai haaveita, olen aivan tyytyväinen elämäämme tällaisena. Olen varmaan vähän tylsä puoliso.
Toisinaan. Olemme sitoutuneet tällä hetkellä etäsuhteeseen.
Aloitteellinen mies kirjoitti:
Tuo on luonne-, eikä sukupuolikysymys.
Varmasti tässäkin on perää. Koko suhteemme ajan yksi isoista konflikteista on ollut miehen oma-aloitteisuuden puute, ja siitä hän on saanut palautetta töissäkin. Kaipa minun pitää vain hyväksyä, että suhde junnaa paikoillaan, ellen itse ota ohjia omiin käsiini. ap
Milloin naiset ymmärtävät sen, että miehet eivät ole naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli muuten mieleen exä, joka oli tosi peräässävedettävä. Eron jälkeen mietin jopa joskus, halusiko hän lainkaan olla kanssani. Nykyinen on selvästi aktiivisempi.
Joo, ihan spontaanisti totes että "tää oli sitten tässä". :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitteellinen mies kirjoitti:
Tuo on luonne-, eikä sukupuolikysymys.
Varmasti tässäkin on perää. Koko suhteemme ajan yksi isoista konflikteista on ollut miehen oma-aloitteisuuden puute, ja siitä hän on saanut palautetta töissäkin. Kaipa minun pitää vain hyväksyä, että suhde junnaa paikoillaan, ellen itse ota ohjia omiin käsiini. ap
Meillä taas vaimo elää hetkessä, eikä paljon mieti tulevia. Minusta sen sijaan on mukavaa suunnitella ja haaveilla tulevaisuudesta.
Mulla on tuollainen mies: yhdessä ollaan oltu 4,5 vuotta. Ei asuta yhdessä koska minä en halua. Yhteisenä omistuksena kuitenkin mökki.
Ei puhu mitään tulevaisuudesta. Ei ikinä. Kaikki ideat tulee multa, niin matkoihin, remontteihin jne.
On vähän raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia perässävedettäviähän miehet ovat. Roikkuvat mukana ja välillä vähin äänin liukenevat vähäksi aikaa omille teilleen. On niillä suunnitelmat, vaan ei niitä akalle kerrota.
Oman kokemuksen mukaan monet miehet on perässävedettäviä. Vähän sellaisia passiivisia « en minä tiiä» tyyppejä. Mä inhoan sellaista. Onneksi mun mies on aktiivinen. Hän ehdotti seurustelua, kosi minua. Lapsenteosta juteltiin etukäteen ja yhteisymmärryksessä jätettiin ehkäisy pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, minun pitää aina avata keskustelu isoista asioista. Tosin mies vaikuttaa siltä että ilahtuu kun otan jotain puheeksi, esim yhteen muuttamisen. Ja huomaan kun aletaan puhua, niin on jo miettinyt asiaa. Jostain syystä vain minun pitää joka ikinen kerta olla se joka tekee aloitteen.
Ei tuo kauheasti puhu, ei ole oikein mitään puhuttavaa. Ollaan oltu yhdessä reilu 4v. Mies teki aloitteen seurustelun aloittamiselle ja ehdotti ensimmäisenä yhteenmuuttoa aikanaan. Puhumme joskus kyllä siitä että mitä sitten kun lapset ovat isoja (meillä molemmilla lapsia edellisistä suhteista) jne, mutta yleensä minä aloitan ne keskustelut. Mutta ei mies silti ole mitään perässävedettävää sorttia myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioi nyt sitten se, että tämä perässävedettävyys ei tule tuosta muuttumaan. Harkitse tarkkaan, haluatko esimerkiksi tehdä lapsia tämän kanssa. Itse tekisin monta asiaa toisin, jos voisin. Nyt olen jo sankarista eronnut, mutta yhteisten lasten vuoksi olen hänen kanssaan valitettavasti edelleen tekemisissä. Lastensa elatukseen hän ei ole enää vuosiin voinut osallistua, koska erottuamme ei ole enää saanut töissä käytyä.
Ei tämä varsinaisesti ole sukupuolikysymys. Toiset ihmiset on enemmän myötäilijöitä ja tyytyvät ympärillä vallitsevaan tilanteeseen ja toiset taas aktiivisesti pyrkivät johonkin. Tälläinen dynamiikka voi olla pariskunnilla ihan molemmin päin, ei nainen ole aina se aloitteellinen.
Voin kokemuksesta sanoa että toista et voi muuttaa mutta voit muuttaa sitä miten itse reagoit tilanteeseen; teetkö asiasta ongelman vai hyväksytkö sen että olet osapuolista se aloitteellisempi. Sen jälkeen kun hyväksyt tämän, asia ei enää samalla tavalla stressaa.
Kun on itse aloitteellinen, kuvittelee helposti että aloitteellisuus ja aktiivinen tahtominen parisuhteessa on osoitus kiintymyksestä; näin ei kaikkien osalta kuitenkaan ole. Toinen voi ihan hyvin olla aidosti erittäin tyytyväinen tilanteeseen sellaisena kuin se on ja hänelle sopii ihan hienosti se että vain myötäilee toisen ideoita.
Olemme olleet yhdesä melkein 25 vuotta ja pääasiassa menemme päivä kerrallaan, mutta molemmat olemme täysin sitä mieltä, että yhdessä mennään. Meillä on yhteisiä suunnitelmia siihen aikaan, kun lapset ovat muuttaneet pois tästä isosta talostamme ja siihen kun saamme ehkä iloksemme lastenlapsia. Olemme esimerkiksi etsineet jo muutaman vuoden ihan täydellistä kesämökkitonttia, jossa olisi lastenlasten turvallinen ja mukava olla, hyvä ranta ja mökissä olisi kaikille omat sopet.
Vierailija kirjoitti:
Huomioi nyt sitten se, että tämä perässävedettävyys ei tule tuosta muuttumaan. Harkitse tarkkaan, haluatko esimerkiksi tehdä lapsia tämän kanssa. Itse tekisin monta asiaa toisin, jos voisin. Nyt olen jo sankarista eronnut, mutta yhteisten lasten vuoksi olen hänen kanssaan valitettavasti edelleen tekemisissä. Lastensa elatukseen hän ei ole enää vuosiin voinut osallistua, koska erottuamme ei ole enää saanut töissä käytyä.
Ei aloitteettomuus parisuhteessa välttämättä tarkoita sitä että ei ota vastuuta konkreettisista, käsillä olevista asioista, kuten lasten elättämisestä/hoitamisesta silloin kun sen aika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioi nyt sitten se, että tämä perässävedettävyys ei tule tuosta muuttumaan. Harkitse tarkkaan, haluatko esimerkiksi tehdä lapsia tämän kanssa. Itse tekisin monta asiaa toisin, jos voisin. Nyt olen jo sankarista eronnut, mutta yhteisten lasten vuoksi olen hänen kanssaan valitettavasti edelleen tekemisissä. Lastensa elatukseen hän ei ole enää vuosiin voinut osallistua, koska erottuamme ei ole enää saanut töissä käytyä.
Ei aloitteettomuus parisuhteessa välttämättä tarkoita sitä että ei ota vastuuta konkreettisista, käsillä olevista asioista, kuten lasten elättämisestä/hoitamisesta silloin kun sen aika on.
Käsitin että on saanut palautetta aloitekyvyttömyydestä myös työssään. Kuulostaa kyllä siltä että kyseinen yksilö ei ehkä osaa sitä vastuuta ottaa.
Kuten joku totesi, tällaisen aloitekyvyttömän kanssa pitää hyväksyä se että hän ei tule siitä muuttumaan. Punnitse tarkkaan, pystytkö sinä hyväksymään sen, että jos sinä et hoida ja organisoi jotain, kukaan ei sitä tee. Jotkut varmasti nauttivat siitä että saavat pitää kaikki langat käsissään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä varsinaisesti ole sukupuolikysymys. Toiset ihmiset on enemmän myötäilijöitä ja tyytyvät ympärillä vallitsevaan tilanteeseen ja toiset taas aktiivisesti pyrkivät johonkin. Tälläinen dynamiikka voi olla pariskunnilla ihan molemmin päin, ei nainen ole aina se aloitteellinen.
Voin kokemuksesta sanoa että toista et voi muuttaa mutta voit muuttaa sitä miten itse reagoit tilanteeseen; teetkö asiasta ongelman vai hyväksytkö sen että olet osapuolista se aloitteellisempi. Sen jälkeen kun hyväksyt tämän, asia ei enää samalla tavalla stressaa.
Kun on itse aloitteellinen, kuvittelee helposti että aloitteellisuus ja aktiivinen tahtominen parisuhteessa on osoitus kiintymyksestä; näin ei kaikkien osalta kuitenkaan ole. Toinen voi ihan hyvin olla aidosti erittäin tyytyväinen tilanteeseen sellaisena kuin se on ja hänelle sopii ihan hienosti se että vain myötäilee toisen ideoita.
Oletko sinä elänyt lapsiperhearkea totaalisen aloitekyvyttömän ihmisen kanssa?
Tuo on luonne-, eikä sukupuolikysymys.